KK-kampanja tervehtii!
Sulla on ennenkin tainnut olla tähdellisiä otsikoita? Nyt ainakin on hyvä syy pitää otsikko laveana, kun fandomeita on niin paljon ja tarinatkin lienevät erilaisia. Aaännässäsi vedit hieman yhteen yhteisiä nimittäjiä ja teemoja, mutta nekin olivat sen verran Isoja, että minusta tällainen otsikko tuntui oikein hyvältä. Eniten pidin ehkä kuitenkin pikkuotsikoista, ne kun olivat söpöjä ja monesti todella onnistuneita. :>
Ensimmäisessä pidin ideasta paljon, siinä oli haistettavissa monenlaista tunnelmaa, ja pidin siitä, että ajattelulle jäi tilaa. En lukenut tarinaa kovinkaan synkeänä, koska jo se helpotti, että Johnilla oli joku, jolle puhua ja joka kuunteli haluten auttaa. Ei tullut ollenkaan niin yksinäinen fiiis. :3 Sen sijaan kieli tuntui jotenkin tosi huolimattomalta? Tällaisia
[v]aikka Sherlock on omien sanojensa mukaan tiennyt hänestä alusta alkaen, hän itse ei ole vielä päässyt selvyyteen Sherlockista, varsinkaan pois lipuvien, kylmänkalpeiden öiden ja niitä seuraavien mustasukkaisten ajatushuolten jälkeen oli aika paljon.
Tiennyt hänestä on sellainen sanonta, ettei kai voi viitata Johniin tällaisessa kontekstissa muttei kyllä esimerkiksi Irenenkään, koska Irene oli
se ja niin edelleen. Tosi vaikea saada selville, mitä haluttiin sanoa. Sinulla on usein pitkiä kauniita virkkeitä, eikä siinä ole mitään vikaa. Pidän niistä kovin! Mutta tässä ne vähän välillä itseensä sotkeutuvat.
Tykkään toki kielestäsi, siinä on hirveästi kauniita ja herkullisia ajatuksia, ja kerrot paljon tarinaa kielen avulla, mikä on ehkä parasta, mitä tiedän. Kielen osuutta ei voi ylikorostaa, se on ihan mahdottoman hienoa ja tärkeää. Tykkään että se näkyy ja että siitä voi nautiskella. :>
Toisessa oli jännittävän visuaalinen hetki, saattoi kuvitella ponnistelevat valot tukehduttavassa pimeydessä, joka ei ollut pelkästään säästä, vuorokauden- tai vuodenajoista johtuvaa vaan tuntui kulkevan myös kertoja sisällä. En olisi koskaan tunnistanut kertojaa Dracoksi, hänessä oli jotain rivisotilaan anonymiteettiä. Sanasta
suojeusperkele en jostain syystä tykännyt, kai se tuntui niin voimakkaalta ja rikkoi tunnelman. Ja toi totta kai mieleen CMX:n. :D Mutta varmaan oli tarkoituskin, että tunnelma rikkoutui, ja heijastelihan se kaksijakoisia tunteita, joita sekä Harry että Draco tunsivat Severusta kohtaan. Oli todella kiva idea tuo, miten sama mies oli pelastanut heidät molemmat. Severushan on tässä vähän niin kuin Amor, hahaha!
Meinasin jo tehdä
sisiljat ja kommentoida ainoastaan tuntemiani fandomeita, mutta yritän sanoa jotain vaikka myös
6. Säälistä ja armottomuudesta koska muuten jäisi vähän vanhan toistamiseksi. En tosiaan tunne fandomia juurikaan, tiedän vain että House on taitava vihainen lääkäri, Wilsonista en esimerkiksi ole kuullutkaan, mutta minusta hän vaikutti hyvältä vastaparilta Houselle. Ei niin kylmä tai ei niin vahva kuin tämä, vaan värisi kylmästä (mikä oli jotenkin ihanaa, kylmän saattoi tulkita hirveän monella tapaa) ja oli näin ollen ehkä inhimillisempi ja lähestyttävämpi. Musta oli kivaa, että alussa kerrottiin että oltiin bussissa, se sai tarinaan paljon tartuttavuutta jotenkin. Hämmästyttävää, miten pienet sanat saattavat tehdä suuria muutoksia.
Kaikki varastetut identiteetit ja syövät menivät kyllä ihan ohi. :D Siksi esimerkiksi tämä meni fiiiuuh yli pään:
Housen kanssa hän oli kai kokenut eniten, ei kukaan muu ollut saanut häntä tekemään yhtä hullunkurisia ja kiellettyjä asioita. Kuinka syvälle heidän suhteensa ulottuikaan, toisinaan hän oli suorastaan kiertynyt pahasuisen lääkärin ympärille, myrkyllisiä happosateita keskellä kaaosta. House ei ollut säälinyt häntä, vaan niellyt lamauttavan iskun kovana, julmana palana juurikaan pureksimatta – aivan kuten hän oli halunnutkin.
Mietin, että miten kappaleessa asiat liittyivät toisiinsa. Loppukaneeteista olisin päätellyt, että hullunkuriset ja kielletyt asiat liittyivät seksuaalisuuteen, mutta se ei taas käy järkeen tämän kappaleen lopun kanssa, koska lamauttava isku taas oli kaiketi syöpä ja ääh, sitten ajatuksenkulku olisi ollut melkoista kameliravia ja ääh ja ääh ja ääh. Tämä ei ole mikään kritiikki vaan yritän avata sitä, että kuinka vaikeaa oli yrittää päästä perille, mitä kaikkea kulissien takana kävikääv. Raapaleissa olisi tärkeää ymmärtää asioita, ja minä en todellakaan fandomittomuuttani oikein ymmärtänyt, olen pahoillani. :<
Mutta suhde näyttäytyi mielenkiintoisena yhtä kaikki! Ehkä vähän mietin, että koska kielesi on niin kuvailevaa, niin tällaiset
niellä lamauttava ISKU kovana, julmana palana eivät oikein käy sen kanssa yksiin, tai sitten lukijan täytyy olla hyvin notkea voidakseen vaihtaa vaihdetta voimakkaan kuvainnollisista ja havainnollisista kuvaelmista sellaisiin, joilla ei ole ikään kuin mitään tekemistä minkään kanssa. Oi hemmetti, miten huonosti selitän, mutta...
Kamalan negatiivinen kommentti. D: Voisin loppuun sanoa, että pidin näistä vaikka ymmärrys välillä erottikin. Mutta esimerkiksi
4. Muistot yli ajan oli minusta ihan huikaiseva, pidin jopa yleisestä inhokistani eli Hänestä, se vaan sopi kuin nenä päähän tähän tarinaan, ja siinä oli ihanasti tiivistettynä kaipausta, ja sanojen ja kielen voimaa. Oi. :>
