Nimi: Oon kihloissa, haittako se?
Ikäraja: K11
Kirjoittaja: Tsubaki
(miks ees laitan tän? )A/N: joo kävi ny näi et julkasin tän mut sit tajusin et sie oli virheitä niin korjasin ne pika pikaa en lupaa ettei olis virheitä mut ehk jotenkute sain ne korjattuu ja vieläki ikäraja on tää tulevien osien takii
Kun olin 8-vuotias, Otto kiipeili puussa ja yritti poimia omenoita meille syötäväksi. "Hei. Oo varovainen, ettet tipu!" huusin hänelle. Hänelle kävi kuten pelkäsinkin. Oksa hänen allaan petti. Juoksin hänen luokseen ja kysyin: "Sattuko?". "Auts, ei hirveesti," hän vastasin. Hänen jalkansa oli kuitenkin murtunut ja hän joutui sairaalaan.
Sairaalassa sanoin: "Mun vanhemmat on päättäny, et me muutetaan pois". "Ei käy," hän sanoi. "En voi sille mitään, mutta lupaan palata takaisin," sanoin. "Vannotko?" hän kysyi. "Vannon" sanoin ja halasimme.
Se oli viimeinen kerta, kun näin hänet. Nyt olen palannut, kuten lupasin ja aion opiskella täällä lukiossa. Asun koulun lähellä kerrostaloasunnossa yksin. Tänään on ensimmäinen koulupäiväni ja toivon kaiken menevän hyvin.
"Hei kaikki. Tässä on Amanda. Hän muutti tänne juuri ja jatkaa opintojaan täällä" sanoi opettaja. "Moi" tervehdin kaikkia. "Amanda, Amanda muistatko minut?" Otto huusi. Katsoin häntä hetken ja kysyin: "Otto oletko se sinä?". "Juu. Kiva, kun muistit. Mukava nähdä taas" hän sanoi.
"Tunnetteko te?" opettaja kysyi. "Jep" vastasin. "Amanda asui täällä pienenä.," Otto sanoi. "Mukava sitten, ettei ole pelkkiä tuntemattomia. Otto saat näyttää Amandalle koulua, kun kerta tunnette" opettaja sanoi. "Selvä," Otto vastasi ja hymyili minulle. Istuin Oton viereen, koska siinä oli vapaa pulpetti. Opettaja aloitti tunnin.
Päivän ajan Otto näytti minulle koulua ja tutustuin moneen uuteen ystävään: kahteen tyttöön, joiden nimet olivat Siiri ja Elli sekä kahteen poikaan, Jesseen ja Lauriin. Jesse oli aika suosittu tyttöjen keskuudessa. Vietimme heidän kanssaan paljon mukavaa aikaa.
Koulun pihalla, kun olimme päässeet koulusta, sovimme tapaamisen seuraavalle aamulle. Siiri, Elli ja Jesse lähtivät eri suuntaan kuin me muut. Matkalla juttelimme kaikesta mahdollisesta koulusta, minun muuttamisestani, miksi palasin ja vaikka mistä muusta.
Kävelimme kunnes sanoin: "Minä asun tässä". Olimme ison kerrostalon edessä. He katsoivat minua suu auki ja kysyivät: "Sinä asut täällä?". "Jep. Onko se huono juttu?" sanoin. "Ei ollenkaan. Onko perheesi rikas?" he kysyivät. Se asumukseni oli Otollekin ihmetys. "Emm... Ei nyt hirveen. Mite nii?" vastasin. "No, ku nää asunnot maksaa kamalasti" Lauri sanoi. "Ai en tiennytkään" sanoin ja hymyilin. Vilkutin heille ja menin sisälle.
Sisällä hissistä päästyäni asuntooni kävelin huoneeseeni ja kaaduin selälleni vuoteelleni. "Ai, että kalliita" ajattelin. "Otto on muuten muuttunut aika lailla siitä, kun lähdin" mietin itsekseni. En jäänyt kauaksi aikaa miettimään asioita vaan menin suihkuun.
Suihkusta tultuani summeri soi ja riensin summerille. "Kuka siellä?" kysyin. "Jesse" summerista kuului. "Jesse?!" melkein huusin summeriin. "Jep" Jesse vastasi. "Miten sait osoitteeni? Tai antaa olla tuu sisää" sanoin ja avasin lukituksen.
Hetken kuluttua Jesse oli jo ovella ja ovi kello soi. Olin kerennyt nippa nappa vaihtamaan vaatteeni. Avasin hänelle oven ja hänen suunsa loksahti auki, kun hän näki asuntoni. Sanoin: "Istu tuohon sohvalle niin tuon vettä. Täällä on hiukan kuuma". "Selvä" hän vastasi ja istui sohvalle.
Tulin hetken kuluttua takaisin ja ojensin hänelle vesilasin. "Mistä muuten oikeasti sait osoitteeni?" kysyin. "Itse asiassa... Kuulin sen perheeltäsi" hän vastasi. Suuni loksahti auki ja kysyin erittäin ihmeissäni: "Perheeltäni? Miten? Miksi?". "Ehh... He käskivät minun kertoa sinulle jotain, mutta en viitsinyt koulussa" hän sanoi.
Hän veti syvään henkeä ja jatkoi: "Olen sulhasesi". Suuni oli totaalisen auki. Sopersin: "Su-sul-sulhaseni". Purin huultani ja kysyin melkein huutaen: "Miksei minulle he sanoneet mitään?!". "He varmaankin ajattelivat, että minun pitäisi kertoa sinulle. Tämä oli sitten vanhempiemme idea" hän vastasi ja näytti hieman punastuvan.
Kävelin ympäri huonetta ja mietin asiaa kuumeisesti. "Miten meidän pitäisi jatkaa tästä eteenpäin?" Jesse kysyi äkkiä. "En mä tiiä" vastasin hämmentyneenä. "Ai niin, vanhempasi käskivät ottaa tietokoneellasi skype-puhelun heihin, kun olen täällä" hän sanoi äkkiä, koska halusi luultavasti vaihtaa aihetta. "Sekin vielä" murisin vihaisesti ja hämmentyneesti.
Avasin läppärin sohvan eteen pöydälle. Heti, kun sain skypen auki, Skypestä tulikin jo vanhemmiltani soitto. Vastasin soittoon ja he sanoivat: "Me ollaa ootettu et tuutte skypee". Huokaisin ja sanoin: "No nyt tultii". Näyimme molemmat kamerassa, etteivät he epäilisi, ettei Jesse ole enää täällä.
"Te käskitte ottaa skype-yhteyttä," Jesse sanoi. "Jep, Jesse vanhempasi ovat myös täällä, joten tämä on nyt sitten perhekokous. Onko selvä?" äitini sanoi ja kierrätti kameraa ympäri huonetta. "On" vastasimme ja pyöräytin hiukan silmiäni, koska ei vanhemmille kannattanut väittää vastaan.
"Eli te olette nyt kihloissa, joten te myös alatte elämään yhdessä tästä eteenpäin" äiti sanoi. "Mitä?! Yhdessä?!" kuului minun ja Jessen suusta yhteen ääneen. "Niin. Jessen tavarat kuskataan sinne huomenna" äiti vastasi. Katsoimme Jessen kanssa toisiamme vaivaantuneina ja kysyin: "Entä tietääkö rehtori? Mitä sanomme kavereille?". "Rehtorinne tietää ja te päätätte nyt yhdessä mitä kerrotte kavereillenne" isä vastasi. Emme sanoneet vastaan, koska vanhemmille ei väitetä vastaan tai ei ainakaan minun.
Jessen vanhemmat sanoivat: "Jesse pidä huolta Amandasta. Älä riehu liikaa". "Selvä" Jesse sanoi. Suljimme skype-puhelun. "Kerrotaaks me muille?" kysyin Jesseltä. "Kai se kannattaa, kun kerta joudutaan asuu samassa asunnossa" hän vastasi. Meillä meni hetki, että sovimme miten menettelisimme ja sitten Jesse lähti. Söin ja menin huoneeseeni ja kaaduin sängylle. Painoin käteni otsalleni ja taisin nukahtaa siihen.
Seuraavana päivänä, kun tapasimme portilla, katsoimme toisiamme ja nyökkäsimme. Minä otin Siirin ja Ellin luokseni. Kävelimme ja he kysyivät: "Miksi erosimme pojista?". "Mun pitää kertoo jotai ja sovimme Jessen kaa et me ei kerrota sitä samaa aikaa" vastasin.
He katsoivat minua ihmeissään ja sanoivat: "Kerro jo". "Eh.. Minä ja Jesse tuota noin olemme kihloissa" sanoin. "Mitä?!" he huusivat. "Shh.. Hiljempaa" sanoin. "Tästä ei seuraa hyvää, jos ne jotka tykkää Jessest saa tietää" Elli sanoi. "Tiedän" sanoin ja vedin syvään henkeä. ”Tästä ei hyvää seuraa” ajattelin. Lähdimme luokkaan. Luokassa nyökkäsin Jesselle, että kerrottu on. Hän huomasi sen ja teki sopimamme merkin.
Seuraavan välkän alkaessa minut ja Jesse piiritettiin. Kaikki huusivat samaan aikaan: "Te ootte kihloissa?!". Katsoimme toisiamme ja ihmettelimme miten se oli levinnyt näin nopeasti. Välkkä meni siihen, että saimme selitettyä asian kaikille. Kaikki tytöt olivat näreissään, koska en ollut tuntenut Jesseä yhtä pitkään kuin he.
Tunti alkoi tavallisesti ja loppu koulupäivä meni melkein normaalisti. Koko koulu sai tietää asiasta, joten jouduimme selittämään asian uudelleen ja uudelleen. Pääni melkein räjähti, koska en jaksanut selittää enää samaa asiaa montaa kertaa. Teki mieli mennä kuulutuskoppiin selittämään asia viimeisen kerran, jotta kaikki varmasti nyt olisivat kuulleet sen, mutten mennyt.
Koulun päätyttyä, kun olimme portilla, kysyin: "Nytkö me sit mennään meille?". Olin iloinen , koska koulu oli ohi ja olimme saaneet vaivalloisesti selvitettyä asian kaikille. Kävelimme kotiin ja avasimme oven. Kaikki Jessen tavarat oli jo tuotu ja siellä täällä oli iso kasa laatikoita. Jesse pääsi heti purkamaan tavaroitaan vierashuoneeksi tarkoitettuun huoneeseen.
Minä sen sijaan menin huoneeseeni ja kaaduin sängylleni. "Herranjestas mikä päivä. Mitäköhän tästäkin tulee" ajattelin. Painoin tyynyn pääni päälle ja nukahdin.
Heräsin kolmea tuntia myöhemmin kolinaan ja nousin ylös. Päähäni sattui ja minua huppasi vähän. Kävelin seinästä tukea ottaen keittiöön. Jesse oli laittamassa ruokaa ja kysyin: "Ooks sä jo purkanu?". "En. Vielä pari laatikkoa" hän vastasi.
Minua huippasi ja paljon. Näköni alkoi sumeta ja kaaduin lattialle. Jesse juoksi luokseni, koska kuuli tömähdyksen ja kysyi: "Ookko kunnossa?". "Joo, vähä vaa huippaa" vastasin.
Ei mennyt kauaa, että tajusin, että Jesse oli ottanut minut syliin ja kantoi minua huoneeseeni. "Hei. Laske alas" sanoin. "En. Sinä menet nyt nukkumaan" hän sanoi. "Oon iha kunnossa ja juuriha mä heräsi" sanoin kiivaalla äänellä. "Ei helkatti. Miks toi o noi itsepäinen. Oon iha kunnossa" ajattelin.
Jesse laski minut sängylle ja laittoi peiton päälleni. "Soitan lääkärille ja sillä välin sinä pysyt siinä" hän sanoi. En vastannut mitään ja olin erityisen vihainen Jesselle, koska hän ei kuunnellut minua. "Oon ihan kunnossa" ajattelin. Nousin seisomaan ja ei mennyt kauaa, niin Jesse jo oli työntämässä minua takaisin sänkyyn.
Siinä kävi pieni vahinko. Kaaduin sängylle ja Jesse kaatui päälleni. Työnsin hänet äkkiä pois ja nousin ylös. En pysynytkään pystyssä vaan kaaduin takaisin sängylle ja Jesse soitti lääkärille. "Lääkäri tulee 30 minan päästä, että pysy sängyssä sinne saakka" hän sanoi. "Ei käy" sanoin äkkiä, vaikka tiesin, että se olisi parempi. Yritin lähteä olohuoneeseen katsomaan tv:tä, mutta Jesse työnsi minut kumoon sängylle ja katsoi huolesta murhaavasti minua.
Jesse lähti huoneesta, mutta lukitsikin huoneen oven. En jaksanut nousta ylös, koska tiesin ettei siitä olisi hyötyä. Katselin kattoa ja ajattelin kaikkea mitä oli tapahtunut päivän aikana. "Voi miksi tämän piti sattua juuri minulle?" ajattelin. Kaaduin selälleni, koska en jaksanut edes istua kunnolla.
Puolen tunnin kuluttua lääkäri tuli ja katsoi minua. Olin kuulemma kalpea. Minulla oli kuumetta yli 39 astetta. Lääkäri antoi minulle poissaololupalapun ja sanoi Jesselle: "Sinä voisit pitää huolta hänestä. Hän ei saa touhuta mitään ylimääräistä, joten tässä sinullekkin poissaololupa". "Selvä" Jesse vastasi. Lääkäri lähti ja minä käperryin peiton alle tyynykasaan. Tajusin vain, että Jesse jäi istumaan sängylleni ja katsomaan minua, mutta sitten nukahdin.
Seuraavana aamuna heräsin siihen, että joku touhusi keittiössä. Se oli varmaankin Jesse. Nousin ylös ja kävelin keittiöön. Jessehän se siellä oli tekemässä aamupalaa. "Huomenta" sanoin. "Huomenta" hän vastasi ja katsoi minua. "Ookko jo kunnossa?" hän kysyi. "Olo on parempi. Kiitti kysymästä" vastasin. Hän hymyili ja jatkoi ruuanlaittoa.
Istuin alas ja mittasin kuumeen. Kuume oli laskenut alle 39 asteeseen, mutta oli sitä vieläkin. Jesse toi yllättäen minulle lautasella leipäpalasen ja lääkkeitä. Juotavaa hän toi hetken kuluttua. Hän otti itselleen ruuan ja istui alas. Rupattelimme vähän kaikkea aamiais-pöydässä ja yritimme hieman tutustua toisiimme.
Päivän vietimme kotona, kuten lääkäri oli käskenyt. Emme olleet kertoneet asiasta vanhemmillemme, koska emme halunneet huolestuttaa heitä. Pelasimme lautapelejä ja korttia, katsoimme ohjelmia tv:stä. Jesse ei antanut minun tehdä ruokaa, joten minä vain istuin toimettomana sohvalla, kun hän teki ruokaa. Tuntui oudolta olla tekemättä melkein mitään.
Illalla iltapalan jälkeen sanoin: "Meen suihkuu vai tartteeks apua tiskejen kanssa?". "Mee sä suihkuu. Mä pärjää täällä ja lääkäri käski sun levätä" hän sanoi ja hymyili. Virnistin hänelle ja ajattelin: "Olisin mä ne tiskitki voinu tehä". Minua ärsytti hieman, koska Jesse ei antanut minun tehdä mitään, mitä tavallisesti tekisin.
Suihkussa ollessani kuului ikävä rymähdys. Vedin äkkiä pyyhkeen päälleni ja juoksin olohuoneeseen. Jesse oli kaatunut tuolilla, kun oli yrittänyt ottaa kirjaa hyllyltä. Hylly oli korkeimmalta kohdalta melkein 2 metriä korkea. "Sattuko?" kysyin. "Ai jai. Ei pahasti" hän vastasi ja katsoi ensin lattiaa allani ja sitten minua.
"Mene takaisi suihkuu sähä valut vettä. Kato tota lattiaa. Hirvee lätäkkö" hän sanoi äkkiä. Katsoin jalkoihini ja juoksin äkkiä takaisin kylpyhuoneeseen. "Sori. Siivoon sen ku saan kuivattuu hiukset" huusin. "Mä siivon sen. Sunha piti levätä tänää" hän huusi. En kuullut hänen viimeistä lausettaan, koska olin jo laittanut hiustenkuivaimen päälle.
Hetki meni ja tulin kylpyhuoneesta. Jesse oli siivonnut jo ainakin puolet lätäköstä. Kiskaisin puolimärän pyyhkeen olaltani ja aloin kuivaamaan lattiaa. "Mä hoidan tän. Mee sä vaa lepää" Jesse sanoi. En sanonut sanaakaan ja jatkoin kuivaamista. Jesse nousi ylös ja heitti rätin lattialle. Yhtäkkiä hän nosti minut ylös ja huusin: "Hei! Laske mut alas! Lätäkkö ei oo kuiva vielä!". Jessepä ei välittänyt rimpuilustani ja huudoistani vaan kantoi minut huoneeseeni.
Huoneessani hän laski minut alas ja sanoi: "Nyt sä lepäät ja mä kuivaan lätäkö loppuu". "Mrr... Anteeks vaa mä voin iha hyvi" ajattelin. En kehdannut sanoa mitään, koska hän oli pitänyt minusta huolen koko päivän ja saisin olla siitä kiitollinen. Jesse lähti huoneesta ja minä jäin vain makaamaan sänkyyni. "Mitäköhän tästä kaikesta tulee" ajattelin ja hetken kuluttua nukahdin.
Nukuin tovin ja heräsin. Menin huoneesta ulos ja kävelin olohuoneeseen. Jesse oli kuivannut kätäkön ja nukahtanut sohvalle. Hain viltin ja laitoin sen Jessen päälle. Pöydällä keittiössä oli ruokaa ja lappu jossa luki: "Tässä ruokaa syö se sitten, kun heräät". Söin ruoan ja menin katsomaa tv:tä. Oli ihme ettei Jesse herännyt siihen.
Katselin tv:tä ehkä 12 saakka ja Jesse heräsi. Hän hieroi silmiään ja venytteli, kunnes kysyi: "Miksi oot hereillä ja mitä kello on?". "Siksi, koska en jaksa nukkua enempää ja kello on 12" vastasin. Hän nousi ylös sohvalta ja käveli viereeni. Hän kumartui ja nappasi minut syliinsä. En voinut hyväksyä sitä, joten hyppäsin äkkiä pois. Oli tipalla etten olisi jäänyt hänen syliinsä. Nielaisin ja kysyin puolihuutavalla äänellä: "Mitä helkattia sä teet?". "Vien sut mu huoneesee" hän sanoi. "Miks ihmeessä su huoneesee?" kysyin kiireesti. "Siks, ku siel o sulle jotai" hän vastasi. "Ai no oisit sanonu" vastasin ja mietin kyllä hieman asiaa, mutta päätin mennä sinne.
Menimme hänen huoneeseensa ja hän sytytti valot. Katselin ympärilleni vähän aikaa ja kysyin: "Mitä tääl oli mulle?". Hän ei vastannut mitään vaan veti minut vaatekomeroon perässään. Ihmettelin mitä vaatekomerossa olisi minulle. Hän työnsi minut perälle ja lukitsi oven lähtiessään. "Mitä helkattia sä luulet tekeväs? Päästä mut ulos" huusin. "Tää on sun omaks turvaks" hän vastasi. Kuului vai oven napsahdus, kun hän jo oli poissa.
Istuin ehkä, puolisen tuntia ja päätin tiirikoida lukon. Tiirikoin sitä aika pitkään ja se naksahti auki. Työnsin oven varovasti auki ja huomasin, ettei Jesse ollutkaan omassa huoneessaan. Laitoin pinnin takaisin hiuksiini piiloon siltä varalta, että hän telkeäisi minut uudelleen. Näin, että aulassa oli valot päällä, joten olin hyvin varovainen poistuessani.
Hiivin käytävää pitkin ja kurkkasin oviaukosta olohuoneeseen. Jesse ja pari muuta tyyppiä istuivat tuoleilla. Hiivin oven ohi varovasti. Nappasin kenkäni ja takkini. Hiivin ovelle ja juuri, kun olin avaamassa sitä Jesse ja hänen kaverinsa ilmestyivät eteiseen. "Mitä sä teet?" Jesse kysyi ihmettyneenä. "En mitään erikoista lähen vaan happihyppelylle" vastasin ja katsoin häneen päin varovasti. Jesse huokaisi ja kysyi: "Miksi et sanonut?". "En halunnut häiritä teitä" vastasin. Vilkaisin Jessen kavereita ja he supattivat keskenään jotain. En välittänyt heistä.
He kuiskasivat Jesselle: "Miks et kertonu et asut tytön kaa?". En heti älynnyt mitä he tarkoittivat, mutta annoin asian olla ja laitoin kengät jalkaan. Jesse huomasi tämän ja kysyi: "Ootko oikeesti lähös?". "Tietenki" vastasin.
Jesse ja hänen kaverinsa tekivät jonkinlaisen tervehdyksen ja lähtivät. Heidän lähdettyään Jesse pidätteli minua ja kysyi: "Miten pääsit pihalle ja miksi edes yritit läheteä?". "Tytöillä on omat keinonsa päästä ulos tuollaisista paikoista ja siksi, koska en pidä olla teljettynä, mutta mä meen ny sinne kävelylle" vastasin.
Jesse vain meni olohuoneeseen ja huikkasi: "Oo varovainen!". "Joo joo" vastasin ärtyneenä. Lähdin pihalle ja vedin takin päälleni siellä oli hieman viielää. Kävelin hetken matkaa ja pysähdyin, kun huomasin kaksi hahmoa pimeässä. En nähnyt keitä he olivat, joten käännyin ympäri ja lähdin kävelemään.
Pian nopeutin tahtia, koska he alkoivat seuraamaan minua. Tahti kiihtyi pian juoksuksi ja he lähtivät juoksemaan perässäni. Juoksin jonkin matkaa ja pysähdyin, koska en nähnyt heitä enää. Olin ihan uuvuksissa ja säikähdin, kun toinen heistä ilmestyi eteeni. Tajusin, että se oli Jessen kaveri.
Säpsähdin ja huokaisin helpotuksesta, koska hän oli tuttu. Tervehdin häntä ja lähdin rauhallisesti kävelemään kotiin. Hän tarttui minua olkapäästä ja kysyii: "Minne sä oot menossa?". "Kotiin" sanoin ja vilkaisin häneen ja jatkoin: "Jote voikko päästää irti?". Hän päästi irti ja jatkoin matkaani, mutta eteeni ilmestyi toinen Jessen kavereista. Hän pysäytti minut enkä päässyt ohi, joten kysyin: "Voinko mennä ohi?". "Et ennen, kuin vastaat pariin kysymykseen" sanoi toinen takanani. "No antaa tulla" sanoin.
"Seurusteletteks te?" takanani oleva kysyi. "Ei" vastasin ja käännyin häneen päin. "Miks te sit asutte yhes?" hän sanoi. "Vanhemmat" sanoin syyksi, koska sehän oli totta. "Jaa, miksi?" hän kysyi. "En voi kertoa heille" ajattelin, mutta sanoin: "Mistä minä tiedän". Hän katseli minua hetken eikä sanonut mitään.
Minulla ei ollut minkäänlaista ilmettä ja kuulin Jessen huutavan nimeäni. "Oon täällä Jesse," huusin hänelle. Hän pian ilmestyikin kulman takaa huohottaen. "Missä sä oot ollu? Oon ettiny sua jonki aikaa" hän sanoi vieläkin huohottaen. "Täällä mä oon ollu" vastasin äkkiä. Huomasin, että hän oli ollut oikeasti huolissaan. Se ihmetytti minua hieman.
"Mitä te teette muute yhessä?" Jesse kysyi äkkiä. Vilkaisin poikiin ja vastasin: "Juteltii. Se varmaanki o sallittuu". "Joo, mut kysyin vaa. Mentäskö kotii?" hän sanoi. "Vaikka" vastasin. "Nähdää Jesse" pojat vinkkasivat juuri ennen, kuin katosimme kulman taakse. Kotiin päästyämme heitin kengät pois ja vaatteet naulakkoon. Kävelin olohuoneeseen Jesse kannoillani. Heittäydyin sohvalle ja avasin television. ”Eiks pitäs mennä nukkumaan?” Jesse kysyi. ”Ehkä” sanoin ja suljin tv:n. Kävelin huoneeseeni ja suljin oven.
Olin vihainen Jesselle, koska hän olisi vain voinut käskeä minua lähtemään ulos, niin olisin mennyt. Ei ole vain mahdollista sanoa jotain niin yksinkertaista. Olin aikomassa vaihtaa yöasuun, kun Jesse koputti ovelle. ”Ei saa tulla!” huusin ja vetäisin äkkiä vaatteet takaisin päälle.
Avasin oven ja Jesse odotti siinä kärsivällisenä. ”Niin” sanoin kysyvänä ovensuusta. Hän yritti sanoa jotain, koska aukoi suutaan ja mietti ja aukoi taas suutaan. ”Oliko tärkeääkin asiaa? Voisin alkaa nukkumaan” sanoin. Hän mietti hetken ja sanoi ”Joo ei mitään. Mene sä vain nukkumaan.” Ihmettelin asiaa hetken ja suljin oven. Hän jäi luultavasti ulkopuolelle miettimään jotain.
Hengähdin hetken ja vaihdoin yövaatteet. Meinasin mennä nukkumaan, kun Jesse säikäytti minut. Hän tuli huoneeseeni äkkiä ja veti minut halaukseensa. Olin siinä vaiheessa ihan sekaisin. Sen takia en sanonut mitään. Hän irrotti hieman halustaan ja suuteli minua. Siinä vaiheessa silmäni olivat varmaan lautasen kokoiset. Olin ihan punainen eikä puna lähtenyt edes sen jälkeen, kun olin romahtanut lattialle istumaan ja Jesse kävellyt ovesta pihalle ja sulkenut oven perässään.
Nyt huomasin, miksi Jesse oli ollut niin huolissaan minusta siitä lähtien, kun lähdin pihalle. Mutta missä vaiheessa kaikki tämä tapahtui? Miksi kaikki tapahtuu niin äkkiä? Ensin meidät laitetaan asumaan yhteen ja nyt tämä. Mitä on tekeillä?
Kului muutamia päiviä, siitä ”konfliktista”. En pystynyt kunnolla katsomaan Jesseä silmiin ja meinasin aina muuttua ihan punaiseksi aina, kun näin hänet. Kotona oli hankalaa olla, koska en pystynyt kohtaamaan Jesseä kunnolla. Olin hyvin usein Siirin ja Ellin kanssa ja usein kysyin saisinko olla heillä yötä.
Yhtenä koulupäivänä Jesse tuijotti minua, kun huomasin sen, hän käänsi katseensa muualle. Vietimme aikaa samassa porukassa, mutta emme puhuneet juurikaan. En tiedä huomasivatko muut, että jotain oli tapahtunut. Vai eivätkö he vain sanoneet mitään.