Tällainen angst ei todellakaan ole ominta alaani, ei ole ollut enää vuosiin, ja kuitenkin tulin tämän kommenttikampanjasta poimineeksi.
Olen huomannut, että sulta on ilmestynyt lyhyen ajan kuluessa ihan hirmuinen määrä tekstejä. Tahti on ollut sellainen, että mua on välillä melkein hirvittänyt, enkä ole oikein tiennyt mitä pitäisi ajatella. Sen kummemmin en ole sitten julkaisuihisi tarttunut, mutta nyt sitten täällä.
Aloittaakseni rakenteellisista asioista, minua hämmensi persoonapronominien vähyys. En tiedä kuinka tarkasti olit sitä harkinnut, mutta valitettavasti omalla kohdallani se ei oikein toiminut, vaan tuntui jotenkin muuttavan tekstin painotuksia hassuun suuntaan.
Toinen valinta jonka kyseenalaistaisin olivat kaksoispisteet. Niitä oli tekstissä kymmenen. Joissain kappaleissa melkein jokaisessa virkkeessä. Ja siihen päälle vielä puolipisteet, joita niitäkin oli viisi.
Sekä kaksois- että puolipiste ovat harkitusti käytettyinä hyviä tehokeinoja, mutta tässä liika toista kyllä söi ne.
Siitä pidin, miten kuljetit liikettä mukana. Se tuntui solmivan yhteen tekstiä, joka ei muuten ollut sidottu yhteen tietyllä ajanmääreellä tai oikein sävylläkään. Tapahtumapaikalla kyllä.
Nimenomaan sävyiltä olisin toivonut enemmän, niissä olisi ollut vaikka mitä ammennettavaa, mutta nyt ne jotenkin jäivät latteiksi kaiken surkeuden ja tyhjyyden luettelun alle.
Mutta oli tässä joitain helmiäkin, ja ne saivat minut miettimään, paljonko aikaa keskimäärin käytät tekstin hiomiseen?
Koska sulla selvästi on kyky luoda vaikuttavia sanapareja ja virkekokonaisuuksia
Tämä oli ehdoton suosikkini:
sidotut kädet eivät tee silmukoita
Jotenki se vain kiteytti koko tekstin hirveän hyvin, ja tällaisia neronleimauksia olisin kaivannut lisää. Varmasti sulta niitä löytyy kuin tämäkin.
Osittain se, etten päässyt sisään tekstisi maailmaan johtuu varmasti siitä, että tällaiset teemat ovat minulle nykyään hirveän kaukaisia. Tunnistin tästä jotain samaa, kuin omissa teksteissäni oli joskus tapana olla. Sellaista tietynlaista sisäänpäin lämpiävyyttä. Lauseita, jotka eivät oikein tuo tekstiin mitään uutta, maalailevat vain kuvaa vinoutuneesta mielenmaisemasta tai ympäristöstä joka ruokkii sitä. Niitä ei oikein käsitä ensimmäisellä lukemalla, eikä vielä toisellakaan, mutta lopulta ne ei kuitenkaan ole väärin, vain irrallisia. Ehkä siinä on jotain tälle genrelle ominaista.
Toivottavasti kommenttini ei nyt vaikuta täysin tyrmäävältä, koska tekstissäsi on minusta potentiaalia, toimisi varmaan pidempänä paremmin, saisi esiin draaman kaarta ja muuta. Nyt se oli lähinnä pieni vilkaisu yhden ihmisen melko sisällöttömään ja inhottavaan elämäntilanteeseen.
Mutta sen oli se silti lukemisen arvoinen, ja toivottavasti kommenttini antaa sulle jotain!