Nimi: Kiitos Maailmankaikkeudelle (rakkaudesta)
Kirjoittaja: Ansa, eli minä.
Tyylilaji: Draama? Tajunnanvirta. One-shot.
Ikäraja: Sallittu
Varoitukset: Kliseet ja sekavuus.
A/N: Oli tarve purkaa tuntoja.
Kiitos Maailmankaikkeudelle (rakkaudesta)
Eniten kaikesta mahdollisesta hyvästä ja ihanasta maailmankaikkeudessa olen kiitollinen rakkaudesta. Vaikka joskus tuntuu, että minulla ei ole sitä, antaa se taas itsensä näkyä pienimmissäkin asioissa peittelemättä ja kyltymättä, sillä rakkaus On. Rakkaus on ajatuksissa ja haaveissa. Kauneudessa mitä näen elämässäni, se on kaikkialla. Jos tekisin listan kaikista asioista, joista olen kiitollinen maailmankaikkeutta kohtaan, saisin listata väsymättä, enkä minä ole suureksi harmikseni väsymätön. Aikani pohdittua tulin kuitenkin lopulta siihen tulokseen, että rakkaus on kaikissa kuvitteellisesti listaamissani asioissa erimuotoisena läsnä, jollei jopa omana itsenään (aikamoinen persoona se semmoinen Rakkaus.)
Rakastan taidetta, eli eikö taide silloin ole rakkautta? Myös musiikki, kirjallisuus ja näytelmät luetaan taiteeksi, ja rakastan kaikkia edellä mainittuja asioita palavasti. Kiitos musiikin, olen saanut tilanteesta riippuen rauhoittumaan ja rentoutumaan mieleni, toisaalta taas saanut oivalluksia ja liikuttunut kyyneliin. Olen matkustanut halki Suomen musiikin perässä, ja kerännyt kilometrejä taakseni, ja uusia ystäviä ja ihmisiä nykyisyyteeni ja tulevaisuuteeni. Mistä olen kiitollinen. Ja kiitollisuuskin on kuulemma rakkautta. Aika hieno juttu, uskothan?
Kirjallisuus taas on ruokkinut mielikuvitustani parempaan suuntaan, saanut silmäni auki maailman mahdollisuuksille. Ja unelmille. Sanat ja kirjoittajien mielipiteet ja kertomukset ovat saaneet minut ajattelemaan ja muodostamaan omia mielipiteitä. Enkä osaa arvostaa sitä tarpeeksi, vaikka parhaani yritän. Olen silti kiitollinen. Ja aina valmis sukeltamaan uusiin maailmoihin ja tarinoihin kirjoitettujen sanojen muodossa.
Olen myös kiitollinen tähtitaivaasta, sillä se saa rakkauden aina näkyviin tunteissani. Kun murheet ja kaikki maailman paha saavat liian suuret mittakaavat mielessäni, kohotan katseeni öiseen tähtitaivaaseen, ja tunnen kuinka kaikki palaa oikeisiin uomiinsa. Kun olen yksinäinen, ja minusta tuntuu että maailmassa ei ole toista samanhenkistä ihmistä kuin minä, kuvittelen olevani yksi tuikkivista tähdistä. Sillä vaikka tähdet ovat kaukana toisistaan, voivat ne lentäen saavuttaa toisensa. Ehkä minä en olekaan yksin. Ehkä kaltaiseni ajattelevat samanlaisia ajatuksia katse taivaalla, ja odottavat että lentäisin heidän elämäänsä.
Rakkaus on ystävissäni, ja läheisyydestä mitä heiltä saan. Hymy kertoo minulle: sinussa on rakkautta, ja annan sitä lisää! Halaus kertoo minulle: Olet tärkeä ja arvokas ihminen, minä pidän sinusta.
Ja minä toivon sitä kaikkea samaa sinulle.
-Ansa
