Nuorallatanssija| K-11 | Harry/Ron (H/G, R/Hrm) | draama, angst

[Daran]

Nimi: Nuorallatanssija
Kirjoittaja: Daran
Ikäraja: K-11
Paritus: Harry/Ron (Harry/Ginny, Ron/Hermione)
Tyylilaji: Draama, angst
Vastuuvapautus: Hahmot kuuluvat Rowlingille, tarina (tietysti ilman rahallista hyötyä) minulle…

A/N: Ei niin aavistusta miksi multa nyt tulee näitä Harry/Ron -juttuja, kun mulle Harry on The Hetero, mutta… Syytän liikaa bussimatkailua ja sadesäätä.

Se on vain leikkiä, Harry ajatteli. Ja leikkiä se olikin, kuin nuorallatanssia. Kokeiluja miten pitkälle saattoi mennä etenemättä lainkaan. Harry tiesi kyllä kaiken katseista, jotka kestivät vain hiukan liian pitkään, sekä kosketuksista, jotka edelsivät hyväilyjä joita ei koskaan tullut. Jos ystävyys saattoi olla liian läheistä, heillä se oli. Mutta kukaan ei ihmetellyt, sillä olivathan he kokeneet niin paljon yhdessä ja opiskeluaikana oli kallis asua yksin. Edes Hermione ei koskaan kysynyt miksi heidän oli aina seisottava lähes kiinni toisissaan,  tai miksi Harry ei ottanut omaa kahvimukia aamuisin vaan joi samasta kuin aikaisemmin heräävä asuintoverinsa. Ehkä hän ei halunnut kuulla vastausta: pohti mieluummin hääkaapuaan ja tulevan kodin liinavaatekomeroa.

Eivätkä he olleet koskaan edes suudelleet. Kunnes sitten kerran, mutta humalassa ja lähes vahingossa, eikä sellaisia laskettu, kuten Ron seuraavana aamuna vastasi toisen kysyvään katseeseen. Harryn tee sai haaleta mukissaan kun poika katseli keittiön ikkunasta kylmää syyssadetta. Ron alkoi selittää jostain huispausmatsista vain aavistuksen liian kovalla äänellä. Ikkunalasin huuruun ilmestyi ympyräkuvioita Harryn sormenpäästä eikä hän kuullut sanaakaan parhaan ystävänsä puheista. Hän muisteli erästä iltaa jona Hermione oli uhannut  loitsia omansa ja Harryn hiukset ikisili-taialla, mutta Ron oli kieltänyt nauraen, kertonut pitävänsä enemmän pörröpäistä. Silittänyt tytön takkutukkaa mutta katsonut Harrya. Molempien hiukset jäivät silleen.

Treffeillä käytiin nelisin. Virallisesti siksi että Ginny ja Hermionekin olivat niin hyviä ystäviä ja se oli niin kätevää. Elokuvissa Harry ja Ron istuivat keskellä etteivät tytöt taas puhuisi koko ajan. Harry vilkuili useammin Ronin kuin Ginnyn suuntaan, mutta kukaan ei huomannut, sillä muut tuijottivat valkokangasta. Teatterin siniset samettipenkit olivat kuluneet sileiksi ja Harryn käsi liukui vahingossa sivulle.  Henkilökohtaista reviiriä ei voi rikkoa jos se on yhteinen.

Lasten synnyttyä yhteistä aikaa oli vähemmän. He eivät sanoneet meillä, mutta tarkoittivat. Joskus Harry ja Ron yhä kävivät töiden jälkeen kermakaljalla. Harry joi toisinaan tuliviskin, mutta useimmiten ei: Ronilla oli kiire perheen luo, Harry olisi vielä jäänyt. Onneksi Ginnyllä oli punaiset hiukset: Albus ja James saivat pikkusiskon. Jos Harry olisi uskaltanut olla rehellinen itselleen, hän olisi myöntänyt tyytyneensä. Rakastihan Harry vaimoaan, eniten tämän väritystä ja kiihkeää luonnetta. Vuodet vain olivat latistaneet molempia. Ron leiskui vieläkin, mutta ei Harrylle. Molemmat tiesivät miksi, mutta eivät sanoneet. Joitain leikkejä ei enää sallittu edes heille, eikä kummaltakaan riittänyt rohkeutta olla oikeasti. Unohtaminen ei kuitenkaan ollut vaikeaa, vaikka sen olisi pitänyt. Silti Harry ei koskaan vienyt Ginnyä elokuviin eikä Ron antanut Hermionen leikata hiuksiaan. Jotkin jäljet eivät katoa silloinkaan kun kukaan ei enää muista mikä ne jätti.

[Orenji]

Eksyin väärälle osastolle, luulin tätä originaaliksi, klikkasin auki ja hämmästyin parituksesta. Samat paritukset kuin kirjassa mutta lisänä periaatteessa toteutumaton Ron/Harry, johon ei sisältynyt seksiä. Olen ennenkin lukenut Ron/Harrya, mutta tämä oli erikoisempi, kuin muut. Itseäni ei haitannut ollenkaan puolisoiden pettäminen jollain tasolla, koska en pidä Ginnystä.

Kappalejakoja olisi voinut käyttää vähän enemmänkin, mutta muuten teksti oli helppolukuista, eikä virheitäkään pomppinut silmille. Se oli ehdottomasti hyvä asia. Tässä oli käytetty myös kivoja lauseita.
Kokeiluja miten pitkälle saattoi mennä etenemättä lainkaan.
Kerronta oli sopivan rauhallista, mutta käytit hauskoja virkkeitä.
 Hahmot olivat aikalailla omia itsejään, vaikka Harry on päässäni liian hetero tähän. (Miksi luen H/D:tä?)


Pidin ficistä, mukava illan piristäjä.

[Daran]

Kiitos  kommentistasi ansku1, itsekin tuota kappelejakoasiaa mietin, mutta ajattelin sitten ettei niiden kappaleiden nyt ihan kahden lauseen pituisiakaan aina tarvisi olla… (Vaikka jotenkin sitten itsestäkin tuntuu että pitäisi.) Niin ja juu, minustakin Harry on NIIIIIIIN hetero, Ronille parittaminen jotenkin menee, mutta joo, ei sekään oikein. Silti näitä on nyt mun mieleen tupsahdellut enemmänkin, tiedä sitten mistä johtuisi..? Vielä kerran, kiitos

[Kuurankukka]

Hmm, ficci ansaitsee kyllä lisää kommentteja näin yön jatkoksi. Ficin tilanne ja juonikuvi oli erityisen herkullinen, ja vaikkeivät Harry ja Ron päänsisäisessä fanonissani olekaaan yhdessä, tämän paritus sopi kyllä todella hyvin. Siellä oli kuitenkin koko ajan taustalla se pitkä ystävyys, vaikka kaveruuden ja suhteen raja olikin aika liukuva. Kunnollista fyysistä kohtaamista ei ilmeisesti tapahtunut (eipäs kun oho, olihan siellä se kännikohtaus. Se oli ehkä ainoa kohta, jossa kliseisyys särähti silmiin, mutta toisaalta tilanne kuvasti kyllä hyvin sitä kiusaantuneisuutta, jota myös oli), mutta romanttinen rakkaus eli silti molempien ajatuksissa todella pitkään ja tässä kävi kyllä selvästi suhteen monipuolisuus. Tavallaan tarina oli myös surullinen, kun ajattelee unohtamista ja lopussa oli kyllä vallan hieno, oivaltava pointti siitä. Siis että vaikka unohtaakin, niin silti se rakkaus vaikuttaa tekoihin ihan tiedostamatta vielä vuosienkin jälkeen. Samalla tässä oli myös haikeutta, kun kaikki on tavallaan tapahtunut jo, mutta kuitenkin myös se laukeamaton jännitys on koko ajan taustalla. Samaan aikaan tässä kävi poikia jopa hieman sääliksi, kun mikään ei päässyt toteutumaan kunnolla jaja ääh, olit saanut kyllä todella paljon sisältöä ja tunnetta sanamäärältään näin lyhyeen ficciin; siitä paljon plussaa!

Hahmojen syvällisyyden, tai ei, ei se syvällisyyttä ollut, pikemminkin inhimillisyyttä(!) - lisäksi pidin siitä, miten ylipäänsä käsittelit tilannetta. Varmaan todella usein tämän parituksen ficeissä Harry päätyy pettämään, tai vihaamaan Ginnyä, mutta tässähän hän selvästi myös rakasti vaimoaan. Ginny oli kuitenkin kuin kakkosvalinta Ronin jälkeen, mutta onneksi oli edes ne punaiset hiukset ja liekit, vaikkeivät ne Harrylle enää palaneetkaan. Ron jäi tässä hieman etäiseksi, mutta ainakaan minua se ei haitannut, koska ajattelin tarinan kertovan erityisen Harryn selviytymisestä, vaikka tilanne molempien kohdalla paljolti sama olikin. Ajankulkukin oli tuotu tässä hyvin esille, ficit monta vuotta sodan jälkeen ovat aina mielenkiintoisia. Minusta kappalejako taas toimi hyvin, enkä kirjoitusvirheitäkään nähnyt. Kokonaisuus oli varsin ehjä, loppufiilis jäi haikeaksi, mutta hyvällä tavalla. Ainoa asia, mikä jäi hitusen harmittamaan, oli ehkä tarinan otsikko. Ymmärrän kyllä mihin sillä viitaataan, niihin riskeihin joita Ron ja Harry sekä ottivat tai eivät ottaneet, jossain menneisyydessään, entistä vähemmän vuosien mittaan, mutta silti se jäi vähän irralleen muuten niin elämänmakuisesta tarinasta. Tämäkin on vain yksi mielipide, ja otsikointi on hei aina hankalaa Kiitos ficistäsi c:

[Daran]

Kiitos Kuurankukka kommentistasi.

Nyt pakko ehkä tunnustaa, että inhimillisyys selittyy ihan sillä miten olen tuon tilanteen (en noin pitkänä aikana, mutta kuitenkin) ihan itse elänyt.. Kännisuudelmineen päivineen. Kliseet on kliseitä syystä että ihmisparat tekee samoja virheitä (?) jatkuvalla syötöllä

Ja kyllä, otsikko oli minustakin "ei-niin-loistava", mutta parempaakaan en keksinyt...