Kirjoittaja Aihe: Salatut elämät: Pakko päästä pois, Lari/Elias, angst, K11  (Luettu 2163 kertaa)

Lily-Rose

  • ***
  • Viestejä: 836
Nimi: Pakko päästä pois
Ikäraja: K11
Paritukset: Lari/Elias
Haasteet: OTP10
Fandom: Salatut elämät
Yhteenveto: Se tuska, jonka Elias jätti muhun, se oli mussa vieläkin. Mun sydän oli yhä Eliaksen. Mä rakastin ja samalla vihasin sitä.
Oma sana: Pitkästä aikaa Lariasta! Ideanpoikanen yllätti mut tänään. Tuli vaan fiilis kirjottaa Larin tunteista sen jälkeen, kun Elias on lopullisesti jättäny sen. Vaikka mä en kyllä usko, että Elias ja Lari on eronnu, en suostu uskomaan, ei en! Miska on kiva tyyppi, mutta se vois jättää Eliaksen rauhaan, koska Elias kuuluu nyt ja aina Larille  - ainakin mun kieroutuneessa mielessäni. Joka tapauksessa, olkaa hyvät. Biisin sanat on Tehosekoittimelta ja otsikko ryövätty samaisesta kappaleesta eli Pakko päästä pois.

   Pakko päästä pois

 Mä istuin kivellä ja annoin meren kastella varpaat. En voinu uskoo tätä todeks. Oliko Elias todella tehny sen? Eka se oli pettäny mua, sit se oli jättäny mut. Mikä teki siitä toisesta niin erilaisen ku musta? Huokasin syvään ja painoin pääni polviin.

Taivas alkaa punertaa, kun ajan kohti pohjoista
Mä aion kai ajaa koko yön
Mä nautin polttaa ketjusta kun radiosta soi
ne laulut, joita messissä hoilataan


Mun on pakko päästä pois Helsingistä. Yksinkertasesti pakko. Kaikki muistuttaa täällä mua Eliaksesta. Ei mulla toisaalta ole paikkaa, minne mennä. Uskoin, että Elias ottais mut takas. Että mä voisin milloin tahansa mennä sen luokse. Mutta se jakoi elämänsä nyt jonkun toisen kanssa.

 En mä uskonut, että se sattuis mua niin paljon.

En katso peileihin
(tahdon sut unohtaa)
sut taakse jättäisin
Kaupunki on täynnä muistoja
(mun on pakko päästä pois)
Ja mä tiedän, tää on typerää
(mun on pakko päästä pois)
mä en jää


 Mä nousin ylös. Katsoin merelle, joka oli aina ennen antanu mulle uskoa, toivoa, mutta joka oli nyt kuin mikä tahansa muu vankila, jossa mä elin. Enkä todellakaan tiennyt, mitä mun pitäis tehdä nyt.

En perääs jäänyt katsomaan kun poistuit jälkeen
suudelman, sen parhaan, sen viimeisen
Mä koitin olla niin pirun vahva, leuka pystyssä niellä tuskan
mut kato mua, koiraa uitettua


Se tuska, jonka Elias jätti muhun, se oli mussa vieläkin. Mun sydän oli yhä Eliaksen. Mä rakastin ja samalla vihasin sitä. Mä takerruin kiinni niihin muistoihin, joita meillä oli ja olisin tehny mitä tahansa saadakseni käyttää ajankäännintä ja kääntää aikaa taaksepäin. Olisin mielelläni tehnyt pari asiaa toisin.

Mailit taakse jää, kaipuu hellittää
Kaupunki on täynnä muistoja
(mun on pakko päästä pois)
en tahdo niitä nyt kohdata
(mun on pakko päästä pois)
ja vaikka huomenna on iisimpää
(mun on pakko päästä pois)
mä en jää


Mä olin poistanu jo Eliaksen ja faijan numerot puhelimestani. Kaks ihmistä, jotka oli joskus ollu mulle niin tärkeää, mutta jotka molemmat oli kääntäny mulle selkänsä. Mä tiesin, että en pystyis elämään ilman Eliasta. Mun sydän oli yhä sen. Tiesin sen. Heilautin rinkan selkääni ja lähdin kävelemään kohti avomerta. Kun mut löydettäis, olis taatusti jo aivan liian myöhäistä.

Ja kun aamulla aurinko nousee, sun edestäsi herään taas
Vaikka kaupunkis taakse on jäänyt, en pysty sua unohtamaan


Silloin voisin lopullisesti unohtaa Eliaksen ja tuskan, jonka se muhun jätti.

Kaupunki on täynnä muistoja
(mun on pakko päästä pois)
en tahdo niitä nyt kohdata
(mun on pakko päästä pois)
Ja mä tiedän, tää on typerää
(mun on pakko päästä pois)
Mä en jää.
Mä en jää.


 
« Viimeksi muokattu: 15.12.2013 18:17:00 kirjoittanut Lily-Rose »
"Niin kauan kuin sinä hengität - sinä taistelet."
- The Revenant
Pääset listaukseeni tästä