Onnenkylväjä (S)

[ClaireDeLuna]

Ficin nimi: Onnenkylväjä
Kirjoittaja: ClaireDeLuna
Genre: No draamaan ehkä viskaisin
Ikäraja: S
Huomautus: J.K Rowling omistaa kaiken Pottereihin liitettävän.

A/N: Tämmöistä pätkää lähdin räpeltämään aikani kuluksi. Kuvailisin sekavaksi vyyhdiksi Luna Lovekivan lapsuusmuistoja, mutta toivottavasti edes joku tykkää!

_____________________________


Luna muisti äidin hymyn. Silmät olivat jäänharmaat, ja kuurankukat sulivat hänen silmissään aina kun hän hymyili. Äidillä oli voikukkia punottuna hiusten takkuihin. Luna kulki paljain jaloin. Hänen jalkansa olivat haavoilla ja aurinko poltti jalkoihin punaiset läikät.
He etsivät joka kesä uuden puun. He kiipesivät korkealle, vaatteet sotkeutuivat pihkaan ja hiuksissa oli kaarnaa. Lunalla oli siihen aikaan kissa - se oli maidonvalkoinen ja sillä oli eriväriset silmät.


Välillä he ryntäsivät huutaen kesäsateeseen ja nostivat kädet kohti taivasta. Luna tahri keltaisen kesämekkonsa mustikoilla ja kauhoi purosta vettä. Talvisin tuli yski nuotiossa ja sylki kultaisia kipinöitä. He paistoivat pähkinöitä ja sormet olivat sulaneesta voista tahmeat. Luna käänsi kasvonsa kohti taivasta ja pyöri ympäri kunnes tähdet olivat yhtä sotkua, päässä pyörrytti ja taivas vaihtoi paikkaa. Aamulla pakkanen piirsi ikkunaruutuun samoja kuurankukkia kuin äidin silmissä. Luna paiskasi ikkunan auki ja puhalsi huurretta talviaamuun. Hän sirotteli onnensiemeniä, kylvi niitä kesähelman heilahduksilla ja nauroi sielu avoinna.

[Orenji]

Kommenttien puutostila näyttää olevan, joten voisin räpeltää itse jotain kommenttia.
Kaikessa lyhyydessään riemastuttava kokoelma hetkiä Lunan lapsuudesta. Tämä oli hyvinkin canonin mukainen ja noin olisi oikeastikin voinut tapahtua. Siitä pidin erityisesti. Myös Lunan äidin mukaan pääseminen oli hyvä asia: hänestä kun ei paljoa kirjoitella. Lunan lapsuus on jäänyt sekin vähän oman mielikuvituksen varaan, ja hienosti on kirjoittajat ottaneet asiakseen viihdyttää muita Luna- ficeillään.

Sulle on varmasti sanottu tämä ennenkin, mutta sä kuvailet loistavasti! Itseäni ärsyttää suunnattomasti, kun en saa teksteistä mitään noin hienoja. Hienous piilee ehkä hauskasti muotoilluissa virkkeissä, oivaltavissa sanavalinnoissa, mutta en saa sitä siirrettyä silti ficceihini. Mutta sä olit sen tehnyt.
Aamulla pakkanen piirsi ikkunaruutuun samoja kuurankukkia kuin äidin silmissä. Luna paiskasi ikkunan auki ja puhalsi huurretta talviaamuun. Tuossa nyt sattumanvaraisena esimerkkinä jotenkin kovin iloinen ja riemukas kerronta. Tulee hyvälle mielelle. ^^

Olen erittäin iloinen, että löysin tämän pikku ficin. Kiitos!

[DragonHeart58]

Vau! Suloinen tarina Lunan lapsuudesta. Osaat kuvailla sellaisella miellyttävällä tavalla, jossa on sitä jotakin. En ole kovinkaan paljoa lukenut ficcejä Lunasta, mutta tämä oli mielestäni oikein hyvä. En oikein osaa kirjoittaa tänne mitään hyvää, mutta minun päivääni tämä toi toivotun piristyksen, ja jätti jälkeensä kotoisan ja lämpimän olon.

Kiitos tästä!!

-DragonHeart58

[ClaireDeLuna]

DragonHeart58 ja ansku1, kiitos kovasti palautteesta! Tosi kivaa lukea tuollaista palautetta ja mukavaa jos piditte!

Itseänikin on vähän hiertänyt se, kun Lunan äidistä ei paljon kirjoissa kerrottu enkä ole itse hirveästi ficcejäkään kyseisestä hahmosta löytänyt. En kuitenkaan halunnut lähteä kovin yksityiskohtaisesti ja pikkutarkasti Lunan äitiä kuvaamaan, halusin vaan tarinassani vangita rakkaita lapsuusmuistoja

Kiitos kovasti kommenteista!

[Ales]

Todella suloinen ja ihana fic kokonaisuudessaan! Olisin voinut kuvitella, että kaikki tässä olleet jutut olisivat oikeasti tapahtuneet joskus Lunan lapsuudessa, jotenkin se oli vain niin Lunamaista C:

Tykkän kerronnastasi ja kuvailustasi! Se on tosi monipuolista ja erikoista jajaja ääh (: Hienoa työtä hei!

-A

[Gwenhwyfar]

Oisin voinut lyödä vaikka vetoa siitä, että kirjotin tän kommentin jo, mutta ei nähtävästi. No siis anyways, kommenttikamppanjasta iltaa!

Oon lukenut (ja kirjottanut) ihan tajuttomasti kaikkea ankeeta ja tosi masentunutta tekstiä nyt viimeaikoina, ja tää oli tosi hyvää vaihtelua. Tykkään ensinnäkin lunasta hahmona ihan tajuttomasti, jotenkin se sen huolettomuus ja välinpitämättömyys muiden ajatuksista on vähintäänkin kadehdittavaa. Lunan omaama vapaus on jotenkin ihanaa, ja kun sellaista vapautta kohtaa muissa ihmisissä, ei siinä voi muuta kuin ihailla. Ja tässä tekstissä se vapaus näkyi, ja tuntui.

Teksti oli vähän lyhyt, tästä olisi ehkä saanut väännettyä vähän pidemmänkin silti välttäen tunnelmaan kohdistuvat vahingot. Kirjoitus- tai kielioppivirheitä en löytänyt, mutta en kyllä niitä etsinytkään. Tekstin kerronta oli sujuvaa ja soljuvaa, juuri sopivaa sille vapaudelle ja viattomuudelle mitä ilmeisesti tässä hait (tai ainakin mulle tässä oli semmonen feelis idk). Muutenkin sanavalinnat ynnä muut oli sopivia, eikä tässä tullut suurempia kompastuskiviä.

Kaikessa lyhyydessään tää oli oikein mukava, söpö pieni tekstinpätkä. Eikä kyllä oikeastaan kaduta, että tämän lukaisin (: