Olisin ihastunu suhun | muutama sallittu raapale

[nannu]

Nimi: Olisin ihastunu suhun
Ikäraja: S
Tiivistelmä: Muutama raapale jostain ihastumista vähäisemmästä.

Onkohan tämä ilmiö muille tuttu? Eli ihan onnellisessa parisuhteessa ollessa tulee joistain ihmisistä semmonen ”haha olisin ihastunu tohon jos”-olo. Tuntee ittensä niin, että tietää, että jos asiat olis toisin, saattais ihastua näihin tyyppeihin, jotka tässä tilanteessa kuitenkin jää automaattisesti vain mukaviksi kohtaamisiksi.
Elämäni ekat raapaleet, eikä ollenkaan semmosia syviä ja taiteellisia tai toisaalta hauskoja, joita täällä saa usein lukea. Ja puhekieltäkin vielä, kaikki katastrofin ainekset Oh well, se ole niin justiinsa.





Olisin ihastunu suhun 



Kurssikaveri

Ei se meijän parinkymmenen hengen opiskelijaryhmä mikään homogeeninen ollu muutenkaan, mut sä kyllä kiinnitit mun huomion heti ekassa tapaamisessa ja niin monta kertaa sen jälkeen. Mietin usein sun perässä kotiin kävellessäni, tunsitkohan ittes ulkopuoliseks. Olit vähän erakko, sellanen hiljasen itsevarma mut kuitenkin aina mukava muille. Tunnollinen ja porukasta huolta pitävä mut omilla aivoillas ajatteleva, voisin sanoa että fiksu. Vaikutti siltä, että sulla oli ihan oma maailmas, josta en todennäkösesti olis ymmärtänyt juuri mitään, mut olisin takuulla halunnu kuulla. Ja mitä siellä sun korvanapeissas aina soi?

Et todellakaan ollu mun tyyppiä pitkine hiuksines ja mustine rotseines, mut olisin silti ihastunu suhun.



Hissipoika

Sun karamelli-iho ja ruskeet ystävälliset silmät, voi että. Noloa myöntää, että yllätyin, kun puhuitkin täysin sujuvaa suomea. Taisin olla aika ennakkoluulonen, hyvä että sain nenilleni. Asuit kerrosta alempana ja vietettiin usein yhteisiä puoliminuuttisia hississä. Sulla oli jalassa rullaluistimet ja kädessä sauvat, mulla remmissä koira, joka aluks vähän pelkäs sua tai paremminkin keppejäs. Mut hyvin me samaan koppiin aina sovittiin ja vaihdettiin kuulumisia kuin kunnon naapurit ainakin. Rapussa olit herrasmies ja ulkona moikkailit ilosesti kun törmäiltiin – ei siis kirjaimellisesti törmäilty, et ikinä olis ollu niin holtiton. Olit Hyvä Tyyppi.

Mun tuli melkeen ikävä sua kun muutettiin, koska olisinhan toki ihastunu suhun.



Nuorukainen

Opetin työkseni teikäläisiä ja huomasin kaipaavani takaisin niihin kuvioihin, joita elitte. Oli silti hassua tykästyä suhun kaiken sen keskellä. Olit niin kerta kaikkiaan söötti ilmestys – ulkonäöllisestikin kai, mut ennen kaikkea sen vuoksi, miten olit mun nähteni. Sua jännitti kyllä tulla kertomaan tekemättä jääneistä tehtävistä, mutta tulit silti, toisin kuin kukaan muu. Olit niin vilpittömän pahoillas, että olisin todella halunnu päästää sut pälkähästä. Olitkin pienen porukkas kiltti ja sosiaalinen pomohahmo. Mutta myös  hidastemponen tai ehkä vaan huolellinen, mutten enivei olis missään tapauksessa kestänyt sua seurustelukumppanina, en edes sun iässä.

Vaan ei ihastumisessa aina siitä olekaan kyse, ja olisin takuulla ihastunu suhun.



Eläimenystävä

Märkää, pimeetä. En tiiä kumpi teistä bongas eka kumman, mut en olis huomannu sua nojailemassa siellä autojen välissä, ellei koira olis hidastanu askeliaan vilkuillessaan sun suuntaan. Kattelit sitä huvittuneena, ehkä se oli se sen heijastinliivi tai kirjava pörröturkki. Ja mä katoin sua. Tietenkin rekku alkoi kiskoa sua kohti, ja nolotti toppuutella sitä. Panin merkille sun söpön hymyn ja harkitusti sekaiset hiukset, kun nostit katsees muhun ja pyysit päästämään koiran luokses. En tietenkään voinu sanoa ei teille kummallekaan. Kyyristyit uhkarohkeesti jäisellä tiellä, eikä tuhat koirankarvaa villakangastakilla kuulemma haitannu.

Vaikka se oli vaan se yks kerta kun nähtiin, olisin niin ihastunu suhun.

[Iloinen Sipuli]

Ei ollut vielä kommentteja tässä, joten päätinpä tulla ilahduttamaan.

Puhekieli ei välttämättä aina toimi, mutta tässä se toimi paremmin kuin hyvin. Muutenkin koko teksti, tai koko neljä tekstiä, olivat niin tavattoman aitoja, että huh huh. Kaikki tuntui niin relistiselta. Olet onnistunut aidon tunnelman tavoittamisessa tosi hyvin.

On hyvä, että tästäkin aiheesta kirjoitetaan. Kun on jo maailman kaikki paikat täynnä niitä tekstejä, että "ihastuin suhun" ja "rakastan sinua ikuisesti" jne. jne., mutta tässä olikin piristävää vaihtelua. Vain että "olisin ihastunu suhun". Pieni, ohimenevä tunne, josta ei kuitenkaan kasva mitään. Sehän on juuri paljon realistisempaa ja yleisempää, kuin ne aina kuvatut ikuiset, palavat rakastumiset.

Tunne on siis tuttu, mutta en siis kuitenkaan lukenut tätä siltä kantilta, että "on jo parisuhteessa eikä siksi ihastu". Vähän vieras näkökulma se, anteeksi. Vaan luin tätä ihan normaalisti, ihmisiä tulee ja menee, osa herättää suurempia tunteita, osa ei, kaikki on kuitenkin ohimenevää. Ei sinne taustalle tarvita parisuhdetta. Eli voi olla, että tulkintani tästä oli siksi ihan erilainen, kuin mitä olit tarkoittanut. Jos siis olit tarkoittanut kertoa pysyvän parisuhteen laimentamista "ihastumisen" tunteista, kun taas minä luin tämän ylipäätänsä kertomuksena asioiden ohimenevyydestä ja tunteiden pysymättömyydestä. Mutta ei siinä mitään, toimi tämä näinkin erinomaisesti!

Eli pidin kyllä tästä. Valtava realismi, epä-kliseisyys, löytämäni syvälliset merkitykset... Hyvä oli!

-Iloinen Sipuli

[DragonHeart58]

Hyviä huomenia!

En useinkaan lue tekstejä, joita on kerrottu puhekielellä, mutta otsikko houkutteli avaamaan tekstin, ja olin tosi tyytyväinen että avasin!

Pidin tekstin aitoudesta ja todentuntuisuudesta. Nimenomaan tää puhekieli sai tekstin tuntumaan aidolta ja realistiselta, että noin on oikeesti voinut tapahtuakin. Ja ettei tämä ollut sellainen perinteinen tarina, vaan ihan omanlainen teksti, jossa oli oikeasti käytetty kekseliäisyyttä. Pidin juuri siitä, että tämä ihastumisen kipinä oli vain hetkellinen, mutta katosi sitten. Karua mutta todellista. Tulkitsin tekstiä samalla tavalla kuin Iloinen Sipuli, että tämä kertoisi ihastumisen katoamisesta ja siitä, että tunteet ovat katoavia.

Olit myös tosi hyvin osannut yhdistää nämä ihastumiset arkisiin tilanteisiin, ja kuvata tapahtumat aidon realistisesti. Pidin siitä tosi paljon. Ei ollut mitään sellaista "Näin hänet lenkkeilemässä, ja katseeni osui ensimmäiseksi hänen lihaksisiin käsivarsiinsa, silkkisiin hiuksiinsa ja suloiseen Pepsodent- hymyynsä". Eli tässä ei ollut tuollaista unelmien poikamiestä, joka hurmaa naiset pelkällä salaperäisellä vilkaisulla Pidin siitä, että kuvaamasi "mahdollisen ihastuksen kohteet" olivat sellaisia tavallisia tallaajia, sillä se luo tekstistä entistä todellisemman. Tarina kulki myös sujuvasti eteenpäin, enkä virheitäkään löytänyt

Kiitos kovasti ihanan todentuntuisesta tarinasta, pidin kovasti!

-DragonHeart58

[nannu]

Ilahdutitte todellakin!
Realistisuus ja aitous johtunee siitä, että pätkät kuvaavat ihan todellisia tilanteita Siksi kirjoitin tuon parisuhdetaustakin, vaikka eihän sen tarvitse asiaan vaikuttaa. Olen vaan itse ollut sinkkuna viimeksi niin nuorena, että ihastumisiin jäi silloin ihan eri tavalla kiinni. En halunnut näihin mitään suurta haikeutta tai turhautumista vaan juurikin sitä, että nämä kohtaamiset olivat oikein mukavia tällaisinaan (riippumatta näköjään siitä, olisiko niissä voinut jossain toisessa tilanteessa ollut aineksia enempään vai ei).

Miten saittekaan kommentoitua noin kattavasti ja mukavin sanankääntein noin pieniä pätkiä. Kiva että tykkäsitte!
Kiitos siis ihan valtavasti Iloinen Sipuli ja DragonHeart58, pelastitte päiväni
Voisin samalla kehaista teitä kumpaakin yleisesti ahkerasta kommentoinnista, way to go.

[Human_cannonball]

Nämäpä olivat pieniä ja söpöjä. Idea on ihana, ohi menevän heräilevän tunteen kuvaus. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että tuollaiset tyypit jäävät kuitenkin muistiin hieman pitemmäksikin aikaa. Pakko kompata edellisiä aitouden tunnusta ja tekstien mukavasta tunnelmasta. Pidin myös siitä, ettei kukaan neljästä kertojasta jäänyt surulla kaipaamaan potentiaalista ihastustaan. Ehkä hassua oli kuitenkin se, että ainakin kolme näistä tunsi sen toisen henkilön pitemmän aikaa, mutta silti ei päässyt ihastuksen tasolle. Eniten ihmettelin sitä ensimmäisen kohdalla, koska hänen kohdallaan ei ollut aivan selvää, että miksi ei. Toisaalta ei siihen aina olekaan mitään ihan hirveän järkevää syytä, että miksi ei.

Puhekieli toimi näissä hyvin, koska kyse oli ajatuksen juoksussa. Olisi kuitenkin ollut kivaa, että jokaisessa raapaleessa olisi kielen tyylissä ollut hieman jotain omaa ja erilaista. Se olisi lisännyt jokaisen raapaleen persoonallisuutta ja omakohtaisuutta. Käsitin kuitenkin, että jokaisessa on eri kertoja.

Kiitos näistä,
Human_cannonball

[nannu]

Kiitos kommentista, Human_cannonball! Täytyy myöntää, etten uhrannut sekuntiakaan tuolle kertoja-asialle, koska nämä on siis melkeinpä suoria otteita mun elämästä. Eli mun päässä näillä on automaattisesti sama kertoja. Totta kyllä tuo, että lukijalle olisi varmaan mukavampaa, jos pätkissä olisi enemmän vaihtelua. Tuo on ihan mielenkiintoista pohtia, että miksi tilanne joskus kehittyy ihastukseksi ja joskus ei, vaikka toisen kanssa olisi tekemisissä pidemmänkin aikaa. Mulla tähän selvästi vaikuttaa parisuhde, mutta tiedän että monilla ei, vaan ihastumisia tulee ja menee siitä riippumatta. Mukava huomata, että en ole ainoa, jota jotenkin viehätää tuo, ettei näissä ole sitä haikeutta tai toisen perään itkemistä tai vastaavaa. Semmosen tunnelman halusinkin luoda. Iso kiitos kommentista

[Crescen]

Apua, näähän oli ihan kuin suoraan mun suusta. Todellakin tuttu tuo tunne, että jos en olisi jo rakastunut, olisin niin kiireestä kantapäähän lääpälläni suhun. Satunnaiset ohikulkijat, asiakkaat, tuttujen tutut, vaikka vaan se kassajonossa edellä seisova mies. En ehkä siis olekaan maailman ainoa jossittelija näiden asioiden suhteen.

Mun mielestä oli taas tavallaan just mukavaa, että kaikilla raapaeilla oli sama kertojanääni. Jotenkin kävi järkeen, koska kaiketi jos ihminen on taipuvainen jossittelemaan tälläistä, niin sitä jossitteleekin ja usein. Kaipa se on sellaista erilaisuuden ja elämän monimuotoisuuden arvostamista, vaikka ei itse kaikkiin sateenkaaren väreihin käsiksi pääsekään. ETeenkin kurssikaveri ja eläimenystävä vei multa ihan jalat alta

Kiitos, piristi jotenkin mun päivää nämä söpöläiset!

[nannu]

Crescen, selvästi ollaan samaa maata tässä asiassa Aika mukava kuulla, koska tuntuu, että useimmiten ihmiset joko ihastuvat ja rakastuvat ihan yhtälailla ja yhtä syvästi vaikka kumppani olisikin taikka sitten eivät näe ketään muuta ollenkaan tai ainakaan myönnä sitä. Että hyvä että on muitakin välimallin jätkiä
Kiitos ihanasta kommentista!

[Neiti Syksy]

Olen lukenut tämän aikaisemminkin ja jo silloin päässäni kyti ajatus kommentoimisesta, joka on kyllä vähän jäänyt myöhäiseksi (anteeksi siitä!).

Kuitenkin, tykkäsin näistä raapaleista tosi kovasti. Varsinkin kun oli kyseessä ihan niitä arjen kohtaamisia, jotka ovat tuttuja varmasti lähes kaikille. Saattaa jäädä kaupoilla tuijottamaan jotain pidemmäksi aikaa tai sitten jonkun naapurin hymy valaisee koko päivän. Itseasiassa minun kerrostalossani on pizzeria ja yksi niistä työntekijöistä avaa aina minulle oven, iih. /offtopic

Tykkäsin raapaleiden lopun toistosta; olisin ihastunu suhun. Se kertoo niistä hetkien ohimenevyydestä ja siitä, kuinka ihmiset kokee oikeasti todella paljon tunteita päivän aikana (ainakin samanlaiset herkkikset kuin minä...). Se juuri kokosi nämä hetket yhteen, kuin jokin syvä ääni huokaisisi itsekseen ja valjastaisi tunteet taas haltuunsa.

Tuo viimeinen, Eläimenystävä, kolahti kyllä minuun pahiten. Se oli kuin suoraan haavekuvistani. Vaikka nimi vähän kuulostaa hassulta, sillä jotenkin taipuu suussani automaattisesti Eläintenystävä mutta tämä on turhaa nillittämistä.

Kyyristyit uhkarohkeesti jäisellä tiellä, eikä tuhat koirankarvaa villakangastakilla kuulemma haitannu.

Tähän tällainen. Haluan tuollaisen miehen itselleni - joko tilaukseni tuli perille? 


- Syksy

[nannu]

Wöääh, olipas mahtavan erikoista ja erikoisen mahtavaa saada kommentti tähän fineilyiässäni mitattuna vanhaan tekstiin!

Ihanaa, että tämä sai sut ajattelemaan lähipizzeriasi työntekijää Juuri tuollaisten pienten mutta mieleen jäävien tai siinä hetkessä tunteita nostavien juttujen ylistäjäksi tämä teksti vähän niin kuin oli tarkoitettukin.

Onpa hauskaa, että mainitset tuon Eläimenystävän omituisuuden, koska muistan, että se oli aluksi muotoa Eläinten ystävä. Jostain syystä, jota taas en enää muista, vaihdoin sen tuohon nykyiseen muotoon. Ehkä tarkoituksena korostaa juuri yhtä hetkeä yhteen eläimeen liittyen..? No enpä tiedä.
Hitsit kun en tiennyt lyödä sille tyypille paria postimerkkiä otsaan ja postittaa sulle

Kiitos siis tosi paljon kommentista, Neiti Syksy! Tämä mun vastaaminen on valitettavasti vähän kökköä varsinkin kun tekstin kirjoittamisesta on hetki aikaa. Lukaisin sen nyt läpi ja oih kun tuli hassulla tavalla ikävä noita heppuja ja hetkiä <3