Nimi: Karheat hiukset vasten poskea
Kirjoittaja: Arte
Beta: -
Paritus: Hermione/Pansy
Ikäraja: S
Tyyli: draamaa, hermostuneisuutta
Yhteenveto: Ensisuudelma! Eli pieni katsaus siihen, kuinka Hermione ja Pansy ensimmäisen kerran koskettivat toisiaan intiimisti.
Haasteet: Joulukalenteri 2013, FF-100 sanalla
038. TuntoA/N Tämä on lymynnyt pöytälaatikossa ties kuinka kauan, mutta nytpähän on puuttuvan joulukalenteriluukun ohessa hyvä julkaista!
Tämä ficci on saanut jatkoa ficletissä
Tulejo (kun kaivataan jotain kiellettyä), S. Näille kahdelle on myös lyhyehkön raapalesarjan muodossa:
He hylkäisivät meidät, S. Ficit sijoittuvat kaikki samaan
Luihuisen tytöt -maailmaan, johon sijoittuvat ficit löytyvät listauksestani.
Karheat hiukset vasten poskea
Mitä Merlinin nimeen juuri tapahtui?Koko keho tärisi. Pansy kosketti huuliaan ja pysäytti viimein paniikinomaisten askeltensa vinhan kulun. Hän veti syvään henkeä ja lysähti lähintä tyrmänseinää vasten. Kiveyksen ikuinen kylmyys rauhoitti hieman, mutta kiihtyneet väristykset vavisuttivat vartaloa yhä.
Hermione seisoo hänen edessään kulmat vihaisessa yrmeessä ja huulet avoinna, kun rohkelikko valmistautuu uuden piikin matkaan lähettämiseen. Pansy puristaa kätensä yhteen ja vilkaisee vielä kerran ympärilleen. Hämärä käytävä on edelleen tyhjä.
”Kuka sinä olet sanomaan mitään”, hänelle kivahdetaan aggressiivisesti, ja Hermione astuu askeleen lähemmäs ja mulkoilee häntä pahasti. ”Olet vain naurettava lellikkiprinsessa, joka esittää olevansa kaiken yläpuolella vaikka oikeasti tuntee itsensä niin heikoksi ja mitättömäksi että!”
Pansy tuijottaa tyttöä edessään ja tuntee koko kehonsa pysähtyvän. Aivot menevät lukkoon, rintakehä sulkeutuu pieneksi pieneksi sykkyräksi eikä hän saakaan kieltään toimimaan, vaikka suu on jo avattu nerokkaanilkeään vastaukseen.Sydän hakkasi. Se ei ollut ikinä toiminut niin lujaa ja se pelotti, sillä olihan Draco koskettanut häntä neljännen lukuvuoden joulutanssiaisissa ja se oli ollut paljon enemmän kuin tämä mutta tuntunut siitä huolimatta niin paljon vähemmältä.
Hän sulki silmänsä ja näki Hermionen edessään: Silmien hämmennyksen, yllättyneisyyden. Halun?
Hermione on yllättäen erittäin lähellä ja Pansy huomaa avanneensa nyrkkiin puristuneet sormensa. Tämän katseesta on katkennut se kaikkein terävin kärki, sillä välimatka on enää pelkästään nimellinen: heidän rintakehänsä melkein koskettavat toisiaan, kun hengitys käy kiivaammaksi.
”Mitä...?”
Pansy on onnellinen, että Hermione vaientaa kysymyksen alkuunsa. Hän ei kykenisi vastaamaan, eikä haluaisikaan. Sen sijaan hän kohottaa kätensä Hermionen kasvojen korkeudelle ja siirtää hiuksia sen verran, että saattaa asettaa sormensa niskakuoppaan.Se oli tuntunut niin valtavan pelottavalta (hyvältä, oikealta?) ettei Pansylla ollut aavistustakaan siitä, mitä hänen pitäisi nyt ajatella. Sormia kuumotti, ja hän painoi säkenöivää kehoaan tiiviimmin kiviseinää vasten. Kylmät väreet nostattivat käsivarren ihon kananlihalle, mutta jo viikkoja, kuukausia, vuosia? Jatkuneet ajatukset olivat päässeet viimein ilmaisemaan todellisen muotonsa ja pakottaneet kehon hyväksymään niiden lähettämät käskyt.
Hermionen hiukset olivat olleet tavattoman karheat. Pansy hieroi sormiaan yhteen ja muisti, kuinka niskakuoppa oli tuntunut lämpimältä ja hiussuortuvat olivat kutittaneet hänen poskeaan.
Hän painaa huulensa Hermionen avoimelle suulle, mutta pitää päästä vain hellästi kiinni. Hermione inahtaa, painautuu kuin vaistomaisesti lähemmäs, muttei nosta käsiään koskettamaan Pansya. Huulet pysyvät yhdessä hetken, liikahtavat hieman, hakevat parempaa asentoa toisiaan vasten ja kaikki on pysähtynyt siihen yhteen hengenvetoon, jota Pansy ei halua uskalla pysty päästämään ulos keuhkoistaan.
Sillä kun hän sen tekee, hän tajuaa, mitä on tekemässä: suutelemassa rohkelikkotyttöä keskellä pimeää käytävää, kun käytävillä liikkumiskieltoon on aikaa enää vain hetki ja he ovat täysin kahden.
Hän irtautuu rajusti, katsoo kerran kauhuissaan tytön silmiin (silmät laajentuneet) ja juoksee pois.Kuului askelia. Pansy vilkaisi ympärilleen, puraisi huultaan ja pujahti sitten pimeään syvennykseen, jonne harvaan asetetut soihtuvalot eivät yltäneet. Hän katsoi, kuinka hiuspehko tuli epäröiden näkyviin ja harkitsi hetken vetäytyvänsä vielä paremmin piiloon.
Jalka astui askeleen eteenpäin vasta sitten, kun Hermione oli edennyt jo hyvän matkaa hänen ohitseen. Tarvittiin vielä toinen ennen kuin läsnäolo huomattiin.
He katsoivat toisiaan pitkän aikaa silmiin, aivan hiljaa. Sitten Hermione käveli hänen luokseen ja seisahtui aivan hänen eteensä. Pansy katsoi epäröivästi raottuvaa huulta ja hengitti taas keuhkonsa täyteen ilmaa.
”Sinä...”
Pansy kohotti kätensä Hermionen käsivarrelle ja pysäytti sanat.
”Ei, älä.”
Ei ainakaan nyt. Hermione katsoi silmiin ja nyökkäsi hitaasti. Pansy liikahti lähemmäs, kietoi kätensä tytön ympärille ja suuteli nyt kunnolla, niin että saattoi painaa silmänsä nautinnollisesti umpeen ja nauttia siitä täyteläisyyden tunteesta, jonka hänen syliinsä sulkeutuva keho hänelle soi.
