Title: Punainen on joulun väri
Author: FractaAnima
Genre: fluffy, drama, AU
Rating: S
Pairing: Lievä Hermione/Severus
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä omistan mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.
Oneshot
Haasteisiin:Aakkoshaaste II
Jouluhaaste VII
FF100 sanalla 097. Joulukortti [Oma valinta]
OTP20
A/N: Eräänä jouluna Hermione ja Harry jäivätkin Tylypahkaan viettämään lomaansa.
Tämän oneshotin myötä toivotan kaikille hyvää joulun odotusta.
Punainen on joulun väri"Miksi sen täytyy olla punainen?" Punainen oli ehkä kaikista epämieluisin väri, minkä professori Kalkaros saattoi mielessään kuvitella. Punaiseen liittyi niin paljon asioita, joita hän inhosi. Rohkelikot, ystävänpäivä, sydämet, veri - no ei hän ehkä inhonnut verta, mutta ei se mieluinen näkykään ollut, kelle olisi? Ja sitten oli vielä joulu. Joulu vei kamaluuksista kamalimman tittelin melkein jopa rohkelikkojen ohitsekin, melkein.
"Älä viitsi Severus", Minerva naurahti ja leijutti joulunauhaa opettajainhuoneen kolmemetrisen kuusen ympärille.
"Voimme laittaa myös vihreän, jos se parantaa mieltäsi", nainen iski silmää kollegalleen. Kuusen oksat kuulsivat kosteina vain hetki sitten sulaneesta huurteesta. Severus tuhahti kääntäen katseensa takkaan, jossa tuli loimusi räiskyen.
Aattoilta Tylypahkassa oli hiljainen. Vain muutamat oppilaat olivat jääneet kouluun viettämään lomaansa. Harry ja Hermione istuivat oleskeluhuoneen lattialla, molemmat syventyneinä omiin maailmoihinsa. Hermione luki kirjastosta lainaamaansa
Joulun taiat nimistä kirjaa ja Harry muutti maton hapsuja punaisiksi piipunrasseiksi.
"Harry", Hermione laski kirjansa. Harry säikähti äkkinäistä ääntä niin paljon, että hänen juuri piipunrassiksi muuttamansa hapsu pudotti karvansa. Harry naurahti paljaalle rautalangalle, joka oli kiertynyt sykkyrälle.
"Minusta meidän pitäisi muistaa opettajiamme jollakin tavalla näin joulun kunniaksi", Hermione sanoi huomioimatta Harryn mielenliikkeitä.
"Meidän?"
"No oppilaiden ylipäätään, mutta tänä vuonna on hiukan liian myöhäistä saada kaikkia mukaan, joulu on huomenna", Hermione käänsi päätään kohti olkaansa ja kohotti kulmakarvojaan kuin osoittaen, että asia oli itsestäänselvyys.
"Hyvä. Koitetaan muistaa ensi vuonna", Harry tokaisi väännellessään rautalankaa suoraksi. Hermione tönäisi poikaa olkapäähän.
"Ei, vaan me kirjoitamme heille joulukortit", tyttö ilmoitti päättäväisenä.
"Kaikilleko?" Oli Harryn vuoro kohottaa kulmiaan, ei itsestäänselvyydestä vaan epätoivosta.
Missä oli Ron, kun hänen välttelytaitojaan vaadittiin? Hermione tuumaili hetken.
"No hyvä on, molemmat kirjoittavat yhden kortin", tyttö myöntyi. Vähän hyvää oli parempi kuin ei ollenkaan hyvää.
"Selvä, minä kirjoitan Remukselle", Harry ilmoitti.
"Ei käy, sen täytyy olla nykyinen opettaja", Hermione mutristi huuliaan. Harry huokaisi.
"Käykö Dumbledore?"
"Käy"
"Hyvä", Harry sanoi.
Hermione haki makuusalistaan askarteluvälineitä ja laski ne lattialle, jotta he voisivat yhdessä askarrella joulukortit valitsemilleen professoreille. Harry liimasi tummansiniseen korttipohjaan kultaisia tähtiä ja valitsi Hedwigiä muistuttavan pöllönkuvan Hermionen leikekuvista. Hermionella oli käsissään tummanpunainen korttipohja, johon hän liimasi suuren valkoisen lumihiutaleen, joka oli koristeltu hopeisella kimalteella.
"Kenelle sinä teet?" Harry kysyi painellessaan pöllön kuvaa korttiin.
"McGarmiwalle", Hermione sanoi hiljaa. Harry katsoi ystäväänsä kuin odottaen selitystä äänenvoimakkuudelle.
"Minua väsyttää, jatkan tämän sängyssä loppuun. Jätä valmis korttisi tuohon pöydälle, pyydän kotitonttua nappaamaan sen samalla kuin omanikin", Hermione ohjeisti Harryä ja luikki kortteineen makuusaliinsa.
"Hyvää yötä", hän vielä mutisi oven takaa. Harry katsoi ystävänsä perään kummissaan. Kohautettuaan olkiaan Harry kirjoitti korttiin:
Hyvää joulua professori Dumbledore.
Terveisin HarryHermione istui sängyllään jalat ristissä ja kirjoitti keskittyneesti korttinsa taakse kauniin valkoisella musteella jouluntoivotukset. Hän epäröi hetken ja jatkoi sitten kirjoittaen nimensä huolellisesti. Tyttö hymyili tyytyväisenä ja kutsui kotitontun luokseen, jotta voisi toimittaa kortit ajoissa. Pöllölään ei ollut enää mitään asiaa tähän aikaan yöstä.
Jouluaamuna Tylypahkan tiluksilla tuprutti taivaan täydeltä lunta. Aamun aikaisimmat heräilijät astelivat jo Tylyahoon nauttimaan aamiaista. Suuressa salissa oli tapojen mukaan myös tarjolla aamiainen, jota Minerva nautti suurella nautinnolla.
"Erinomaisia pipareita", Albus kehui hänen vieressään ja katseli silmät tuikkien vähäisiä oppilaita, jotka saapuivat syömään valkeaksi kortisteltuun saliin. Hänellä oli lautasensa vieressä sininen joulukortti, jota koristi vinoon liimattu tunturipöllö. Vaivihkaa rehtori taputteli korttia kuin varmistaakseen, ettei ollut hukannut sitä. Se oli lämmittänyt hänen mieltään erittäin paljon.
"Huomenta Severus ja hyvää joulua", Minerva toivotti tummanpuhuvalle miehelle, joka istuutui hänen viereensä.
"Kuin myös Minerva", Severus nyökkäsi pienesti. Hänen äänensä oli hyvin väkinäinen. Jokainen professori Tylypahkassa tiesi kuinka paljon Severus inhosi joulua. Minerva saattoi hiukan nauttia tiedosta, mutta ihan hiukkasen vain. Severuksen mukiin ilmestyi höyryävää mustaa kahvia. Mies kohotti mukin huulilleen huomatessaan pöydällä joulukortin.
"Onko tämä kenties sinun?" Mies ojensi kortin Minervalle närkästyneenä siitä, etteivät ihmiset osanneet pitää tavaroitaan kasassa.
"Voi ei, Severus. Se on sinun, joku on muistanut sinua joulukortilla", Minervan kasvot mutristuivat muikeaan ilmeeseen, jossa oli hitunen ironiaa. Severuksen ilme synkkeni entisestään. Hän käänsi kortin välinpitämättömästi ja särpi kuumaa kahviaan.
Hyvää joulua professori Kalkaros
ja kiitos kuluneesta lukukaudesta.
Terveisin Hermione GrangerSeveruksen silmät suurenivat hiukan epäuskosta ja seuraavaksi ne sinkosivat vähäisten oppilaiden sekaan etsien kiharatukkaista Rohkelikkoa. Hänen täytyi varmistua siitä, ettei hänen kustannuksellaan pilailtu.
"Mikähän Kalkarosta vaivaa", Harry naurahti huomatessaan professorin epänormaalin ilmeen. Hermione kohotti katseensa Päivän Profeetan joulunumerosta ja katsahti opettajiin päin. Sinä samana hetkenä Kalkaroksen katse löysi etsimänsä ja ohimenevän hetken he katsoivat toisiaan silmiin. Hermione hymyili ujosti.
"Enpä tiedä", tyttö lehahti punaiseksi ja piilotti kasvonsa lehden suojiin.
Severus hymähti hiljaa ja huomasi yllätyksekseen toisen suupielensä kohonneen. Hän käänsi kortin uudestaan ja katsoi lumihiutaletta, joka kimalteli Suuren salin valaistuksessa. Kortti oli kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan kaunis.
Mutta miksi sen täytyy olla punainen? Mies tuhahti ja muisti taas, että hänhän inhosi joulua.
