Kirjoittaja: Frederica
Nimi: Parturipainajainen
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: draama
Fandom: Night Vale
Paritus: Cecil / Carlos
Vastuuvapaus: En omista paikkoja enkä henkilöitä enkä maailmaa enkä saa tästä rahaa.
Welcome to Night Vale (virallinen kotisivu) is written by Joseph Fink and Jeffrey Cranor. Narrated by Cecil Baldwin. Music by Disparition. Logo by Rob Wilson.
Varoitukset: -
Summary: Täydelliset hiukset synnyttävät täydellistä draamaa.
A/N: 26 osaa on nyt takana, joten tämä on ihan AU:ta koko juttu. Olen vain niin ihastunut näihin kahteen, etten voinut vastustaa kiusausta kirjoittaa heistä. :> Muutaman kohdan hiomisavusta kiitokset Brangwenille ja "kannun" porukalle yhä edelleen kiitokset rohkaisusta tämän varsin tuntemattoman fandomin kanssa.
Tämän piti olla joulunodotustekstini, mutta tästä tuli jouluntoivotusteksti. Hyvää joulua kaikille!
Ja niin, osallistun tällä haasteeseen:
Hieman tuntemattomampia fandomeja II
ParturipainajainenCarlos lojui vuoteessa ja katseli Ceciliä. Tatuoitu mies napitti housunsa ja hypisteli kahta kauluspaitaa.
– Se punainen näyttää kivalta, Carlos sanoi.
Cecil kääntyi katsomaan häntä ja asetti paidan rintakehänsä eteen. Carlos hymyili ja pyyhkäisi hiuksiaan. Ne alkoivat olla jo ihan liian pitkät.
– Taidan laittaa tämän, Carlos sanoi ja laittoi sinisen paidan takaisin kaappiin.
– Taidan tänään käydä parturissa, Carlos sanoi.
Siinä silmänräpäyksessä punainen paita lensi mytyksi lattialle ja Cecil liukui sängylle. Hän tarttui Carlosin hartioihin ja katsoi miestä kasvot täynnä kauhua.
– Mitä? Cecil sopersi. – Muistele edellisiä kertoja, äläkä tee sitä.
– Näytän ihan lumimieheltä, jos en välillä leikkauta hiuksiani, Carlos sanoi. – Ja sinun täytyy lopettaa parturien salamurhauttaminen, jos et ole tyytyväinen heidän työhönsä.
– En ole murhauttanut ketään, Cecil sanoi ja nyki hermostuneesti Carlosin hiuksia.
– Yksi ajettiin kaupungista sen takia mitä sanoit radiossa, yksi katosi, yhden liike paloi, Carlos listasi.
– Ei ole minun vikani, jos he tekevät niin huonoa työtä, että ihmiset suuttuvat heille, Cecil sanoi. – Sinun hiuksesi ovat täydelliset.
– Cecil, lumimies ei ole seksikäs, Carlos sanoi.
Cecil nyrpisti nenäänsä. – Tuo oli aika karusti sanottu. Jessie on oikein hyvän näköinen, varsinkin toisten lumimiesten mielestä.
Carlos näytti hämmentyneeltä. – Puutarhamyymälän Jessie?
– Miksi sinä häntä luulit? Cecil kysyi.
Carlos huokasi. – Myönnän, että sanoin rumasti.
– Lupaan, etten kerro Jessielle, Cecil sanoi.
Carlos painoi parransänkisen suukon Cecilin huulille. – Kiitos.
Cecil näytti pitävän asiaa loppuun käsiteltynä ja nousi vuoteesta. Hän poimi paidan lattialta, pukeutui ja lähti alakertaan tekemään aamiaista. Carlos nousi venytellen. Hän pukeutui ja pakkasi suojalasinsa työlaukkuun. He olivat leikanneet edellisenä iltana Khoshekhin kynnet. Leijuvat ja ei-leijuvat kissat tuntuivat vihaavan kynsien leikkuuta ihan yhtä paljon.
Toisen kerroksen vierashuoneesta kuului kostonhimoista mouruamista, kun Carlos laskeutui portaat. Hän päätti, että olisi Cecilin vuoro ruokkia Khoshekh.
Keittiö tuoksui gluteenittomalle puurolle. Se oli ihan hyvää hillon kanssa, jota Cecil kauhoi kattilaan. Kuuma vesi ja teepurkki odottivat Carlosia tiskipöydän reunalla. Carlos valmisti teen Cecilin jakaessa puuroa kulhoihin.
He söivät hiljaisuuden vallitessa. Cecil päivitti Facebookiaan ja hihitteli avustajansa linkkaamille kissavideoille. Carlos tarkisti kännykästään illalla käyntiin laittamiensa testien ajastukset. Ne pyörivät iloisesti ja olisivat valmiit, kun hän pääsisi töihin.
Carlos livahti lounastauolla ulos labrasta. Hän tarkisti taivaan keltaisten helikoptereiden varalta. Vain sheriffin salaisen poliisin sininen kopteri pörräsi ympäriinsä. Hän käveli ripeästi kuudennella kadulla olevaan liikkeeseen.
Siellä haisi hiuslakalta ja muotoiluaineelta. Tiskin takana seisoi hoikka mies, jonka vasemmassa korvassa oli neljä korua. Koruista yksi näytti epäilyttävästi hopealuodin kappaleelta.
– Nimi?
– Carlos.
Mies kahisteli papereitaan. – Kolmas tuoli oikealta, Vinny osaa ottaa hyvin pyörteet huomioon, mainitsitte pyörteet ajanvarauksessanne.
Carlos kiitti ja käveli peremmälle liikkeeseen. Oikea tuoli löytyi helposti. Hän istui siihen. Hetken kuluttua hänen takaansa kuuluivat askeleet.
– Mitäköhän tässä tilanteessa pitäisi sanoa?
Carlos nielaisi ja kääntyi. – Hei rakas?
– Hyvä yritys, Cecil sanoi kädet puuskassa. Hänen sormissaan oli Khoshekhin kiukunpuuskan jälkiä.
– En pidä liian pitkistä hiuksista, Carlos sanoi.
– En minä ole sinua täältä ulos raahaamassa, Cecil sanoi ja hänen kasvojensa poikki kulki väre.
Carlos tunsi punastuvansa nähdessään Cecilin ilmeen. Mies oli muutaman kerran kantanut Carlosin portaat ylös ja siinä oli aina ollut tiettyä… miellyttävyyttä. Ajatus siitä, että Cecil kantaisi hänet omistavasti ulos parturista, oli kieltämättä houkutteleva, mutta Carlos ei halunnut koko kaupungin todistavan heidän elämänsä romanttista puolta. Cecil puhui siitä ihan tarpeeksi radiossa ja kutsui heitä Cecilosiksi.
– Mitäs tänään leikataan? kysyi uusi ääni.
Nuori mies ilmestyi heidän väliinsä melkein kuin tyhjästä. – Hei, olen Vinny.
– Sinun on parempi osata työsi, Cecil mutisi ja veti itselleen tuolin.
Hän istui siihen ja jäi tuijottamaan Vinnya.
– Okei, mitä haluat näille tehtävän, Vinny kysyi ja sormeili Carlosin hiuksia. – Ovat vähän kasvaneet pois muodosta.
– Niin, Carlos sanoi. – Ihan muotoonleikkaus vain, kiitos. Ja anteeksi hänen puolestaan.
– Leikataan takaisin muotoon, Vinny sanoi. – Äläkä huoli, hän ei ole ensimmäinen mustasukkainen poikaystävä, jonka olen nähnyt.
– Kihlattu, Carlos sanoi ja nosti vasenta kättään.
– Onneksi olkoon, molemmille, Vinny sanoi ja ruiski vettä Carlosin hiuksiin.
Cecil hymisi välillä jotain epämääräistä ja Carlos tunsi kuinka hänen kihlattunsa katseeseen hiipi aina välillä murhanhimoa. Mutta kun Vinny oli valmis, Cecil hiplasi Carlosin hiuksia ja niskaa, eikä löytänyt mitään valittamisen aihetta.
– Ne ovat täydelliset, Cecil mutisi.
– Sanoinhan osaavani työni, Vinny sanoi. – Sinulla on muutamat mielenkiintoiset pyörtyväiset, Carlos.
– Minun pyörtyväiseni, Cecil sanoi ja mutristi alahuultaan.
Carlos pörrötti hänen hiuksiaan. Vinny ravisteli päätään epäuskoisen näköisenä.
– Kaikki on sinun, Carlos sanoi ja painoi nauraen kasvonsa vasten Cecilin rintakehää.
Carlos maksoi ja sujautti kätensä Cecilin käteen. Ulkona aurinko paistoi korkealta kirkkaana, mutta jostain syystä ilma tuntui viileältä.
Cecil veti terävästi henkeä ja kalisti päänsä takakenoon. Carlos kohotti katseensa ja pelkäsi näkevänsä keltaisen kopterin. Hän näki jotain ihmeellisempää.
Taivaalta satoi lunta. Carlos räpytteli silmiään. Hiutaleita leijui hänen poskilleen ja ripsilleen. Hän kaivoi nopeasti koeputken laukustaan ja pyydysti siihen valkeita kiteitä.
– Lunta, Cecil sanoi ja hymyili. – Täällä sataa lunta.
– Aavikolla sataa lunta, Carlos ravisteli päätään.
– Mitä outoa siinä on? Cecil kysyi. – Jouluhan on tulossa.
– Tiedän, mutta tämä on silti aavikkoa, Carlos sanoi.
Hän sujautti koeputken laukkuunsa ja sormensa Cecilin sormien lomaan. Joulu oli tulossa ja aavikolla satoi lunta. Oli pakko hymyillä.
