Hobitti: Valoa Esgarothin varjoissa (K-11, Kiliel, rakkautta, oneshot)

[Röhkö]

Nimi: Valoa Esgarothin varjoissa
Ikäraja: K-11
Fandom: Hobitti (Smaugin autioittama maa -leffa)
Paritus: Kili/Tauriel
Genre: melko imelä romantiikka, lievä huumori, oneshot
Summary: Kili on toipumassa Morgulin nuolen aiheuttamasta haavasta Esgarothin järvikaupungissa. Haltija Tauriel on parantanut Kilin kuninkaanmiekan, athelaksen, avulla. Bilbo, Thorin ym. kääpiöt ovat matkalla Yksinäiselle vuorelle.
Varoitukset: Olen lukenut herra Tolkienin tekstejä viimeksi 10 vuotta sitten. Tämä fici perustuu täysin niihin mielikuviin, joita Peter Jacksonin Smaugin autioittama maa –leffa (ja soundtrack) minussa herätti. En ole pitkiin aikoihin kirjoittanut mitään näin imelää.
Muuta: Oneshot. Jatko-osa löytyy täältä, K-11

~Valoa Esgarothin varjoissa~

  ”Sinä olet pelastanut minut kaksi kertaa, arvon neito”, Kili mutisi sairasvuoteeltaan. Örkkinuolen myrkky oli kaikonnut hänen jalastaan, kiitos rikkaruohon. Ajatella, miten arkiset asiat pelastavat meidät kiperissä tilanteissa.

Kili avasi silmänsä ja katsoi jälleen vieressään seisovaa haltijanaista. Taurielissa ei toden totta ollut mitään arkista: hän oli kaunis metsähaltijoiden sotapäällikkö. Naisen selkään valuivat pitkät hiukset, jotka olivat väriltään punaiset kuin keskisyksyn lehdet. Hänen silmänsä olivat mitä kauneinta vihreän sävyä. Vaikka huoli paistoi Taurielin kasvoilta, hän täytti Kilin sydämen lämpimällä onnen tunteella. Aivan kuin Kili olisi katsonut kirkkaaseen valoon.

Kili tarttui haltijan käteen.
  ”Veljeni on lähtenyt ja minä jäin tänne muiden vaivoiksi”, Kili huokaisi. Hänellä oli vähäpätöinen olo.
Tauriel kallisti päätään. Hän oli niin pitkä, että Kili ylettyi seisaaltaan tuskin hänen vyötärölleen.
  ”Olet ollut urhea”, Tauriel sanoi yhteiskielellä. Hänen äänensä oli heleä, ja se kantoi tahtoessaan yli järvien. ”Minä olen nähnyt, mitä sinä olet tehnyt perheesi ja kotisi vuoksi.”
Kili pakotti kasvoilleen hymyn.
  ”Mikä vain toimii sinulle. Kas, olemme tehneet sinun kaupat.”
Tauriel hymähti ja kääntyi sanomaan jotain yrteistä Bardin lapsille, jotka kiiruhtivat pian ulos.

  ”Missä se jäyhäilmeinen blondi on?” Kili kysyi. Hän antoi katseensa kiertää pientä huonetta; kaupunkiin jääneet kääpiöveljet olivat lähteneet etsimään syötävää.
Tauriel alkoi sitoa Kilin haavaa. Hänen kosketuksensa oli lämmin ja sai Kilin värähtämään.
  ”Prinssi Legolas ei luovuta ennen kuin viimeinenkin örkki on kuollut", Tauriel vastasi.
  ”Melko kunnianhimoista”, Kili tuhahti, ”hän ei taida olla ihan realisti? Tullut isäänsä vai?”
Tauriel ei vastannut, vaan keskittyi ahertamaan Kilin jalan parissa. Toivottavasti hän ei lopettaisi ihan pian...
  ”Kuule, te ette ole niin pahoja kuin sanotaan”, Kili sanoi piristääkseen ilmapiiriä. ”Kun katsoo näin läheltä, haltijoita voisi sanoa jopa kauniiksi.”
Tauriel kohotti päätään.
  ”Minäkään en ole ikinä nähnyt kääpiön jalkaa näin läheltä, mutta en mieluusti tee sitä toiste.”
Hän sai siteen valmiiksi ja perääntyi.

  ”Odottaako Legolas sinua?” Kili kysyi niin huolettomasti kuin osasi. ”Hän on prinssi, joten varmaan sinun täytyy totella häntä.”
Tauriel kurkisti mökin ikkunasta ulos. Esgarothin järvikaupunki häilyi pimeydessä, josta vasta äsken oli hyökännyt örkkien lauma. Tauriel oli varmasti huolissaan, mutta hänen kasvonsa olivat sileät.
  ”Legolas on omalla polullaan”, Tauriel vastasi seikkaperäisesti.

Sitten he olivat hetken hiljaa. Kili sulki silmänsä ja yritti kerätä energiaa: hän halusi päästä näkemään Ereborin mahtavat salit.
  ”Avaisit silmäsi, niitä on mukava katsella. Haltijoilla ei ole koskaan katseessaan samaa lämpöä kuin sinulla", Tauriel kuiskasi pimeydestä. "Kaksi niin erilaista, yhteisen taivaan alla, yhteisten tarinoiden äärellä.”
Kili virnisti, mutta piti silmänsä kiinni ihan vain ilkikurisuuttaan. Kun hän tunsi pehmeiden huulien painautuvan omilleen, hän tunsi viimeistenkin voimiensa palaavan.

  ”Hän olisi rakastanut sinua”, kuului haltijan kuiskaus.

[DragonHeart58]

Awws <3

Ihana Kili on tässä ihana ja sympaattinen, ja Taurel on just sellainen haltiamainen, täynnä arvoituksia ja viisauksia Pidin kovasti, eikä tää mitenkään yli-imelä ollut, vaikka toisaalta imelät tarinat ovatkin mielestäni ihanaa luettavaa, kun ei ihan överiksi mene Mutta siis, pidin tosi paljon, hahmot vaikuttivat mielestäni uskottavilta (niin kuin siinä leffassa ne oli, näin eilen ja oli todella hyvä ) ja imelyystaso oli mielestäni oikein sopiva Ja vaikka pidän Legolaksesta tosi paljon, tuo Kilin tokaisu "Jäyhäilmeinen blondi" sai mut repeämään

Kiitos kovasti!

-DragonHeart58

[Steffi]

Mun on nyt ihan pakko kommentoida koska oon odottanut tällästä ficciä jo viis päivää kohta ja vihdoin jotain tällästä on saatavilla^^ Toki ootin että löytäisin enemmin etsimäni ao3 enkuks  ku finistä suomeks mut enpä laita pahakseni (:
Mä oon omistanut sydämeni täysin Kilille ja Filille parituksena ja musta ne on kaunein paritus koko hobitissa jos niin voi sanoa ja toivoisin ihan oikeasti ficiä siitä miltä Filistä tuntuu kun Kili valitseekin Taurielin. Mutta tää oli tosi hyvä aatellen että Kiliel ei todellakaan mikään rakkaus mulle ole, mutta kirjotit nii  kivasti että tästä oli pakko tykätä (:

[Röhkö]

Kiitokset kauniit kommenteista!

DragonHeart58: heh, minun mittapuullani ei vaadita paljoa, jotta imelyyden ehdot täyttyvät.
Steffi: Itsekin odottelin vain vuorokauden Kilieliä, mutta koska halusin lukea suomeksi enkä tällä parituksella löytänyt mitään, minun piti itse ryhtyä tuumasta toimeen. Harkitsin jopa muutaman luvun mittaista pitkää ficiä, jossa olisi muidenkin kuin Kilin PoV, mutta oman aikatauluni vuoksi en sitten viitsinyt. Parempi, että kirjoitin valmiin lyhyen tarinan kuin pitkän keskeneräiseksi jäävän ficin (koska sellaisia minulla jo on...)

[The Mind]

Ihana! <3

Näin kanssa Hobitin eilen ja tykkään tästä parituksesta, vaikka jotkut fanit vastustavatkin haltijan ja kääpiön romanssia. Minusta se oli niin söpöä! (Pahoittelen teini-ihkutusta) Olit onnistunut tässä ficissä saavuttamaan samanlaisen tunnelman kuin leffassa. Kuten DragonHeart58 totesi, hahmot olivat uskottavia.
Anteeksi ruikutus, mutta haluaisin lisää Kilieliä! Eikä tämä ollut mitenkään liian ällöromanttinen.

Haltijoilla ei ole koskaan katseessaan samaa lämpöä kuin sinulla

AAAAAWWS!

Lisäälisäälisää!!

[ibi]

Hyvä vastaus tuohon leffan Rakaistikohan hän minua. Lyhyt ja salaperäinen tarina. Itseäni ei vakuuta tuo keksitty Tauriel sitten ollenkaan. Mutta ihan hyvin voisi toki näinkin jatkua leffan parantaja kohtaus.

[Renneto]

KK-kampanja tervehtii ja pahoittelee, että teokseesi tarttui kommentoija, joka ei ole lukenut eikä katsonut Hobittia. Kaikki mukavat jipot ja suloiset viittaukset menivät siis autuaasti ohitse, minkä vuoksi huomioni kiinnittyi ennen muuta rakenteeseen ja ja muuhun yleispätevämpään.

Minusta tässä osui monta nuolta maaliinsa! Pituus oli passeli, hahmot toimivat hyvin vaikkei heitä ennalta olisikaan tuntenut, eikä mitään pilattu liiallisella yrittämisellä. Yritteliäin kaveri taisi koko jutussa olla Kili, hih. Vaikka voisi kuvitella, että tarina olisi staattinen päähenkilön maatessa vuoteella, niin tässä oli hyvin tasapainoisesti myös liikettä ja höyrinää. Lapset olivat hyvä esimerkki. Minusta oli loistavaa, että tarinaan tuotiin tällä tavoin joustoa.

Ja voi mitä dialogia! Upeasti tasapainoteltu hauskuuden ja herkkyyden välillä. Ei mennyt komiikaksi eikä liian siirappiseksi. :>

Kerronta oli hyvää ja lukeminen hauskaa! Toisaalta kenties kerronnassa oli pientä haparointia tai päättämättömyyttä. Tai sitten se oli tyylillinen valinta ja sellaisena tietenkin kunnioitettava. Minua kuitenkin sekoitti ja mietitytti, että periaatteessa kerronta on melkeinpä klassista ja helposti seurattavaa, mutta sitten yllättäen saattoi olla sellaisia kohtia kuin ajatella, miten arkiset asiat pelastavat meidät kiperissä tilanteissa, jossa meidät oli hätkähdyttävä. Hetki sitten oli puhuttu hänen jalastaan. No, tietenkin me on aika suhteellinen juttu ja voi kietoa sisäänsä niin lukijan kuin Kilinkin. :D

Hieman toistui esimerkiksi seuraavassa:

Tauriel ei vastannut, vaan keskittyi ahertamaan Kilin jalan parissa. Toivottavasti hän ei lopettaisi ihan pian...

Ensimmäinen virke oli neutraalia kerrontaa (en osaa oikein ilmaista, toivottavasti sepostuksestani saa selvän ja jos ei, yritän uudelleen!) ja seuraava ihan toisesta maailmasta. Kilin ajatukset tuntuivat sekoittuvan kerrontaan silloin tällöin, ja koska rakenne oli muuten perinteinen, olisin toivonut näiden kahden erottuvan paremmin. Useimmiten erottelu tehtiin tarkkaan ja sanomiset olivat selvät. :>

En halua väittää ratkaisua huonoksi, mutta se oli aika yllättävä ja arvaamatonkin, mikä ei ehkä sopinut tekstin henkeen. Pidin kyllä hirveästi monesta jutusta, minusta tällainen lemmentohtorointi on aika ihastuttavaa, sillä mikäs sitä paremmin parantaisi kuin suudelma. :> Pidin myös asetelmasta, siinä oli rajojen rikkomista usealla tavalla eikä vähiten siksi, että mies oli lyhyt! Kääpiö tahi ei, tällainen oli kerrassaan hurmaavaa ja aseistariisuvaa.

Kili oli myös todella nokkela ajattelija, jonka juonitteluja ja heittoja seurasi mielellään. Tauriel taas oli hyvä vastapari, aika pidättyväinen. Vaikka sitten tekikin aloitteen lopulta, hihi! Minusta oli myös hyvin hauskaa, kun tässä käytettiin sanaa "haltija" vaikka nimenomaan THS-saaga on niittänyt mainetta suomennoksellaan, jonka johdosta "haltia" lopulta tuli yhtä sallituksi tällaisessa kontekstissa!

Pitänee laittaa kirja lukulistalle. :>

[Nyyhti]

Pahoittelen surkeaa kommenttia, mutta olen puhelimen varassa tällä hetkellä eikä kirjoittaminen ole helpoimmasta päästä

Pelkäsin etukäteen hieman, mitä täältä oikein tulee kun kerran imelyydestä oli kyse. Luojan kiitos käsityksesi imelyyydestä poikkeaa suuresti omastani! Tämä oli aivan mainio pkkku pätkä ja onnistui lopussa vielä yllättämään. Olin nimittäin jo tullut siihen tulokseen ettei tässä tapahdu kummempia, kun kas vain, pusuhan se sieltä tuli

Paritus jäi kutkuttamaan itseänikin leffan jäljiltä, joten oli superkivaa löytää tällainen ficci (vaikken atuosta otsikon parituksesta tajunnutkaan keistä oli kyse...). Tässä oli minusta tuotu tosi hyvin kääpiöiden ja haltioiden eroja, leffassa kun molemmat ovat minusta vähän turhan ihmismäisiä ja harhaudun ajattelemaan, ettei se pari nyt niiin epätodennäköinen olisi.

[jossujb]

Kuolin <3 Ihana.

Siis mitä minä nyt sanoisin? Okei, Kilin ja Taurielin romanssi elokuvassa ei ollut mikään käsikirjoituksen ja toteutuksen riemuvoitto, mutta se ei ollut myöskään sellainen  train wreck kun monet alun perin kauhulla pelkäsivät. Itse asiassa, lopputulos oli minusta kyllä harvinaisen suloinen, Kili varsinkin on jotenkin niin dorka, että mä uskos siltä esiteinikäiset lauseet tähdistä ja housujen sisällöstä ilman minkään laista vaivaa xD

Tai siis että, paritus toimii sitä paremmin mitä tarkemmin muistaa, että Kili on kääpiöiöässä vielä aika lapsi^^

Niin siis ja kun tähän ficciin mennään niin oi voi <3 Jotain ehkä tämän tyyppistä olisi elokuvaan itseensäkin suonut.

”Minäkään en ole ikinä nähnyt kääpiön jalkaa näin läheltä, mutta en mieluusti tee sitä toiste.”

Iii, justiinsa tätä! Taurielilla on jalat enemmän maassa, mutta sehän on vanhempi ja vähän järkevämpi. Mm. Ihana. Kili on tommonen pää pilvissä menevä nuori mies ja Tauriel on jämäkämpi ja vakavampi tyyppi. Siksi minusta tämä paritus on kyllä ihana! Harmi ettei toteutus alkuperäismateriialissa ollut läheskään näin hyvin suloinen, mutta ihana kun fanifiktiolla voi vajaavaiseksi jääneitä aspekteja paikkailla <3

Kiitos tästä, oli ihanin <3

jjb

[Röhkö]

Suurkiitos ihanista kommenteista!

The Mind: Minusta näiden kahden romanssi edustaa juuri sellaista "kiellyttyä rakkautta", joka aina itseäni kiehtoo.
ibi: Itse en ole oikein osannut päättää, mitä Taurielista ajattelisin, mutta hänen läsnäolonsa jotenkin raikasti leffaa.
Renneto: Lukaisin itsekin Hobitin pitkästä aikaa, mutta Tolkienin teksti on melkoisen kaukana omastani... Ukko ei nimittäin sorru edes tämän tasoiseen imelyyteen :D Ymmärrän pointtisi kerronnan ajoittaisesta haparoinnista; en osannut päättää, miten paljon kerron Kilin näkökulmasta ja miten paljon yleisesti. Pohdin myös, kumpaa sanamuotoa haltiasta käytän - noh, onneksi molemmat keinot ovat sallittuja.
nominal: Onneksi olen näköjään yliampuva tuon imelyyden suhteen. Imartelevaa, että minua verrataan leffan versioon parista!
jossujb: Toivottavasti heräsit takaisin eloon ;) Huom. minä en ollut kuullutkaan tästä parituksesta ennen kuin varsinaisen leffan näin! Onneksi, sillä oli mahtavaa yllättyä positiivisesti. Pelkäsin nimittäin, että leffa on täynnä Legolas/Taurielia.. :D Kommenttisi oli myös erittäin imarteleva, varsinkin siksi, että mainitsit tuon fanifiktiolla paikkailun. Olen nimittäin aina ollut sitä mieltä, että parasta ficcailussa on nimenomaan tarinoiden jatkaminen ja täydentäminen omilla mielikuvilla :)

Toivottavasti joku muukin intoutuu kirjoittamaan kilieliä, olisi ihanaa lukea muiden näkemyksiä heistä :)
Itseäni kutkuttelisi kovasti kirjoittaa lisää heistä, varsinkin niin, että tarinassa nähdään myös Legolas ja Fili.
Saa nähdä!
//Päivitys: Innostuinkin kirjoittamaan jatkoa, joka löytyy nimellä Kivien kirkas kimallus. :) Kiitos inspiraation murusista kommentoijille!!

[Kedvesem]

Kommenttikampanjasta hei!

En ole yhtään TSH/Hobitti/Tolkien/etc -fani, mutta Smaugin autioittaman maan kävin katsomassa pakon edessä. Vaikka nyt muuten leffa ei minusta ollut kummoinen, niin Kili/Tauriel-paritus jäi kyllä ehdottomasti mieleen sellaisena söpönä juttuna. Siksipä on kiva lukea siitä ficci.

Pidin kovasti kirjoitustyylistäsi! Virheitä ei osunut silmään, pari vähän jäykähköä kohtaa ehkä. Kerronta sujui mutkattomasti ja ulosanti oli sopivalla tavalla herkkää. Vaikka olen kovin jäyhä ja epäromanttinen ihminen, ei tämä minusta ollut yhtään yli-imelä. Toisaalta enempääkään en olisi kaivannut, tämä oli hyvä tälläisenään.

Hahmoista en osaa sen kummemmin sanoa, mutta tuon näkemäni leffan perusteella olivat tässä pätkässä oikein onnistuneita. Tauriel oli vähän etäinen ja sitten ei kuitenkaan, Kili taas ilkikurinen ja.. hobittimainen. Tykkäsin kovasti tuosta lopusta, se jotenkin nitoi koko pätkän yhteen eikä ollut yhtään kömpelö. Kaiken kaikkiaan hyvä lukukokemus, ja täytyypä ehdottomasti lukea jatko-osakin!

[mellonami]

ihana tarina. Kili ja Taurien<3

[Röhkö]

Kiitos kommenteista!

Kedvesem: Olen nyt nähnyt ko. leffan kaksi kertaa, ja täytyy sanoa, että toisella kerralla rupesi jo kyllästyttämään sen pituus. Ehdottomasti Kiliel on edelleen leffan parasta antia, vaikka hieman päälleliimatulta se vaikuttaakin. Toivottavasti jatko-osaakin ehdit tarkastaa! (:
mellonami: sinulla on ihana nicki, btw!

[Kaatosade]

Nappasin tuon jatko-osan kommenttikampanjasta, mutta tokihan minun piti aloittaa lukemalla ensin tämä. En leffassa oikein tiennyt mitä mieltä olisin tästä parituksesta, toisaalta varsin söpöä haikailua yli lajirajojen, mutta toisaalta taas tuntui vähän sellaiselta pakolliselta jutulta että saatiin vähän romantiikkaa... Mutta ficeissä moni asia on aina paremmin kuin canonissa, joten iloisin mielin rupesin tätä lukemaan.

No, tämä oli suloinen. Kili on varsin ihana ja voin kuvitella että herraa sylettää joutua jäämään matkasta jonkin niin naurettavan pikkujutun takia kuin örkkinuoli. Ja tykkään parantamisjutuista yleensä vähän enemmän kuin olisi terveellistä, joten sulin jo leffassa aika hyvin ja tämä vielä jatkui mieluisampaan suuntaan. Draaman aihetta tähän puolestaan antaa Legolas, josta Kili ei taida olla hirveän innostunut. Jännä nähdä onko hänellä isompaa roolia tuossa jatkossa sitten.

Ihana loppu jatkoi leffan ajatusta, pidin tästä kyllä, joten kiitos. <3

[Larppa]

Kk jättää allekirjoituksensa ensimmäiselle riville!

Noniin. Siis, en taida olla perillä vai keksitkö itse - Legolas prinssinä? Muistaakseni hän oli pelkkä tavallinen sotilas nuoliensa kanssa, kai. Tämä oli aika lyhyt, mutta se ei haitannut. Hyvin kuvasit Taurielia ja Kiliä. Muistan hyvin kun katsoin Smaugin autiottama maa, tuon rikkaruohokohdan. Ja Kilin tunteet Taurieliin, vai oliko se niin? Kuitenkin. Hyvää kuvailua, virheetöntä tekstiä ja tapahtumia. Loppu oli ihana.

'..Haltioita voisi sanoa jopa kauniiksi.'
He ovat. Tuo kohta, oikeastaan repliikki oli hauska. Pientä kitkeryyttä.

Hieno oneshot, kiitoksia kun olit tehnyt tämän mahtavan luomuksen! Miete jättää kommansa nyt tähän ja menee syömään nuudelia.

[LillaMyy]

No joo, tämä on odottanut kommenttia multa jo aivan liian pitkään, mutta nyt viimeinkin saan itseni kirjoittamaan tämän! (: Heti alkuun ihan pakko sanoa, että allekirjoittanut on niin täydellinen Tolkien-puristi, että sain melkein paiseita, kun huomasin sun käyttäneen sanaa haltija tässä, koska tuosta tulee mulle lähinnä mieleen ne sellaiset pienet myyttiset otukset, jotka suojelevat paikkoja yms. En yritä tässä mitenkään muuttaa sun tapaasi kirjoittaa tai mitään, tämä on vain itselleni muodostunut käsitys, että haltijat on noita ja sitten haltiat on näitä Tolkienin kirjoissa esiintyviä tapauksia, enkä mä vain yksinkertaisesti pääse siitä ylitse...

Sitten itse ficciin... Kíli on aina yhtä lapsekas oma itsensä, ja aloitus etenkin sopii loistavasti hänen luonteeseensa, koska voin niin hyvin kuvitella Kílin kutsuvat athelasta rikkaruohoksi! En enää ole mikään niin hirveä Kíliel-shipperi, koska onnistuin vahingossa luomaan jonkun itseäni enemmän miellyttävän, mutta Kíliel onnistuu kuitenkin edelleen saamaan musta fangirl-reaktioita ulos, mikä tapahtui tässäkin, koska ääääää, liian söpöä! Kíli on aivan älyttömän lutuinen, kun hän yrittää flirttailla Taurielille, joka puolestaan yrittää esittää, ettei häntä kiinnosta, vaikka oikeasti kiinnostaakin! Kílin ja Taurielin puheet ovat myös niin sisältönsä kuin myös puhetapansa puolesta erittäin IC:itä, koska toinen heistä tosiaan on se yli 600-vuotias haltia ja toinen 77-vuotias kääpiö (mikä heidän vuosissaan viittaa about 20-30 vuotiaaseen ihmiseen!). Muutenkin tuo lopetus on varsin onnistunut, koska eräs herra kyllä aivan takuuvarmasti tekisi JUURI NOIN ihan vain kiusallaan, koska mitään ei tietenkään voi tehdä niin kuin se toinen haluaa! Kiitoksia tästä söpöys-pätkästä, tämä oli harvinaisen suloinen luettava!! (: