Sekavia sanoja maahissodista
Author: LaLuna
Beta: Wienova
Genre: romance, fluffy
Pairing: Ron/Draco
Rating: S
Summary: Draco ei millään tottunut siihen, että toinen laukoi suustaan milloin mitäkin. Ehkä se kuitenkin oli yksi niistä syistä, miksi hän aina löysi itsensä istumasta Ronin seurasta.
A/N: FF100 sanana on 032.Auringonlasku. Halusin kirjoittaa kyseisestä parituksesta ja tuossa parin viikon takaisessa fluffykohtauksessa tämän sitten sain aikaan. ^^ Työnimenä Wienovan keksimä Aurinkolasku homoillessa. xD
Ron istuskeli järven rannalla katsellen, kuinka viimeisetkin oppilaat lähtivät takaisin sisälle linnaan. Yksi ihminen kuitenkin käveli toiseen suuntaan kuin muut. Hän suuntasi ripein askelin samaisen puun alle, missä Ron istui.
Draco istahti punahiuksisen pojan viereen huoahtaen.
”Meinasi jälki-istunto venähtää.”
”Pääsit kuitenkin tulemaan.”
Draco nyökkäsi katsellen järvelle. Hän oli koko päivän odottanut näkevänsä Ronin ja nyt hän ei osannut sanoa mitään. Pojat istuivat hetken hiljaisuuden vallitessa.
Punahiuksinen poika vetäisi jalat rintaansa vasten, kiersi kätensä jalkojensa ympärille ja käänsi päätään niin, että näki toisen pojan sivuprofiilin. Kaunis. Ron uppoutui omiin ajatuksiinsa, eikä huomannut, kuinka Draco katsoi häntä ihmeissään.
”Mitä?”
”Sinä olet kaunis.”
Draco punastui ja Ron tajusi sanoneensa ajatuksensa ääneen muuttuen hänkin asteen verran punaisemmaksi. Draco ei millään tottunut siihen, että toinen laukoi suustaan milloin mitäkin. Ehkä se kuitenkin oli yksi niistä syistä, miksi hän aina löysi itsensä istumasta Ronin seurasta.
”Katso tuota”, Ron hihkaisi osoitellen järven toiselle puolelle.
”Se on hieno”, Draco sanoi nähtyään, mitä toinen tarkoitti.
”Minä katsoin aina lapsena äidin kanssa auringonlaskuja”, edelleen jalkoihinsa nojaava poika naurahti muistoilleen.
”Minä en taas ole oikeastaan koskaan kiinnittänyt niihin huomiota”, Draco puolestaan sanoi, eikä silläkään kertaa jaksanut kovin kauaa katsoa valon hiipumista.
”Sinulta menee paljon ohi elämässä, jos et kiinnitä huomiota asioihin”, Ron huomautti katsahtaen toiseen.
”Mitä sinä tuolla tarkoitit?”
”Sanoinpahan vain”, Ron kohautti olkiaan jatkaen auringonlaskun tuijottamista.
Draco avasi suunsa ja päästeli mitä oudoimpia lauseita ilmoille. Hän yritti vakuuttaa toista siitä, että kiinnitti kyllä asioihin huomiota. Draco aloitti höpöttämään maahissodista ja kaikesta siitä, mitä niistä tiesi.
Ron ei jaksanut kuunnella maahissodista sanaakaan, miksi ihmeessä toinen edes puhui niistä? Ron pyöritteli hetken päätään hymyillen, kunnes siirtyi istumaan aivan toisen eteen. Dracolla jäi lause kesken, kun hän tunsi, kuinka hänen kaulalleen sateli pieniä suudelmia. Hetken Draco istui paikoillaan suu auki, kunnes nosti Ronin kasvot omiensa tasolle ja hymyili pienesti.
”Sinä puhut aivan sekavia”, Ron sanoi toisen huulia vasten. Draco mumisi pienen hetken jotain aiheesta auringonlasku, kunnes hänen huulensa suljettiin hellään suudelmaan.