Ficin nimi: Ajat muuttuvat, ihmiset enemmän
Kirjoittaja: SuklaaKissa
Fandom: Yösirkus (The Night Circus)
Ikäraja: K11
Paritus: Poppet Murray/Bailey Clarke
Genre: kevyttä angstia ja onnellisuutta
Yhteenveto: Millaisia vastoinkäymisiä tämän kaksikon elämässä oli ja kuinka he niistä muuttuivat.
A/N: Osallistuu
Shuffle IV -haasteeseen, joten kiireellä kirjoitettuja. Sormia syyhyttää päästä hiomaan, mutta ei tällä kertaa... Sanamäärät suluissa, ei tullut raapaleita.
Vastuunvapautus: Yösirkus maailmoineen ja hahmoineen ei kuulu minulle vaan Erin Morgensternille, eikä minulle makseta tästä.Ajat muuttuvat, ihmiset enemmän
Herra Ylppö & Ihmiset - 100 vuotta (82)
Bailey lakkaa jossain vaiheessa odottamasta. Hetkeksi.
Tuntuu, ettei elämä jatkukaan. Sen jälkeen, kun hän kävi sirkuksessa ensimmäisen kerran, menee päiviä ennen kuin arki alkaa tuntua todellisuudelta. Punahiuksinen tyttö oli oikea todellisuus, mutta hauras ja kaukainen, kuin kuluisi katsomisesta ja särkyisi ajatuksesta (silti Bailey ajattelee häntä usein).
Punahiuksinen tyttö sirkuksessa. Bailey maatilalla haaveilemassa omenajuomasta, joka palauttaisi sen taianomaisen olon, sellaista ei löydy, vaikkka hän kokeilee joka satoa.
Bailey ei ole mitään sirkukselle, tytölle valkoisessa mekossaan. Hän vain odottaa mustavalkoisia telttoja turhien omenapuidensa kanssa.
Apulanta – Paju (86)
Kissanpennut temppuilevat aavistuksen liian taidokkaasti. Bailey näkee sen nyt, kun on sirkukselle jotain… tärkeämpää. Oikeastaan tärkeintä, mutta ei olla omahyväisiä, koska hän tarvitsee sirkusta yhtä paljon kuin se häntä.
Poppet jaksaa leikittää kissojaan ja Bailey jaksaa katsoa saman näytöksen, vaikka jo muutama vuosi on kulunut. Eivät he niin usein enää ehdi sille puolelle sirkusta - paperitöitä riittää - mutta silti he eivät päästä täsyin irti tutuista tavoistaan.
Vaikka Bailyey muka tuntee esityksen, Poppet tuo siihen joka kerta jotain uutta, niin kuin tässä sirkuksessa joku aina tekee.
Mariska – Murha (114)
Poppet ei pidä dramatiikasta. Hän on saanut siitä ehkä yliannostuksen jo lapsuusvuosinaan, ne akrobaattien huimaavat esitykset ja padan vitivalkoiset liekit, jousiampujat. Leikkivaarallisuutta.
Bailey nauttii monesta niin erilaisesta asiasta kuin Poppet. Ei aluksi voi ymmärtää, miksi Poppet on niin arka joskus, ei halua sanoa asioita, jotka kuulemma ahdistavat häntä tähdissä. Eräänä iltana he puhuvat, yrittävät saada selvää toisistaan ja yhtäkkiä Poppet tipauttaa palan menneisyydestä:
– Herra Thiessen kuoli heittoveitseen. Suoraan sydämeen.
Se oli viimeinen niitti hänelle, Bailey käsittää ja menee sen jälkeen jännittävimpiin esityksiin yksin. Sen jälkeen Poppet uskaltaa kertoa, että tuo kävijä putoaa ehkä huomenna kuudennesta kerroksesta ja Bailey ymmärtää, ettei siinä jännityyneisyydessä ole mitään viihdyttävää. Pitää tyttöä sylissä ja silittää punaisia hiuksia aamuyöhän.
