Katselin tätä vähän epävarmana, mutta nolla kommenttia houkutteli parantamaan tilannetta. Otsikkokin kuulosti niin ihanalta ja paritus oli niitä vähän harvinaisempia. Epäilyistäni huolimatta oikein onnistunut pieni ficci, joka oli yllättävän vaikeaselkoinen näin lyhyeksi. Olen huono kommentoimaan tällaisia lukijan oman mielikuvituksen varaan jätettäviä tekstejä, mutta yritetään nyt kuitenkin.
Angstia tulee harvemmin luettua, joten oli hyvä aloittaa tällaisella ficillä, joka oli pikemminkin haikea. En oikein osaa kuvailla mitä tästä ajattelin, mutta tätä oli mukava lukea.
Luna on ihana hahmo, joka on välillä hankala kirjoitettava, koska hän elää omissa haavemaailmoissaan niin tiiviisti. Olit saanut hänet onnistuneesti esille. Dean tuntui juuri sopivalta puoliskolta Lunalle, kas kun en ole ennen huomannutkaan.
Asetelmasta taas jäi vähän kysymyksiä, kenen häät nämä olivat? Ficin puolessavälissä mainittiin muitakin hahmoja, mitä parituksia lähdettiin tarkoittaa? Ainakin Seamus/Lavender tuntui itsestäänselvältä, mutta oliko se niin?
Seamus lähetteli Lavenderille kyyneleitä kirjekuoressa, Harry ei enää hymyillyt eikä Ron rakastanut, ei vaikka tanssikin unelmiensa kanssa valssia vasemmilla jaloillaan.
Kyyneleitä kirjekuorissa, miten se olisi pitänyt ymmärtää? Ronin vasemmat jalat hymyilyttivät kovasti.
”Me olemme”, Dean vastasi järkähtämättömänä. ”Mutta minusta tuntuisi hyvältä kadota kanssasi.”
Tästä pidin kanssa kovasti, Deanin järkähtämättömyys ja kuitenkin ajatus, että hän voisi kadota Lunan kanssa onnellisena.
Kiitos ficistä, oli ihana päästä lukemaan tämä!