Author Ingrid
Genre Fluffy, snoggish
Fandom Hobitti
Rating K-11
Pairings Thorin Oakenshield/Bilbo Baggins
Disclaimer Hahmot ja maailma © J.R.R. Tolkien
Summary "Sinä olet minun, ymmärrätkö? Sinä olet minun voroni."
A/N Kaikenlaista sitä mieli ja sormet sitten sauhuaakin yön pikkutunneilla. Valloitin Hobitti -fandomin!
S I N E T T I
Velho ja kolmetoista kääpiötä olivat ahtautuneet Bilbo Reppulin pieneen tupaan. Raukea hiljaisuus oli laskeutunut pitkän pöydän ylle, vain Gandalf poltteli piippuaan ja sai toisinaan puoleensa ihastuneita henkäyksiä vapauttaessaan huuliltaan toinen toistaan hienompia savurenkaita utuiseen ilmaan. Jätättävän kellon lisäksi hiljaisuutta rikkoivat vain hobitin edestakaiset, hermostuneet askeleet, jotka kantautuivat seurueen korviin eteisestä. Thorin huokaisi raskaasti päätään pudistellen. Miksi Bilbon täytyi olla niin itsepäinen!
Sitten eteisestä kuului kova kopsahdus. Neljätoista päätä kääntyi katsomaan eteiseen johtavan käytävän suuntaan. Ohikiitäväksi hetkeksi Repunpäähän laskeutui täydellinen hiljaisuus.
"Nyt se mokoma pyörtyi", Dwalin murahti lopulta ja kulautti aimo annoksen olutta kurkkuunsa. Fili ja Kili puhkesivat naurunremakkaan pöydän toisessa päässä, mutta heidän enonsa tympääntynyt katse hiljensi heidät.
Gandalf huokaisi syvään ja piipun sammutettuaan nousi pöydästä.
"Anna olla, Gandalf. Jätä puolituinen minulle."
Gandalf kohotti aavistuksen yllättyneenä kulmiaan. Hän tuijotti pitkään Thorinin syvänsinisiä silmiä, joissa liekehti horjumaton ja ahnas tuli. Tuli, jota Gandalf ei muistanut nähneensä kääpiökuninkaan silmissä koskaan aiemmin. Lopulta velho kuitenkin nyökkäsi hitaasti ja istuutui takaisin alas, ja muiden kääpiöiden vilkuillessa ällistyineinä toisiaan Thorin nousi pöydästä ja lähti lampsimaan eteiseen.
Bilbo Reppuli oli sitten mennyt ja pyörtynyt eteisen kirjavalle matolle. Thorin tuhahti hiljaa, kun hän kaappasi hobitin ja tuon vierellä lojuneen paperin syliinsä. Hän kantoi puolituisen makuuhuoneeseen ja laski lämpimällä turkiksella pedatulle vuoteelle. Kuunvalo säihkyi hobitin levollisilla kasvoilla, kun Thorin silitteli tuon sileää poskipäätä ja kihartuvia hiuksia. Hän istuutui vuoteen reunalle, vanhat sängynjalat natisivat hiljaa.
Lempeä hymy kohosi kääpiön huulille, kun hobitti viimein avasi silmänsä hikikarpaloiden kostuttamaa otsaansa hieraisten. Thorin laski kätensä toisen kaulalle ja siirtyi hieman lähemmäs, mikä sai Bilbon pienen kehon hätkähtämään. Hän tuijotti kääpiötä tiiviisti silmiin.
"Tulethan sinä mukaamme?" Thorin kysyi mairittelevan matalalla äänellään, joka sai miellyttävät väreet nousemaan Bilbon iholle. Hobitti kuitenkin pudisteli vimmatusti päätään.
"Ei, en tule! Minä vihaan moisia seikkailuja – aivan turhaa poukkoilua paikasta toiseen, silkkaa typeryyttä", hän kivahti, muttei voinut estää helakkaa punaa kohoamasta poskipäilleen, kun Thorin kumartui hänen ylleen. Kääpiön tummat hiukset kutittelivat hobitin kasvoja.
"Mitä sinä kuvittelet tekeväsi!" Bilbo sihahti erittäin vaivaantuneena. Hänen itsevarma sävynsä kuitenkin pirstoutui palasiksi Thorinin korvissa ja kääpiön huulille kohosi viekas virnistys.
"Kuules nyt, Thorin, ole ystävällinen ja lopeta tuo typerä virnistely ja vie takkuiset hiuksesi pois minun kasvoiltani! Minä en lähde, en nyt enkä tänään enkä huo-"
Kääpiön voimakas vartalo painautui omistavasti vasten hobittia ja vaativat huulet tukahduttivat tuon vastaväitteet. Thorin leikitteli toisen kosteilla huulilla ja kielellä, hänen kätensä vaeltelivat tottunein elein hobitin kaulalla ja pehmeissä hiuksissa. Thorin yksinkertaisesta nautti siitä, että hänen aiheuttamansa hämmennyksen myötä toisen hento keho oli jännittynyt äärimmilleen. Se teki kääpiöstä yhä ahneemman. Hän näykkäili leikkisästi Bilbon virheetöntä kaulaa, mikä sai hobitin voihkaisemaan hiljaa ja tukistamaan kääpiön takkuista tukkaa kevyesti. Thorin hymähti vaisusti suudelmien lomassa, kunnes hän lopulta irtaantui huuliaan aavistuksen hengästyneenä nuolaisten.
Suoristautuessaan kääpiö loi palavan katseensa Bilboon, jonka yön tähtiä peilaavat silmät olivat rävähtäneet auki. Thorin tuijotti vakavana hobittia kulmiensa alta, mikä sai yhä varsin hölmistyneen Bilbon nielaisemaan vaivalloisesti ja äänekkäästi hiljaisessa makuuhuoneessa. Hänen kätensä valahti hiljaa alas Thorinin karheilta hiuksilta, kun tuo viimein nousi vuoteelta ja kääntyi lähteäkseen.
"Sinä olet minun, ymmärrätkö?" Thorin puhui syvällä äänellä pysähtyessään makuuhuoneen kynnykselle.
"Sinä olet
minun voroni."
Eikä kääpiö luonut puolituiseen enää vilkaisuakaan.
Seuraavana aamuna Bilbo Reppuli sitten juoksi halki Konnun kasteisten nummien saavuttaakseen matkaseurueen, joka oli pullukoista poneistaan huolimatta ehtinyt jo melko pitkälle. Hobitin saapumisesta varsin yllättyneinä ja itsekseen jupisten jokainen keräsi vähäisetkin ruostuneet kolikkonsa pieneen pussukkaan, joka kulki kääpiöltä toiselle ja päätyi lopulta vaitonaisena jonon ensimmäisenä ratsastavalle Thorinille.
"Me muut olimme täysin varmoja, ettet liittyisi joukkoomme", Balin supisi, kun hämmästyneelle Bilbolle oli selvinnyt, että kääpiöt olivat lyöneet vetoa hänen kustannuksellaan.
Balinin vanhoille kasvoille levisi reipas hymy ja hän taputti Bilboa veljellisesti selkään.
"Mutta Thorin, poikaseni... Thorin ei epäillyt sinua hetkeäkään."