Orenji: Hehheeei ja kiitos kommentistasi jälleen!
Toivotaan, että nämä pysyvät jatkossakin mielenkiintoisina! Ja olen taas jälleen kerran onnessani ja mielettömän helpottunut, että viimeisinkin osa oli mieleesi
Ja hupsistakeikkaa, siellä taas muutamia vääriä sanamuotoja sun muita...
Saphira: Kiitos kaunis sinullekin kommentoinnista! Kiva, kun tykkäsit Jasonista, vaikkei suosikki hahmosi ollutkaan. Ja ooh, on aina niin mahtavaa, kun joku tarina, jonka vuoksi on tehnyt paljon töitä (tai no, enemmän kuin muiden) ja ollut epävarma sen suhteen, pääsee parhaan paikalle
Tosiaan! Dionysos voisikin olla jännempi tapaus
7.
Afrodite ja PiperAfrodite istui kauniin ja idyllisen kahvilan terassilla ja siemaili latteaan. Iltapäivä oli pilvinen ja syksy oli tuloillaan, mutta se ei rakkauden jumalatarta haitannut. Oikeastaan Afrodite odotti syksyä ja sen kauniita värejä sekä sen kirpakoita tuulia, jotka taas puolestaan toivat talven tuoksun mukanaan. Kaiken kaikkiaan, Afrodite nautti viilenevästä illasta, vaikka pilvet peittivät taivaan ja uhkasivat sateella ja ihmiset olivat jo taantuneet syysmasennukseen ja kävelivät kiireisesti kaduilla huomioimatta mitään muuta.
Roosan väriset kynnet naputtivat pöytää huvittuneen hymyn kareillessa täyteläisillä huulilla.
Kuolevaiset, nuo huvittavan itsekeskeisen traagiset olennot! Ja kuinka hauskaa Afroditella tulisikaan jälleen olemaan, kun hän rikkoisi heidän valmiiksi suunniteltuja elämiään ja järjesteli uudelleen. Antaisi vastustamattomia maistiaisia rakkaudesta, muttei liikaa (eikä koskaan, missään nimessä, kaikkea) ja kuiskisi heidän korviinsa
mitä jos?Yllättäen Afroditen korviin kantautui kaunis lapsen ääni. Uteliaana hän kääntyi tuolillaan ja tähyili kadulle. Pian hän huomasikin nuoren tytön, ehkä seitsemän hieman vanhemman, puhuvan kiireisen näköiselle bisnesmiehelle.
Mies näytti kärsimättömältä ja yritti ohittaa tytön, mutta tämä tarttui miehen kädestä kiinni sanoen jotain. Mies pysähtyi kuin seinään ja näytti tuijottavan tyttöä kuin transsissa. Tyttö, jolla oli suklaan ruskeat hiukset, joihin oli kiinnitetty sulkia, yritti selvästi ylipuhua tätä johonkin. Afrodite hymähti huvittuneena katsoessaan, kun mies nyökytteli päätään myöntymisen merkiksi, vaikkei selvästikään tajunnut tekevänsä niin. Kun mies lopulta sujautti kätensä takkinsa taskuun, Afrodite kääntyi jälleen tuolillaan ja siemaisi jo haaleaksi käynyttä latteaan.
Pian hän huomasikin tytön juoksevan innoissaan hänen ohitseen, selvästi onnistuneen, mitä ikinä yrittikään tehdä, jättäen hämmentyneenä miehen taakseen selvittelemään päätään. Rakkauden jumalatar pudisteli päätään kevyesti ja mietti ohimennen, pääsisiköhän lapsi koskaan leirille asti. Jos hän pääsisi, Afrodite lupasi itselleen, tunnustavansa tytön heti omakseen.
”Anteeksi hyvä neiti, näittekö sattumalta minne nuori tyttö, jolla oli sulkia hiuksissaan, meni?” Sama bisnesmies, joka oli ilmeisesti vihdoin selvinnyt lumopuheesta, kysyi kuulostaen kiukkuiselta.
Afrodite hymyili miehelle lämpimästi ja pudisti päätään kääntyen sitten poispäin. Mies seisoi hetken hämmentyneenä ja vihaisena, ennen kuin kääntyi kannoillaan.
Huvittuneesti tuhahtaen rakkauden jumalatar otti taskupeilin laukustaan ja varmisti olevansa täydellinen, ennen kuin lähti kävelemään tytön perässä.
AN: Afrodite olikin jännä tapaus. Ensin en halunnut kirjoittaa hänestä, koska en pidä oikeastaan Piperistä pahemmin, mutta Silenasta taikka muista hänen lapsistaan ei ollut kerrottu paljon. Ja toisaalta olisin niin halunnut kirjoittaa tämän Drew:stä. Drew tosin on niin ilkeä hahmo, ja jollain tapaa...hmm, särkynyt? Että ainakin omassa päässäni hänen lapsuutensa on ollut varmasti kamala. Enkä halunnut kirjoittaa Afroditesta mitään angstia... Vaikka se olisi varmasti luonut mielenkiintoisen kontrastin, etenkin, jos olisin säästänyt tuon alun tästä. Mutta siis eniwei, loppujen lopuksi päätin kuitenkin kirjoittaa tästä kaunottaresta, mutta jättää Piperin vähän sinne taka-alalle, osittain sen takia, etten koskaan oikein saanut minkäälaista otetta saatikka käsitystä Piperistä (tai muista Afroditen lapsista) ja osittain siksi, että mulla on ollut jotenkin sellanen mielikuva aina, että Afrodite ei pahemmin koskaan ollut yhteyksissä lapsiinsa. Tai ainakaan Piperiin. Toivon mukaan, kuitenkin onnistuin saamaan tietynlaista lämpöä kumpaakin.