Sinisiä onnensiruja | S | Harry/Ron

[Daran]

Nimi: Sinisiä onnensiruja
Kirjoittaja: Daran
Paritus: Lievähkö Harry/Ron
Ikäraja: S
Tyylilaji: Fluffy
Vastuuvapautus: Pojat ovat Rowlingin, vain mutka tarinassa minun.

A/N: Oikeasti siis vihaan Harrya, halusin vain yrittää kirjoittaa jotain missä kyseinen nuorimies ei olisi sellainen ääliö jona häntä pidän, ja katsoa onnistuuko. Tämä siis sijoittuu Kuoleman varjeluksiin, tarkemmin siihen kun Ron on juuri palannut H:n & H:n luo:)



Harry vilkaisi silmäkulmastaan Ronia, joka istui hänen vierellään laakealla kivellä. Katsoi niin paljon kuin salaa saattoi toisen pörröisenpunaisia hiuksia, pisamia valkeilla poskilla ja sinisiä silmiä, joiden ylle vaaleat ripset heittivät varjojaan. Ahmien toisen läheisyyttä siihen nälkään, jonka viikkojen erossa olo oli kasvattanut kesälomia kipeämmäksi.

Ronin kääntäessä katseensa Harryyn, oli tämä jo siirtänyt omansa kohti edessä olevaa näkyä, synkän metsän sydämestä löytynyttä syvää kristallilampea. Harry ajatteli sen olevan kuin tämä hetki: puhdas ja tyyni kaiken sen pelon, huolen ja huonojen uutisten keskellä. Hän oli jo avaamassa suutaan sanoakseen ajatuksensa ääneen, mutta ei, ei sellaisia puhuttu parhaille ystäville. Eivät miehet toisilleen: tytöille ehkä. Ronin palaaminen mutkisti asioita, se toi enemmän vaiettavaa, enemmän hiljaisuuksia.

Silti Harry ei uskonut olleensa koskaan onnellisempi kuin nyt. Hän hymyili hitaasti lammelle, sen silmiensiniselle kauneudelle. Ehkä sanat olivat vain tiellä, tekivät asioista enemmän kuin ne olivat ja hiljaisuus olikin kultaa. Ehkä… Harry palasi maanpinnalle kuullessaan viereltään hiljaisen äänen: ”Tiedätkö Harry, täällä on kuin mitään pahaa ei olisikaan, melkein kuin olisi onnellinen.” Harry kääntyi kokonaan Roniin päin, uskalsi viimein hymyillä suoraan. Saattaisi toinen ymmärtääkin, edes osan. Sormet kiertyivät hänen omiensa lomaan, kuin lempeät sanat sydämen ympärille: ehkä kaikenkin.

[Swizzy]

Oi, täähän oli söpöinen iltapala. :3

Tykkäsin käyttämästäsi kauniista kielestä ja suloisista sanavalinnoistasi, kuten vaikka "pörröisenpunainen". Ficci oli söpö ja just täydellinen tällaseks iltalukemiseks. Kuvasit myös asioita hienosti.

Kaiken kaikkiaan mulla ei oo mitään huonoa sanottavaa ja halusin vaan infota että tykkäsin. :)

♥

Swizzy

[Daran]

Oi, kiitos kovasti, tuollaista infoa ei voi olla kuin kiva saada

[Elfmaiden]

Ompa kaunis pieni tuokio! Mietin sijoittuiko tämä 7.kirjan retkielämään, vai johonkin muuhun myöhemmän elämän paluutilanteeseen, mutta kuinka vain se sopisi. Ronille ja Harrylle sopii tämäntapainen käytös!

[Daran]

Elfmaiden, kiitoksia kommentistasi. Kyllähän se sinne KV:in sijoittuu, tuolla A/N:ssa siitä mainitsinkin, vaikka itse tekstissä ei niin tullut ilmi... Myönnettävä silti, en minäkään yleensä toisten "alkusanoja" niin tarkkaan lue

[Vanil]

Erittäin suloinen. Ja sydäntälämmittävä. Ja kaunis.

Lauseittesi pituus on minusta jotenkin täydellistä. Tässä on soljuva rytmi, kauniisti etenevät ajatukset ja koskettavuutta.

Rakastuin tähänkin.

(ps. Harry oli erittäin kauniisti kirjoitettu, ei uskoisi että vihaat häntä)

[Grenade]

Todella suloinen teksti! Pidin kuvailusta ja ficin tunnelmasta. Olit hyvin saavuttanut ajattoman ja rauhallisen tunnelman, jossa Harry vain istuskelee lepposasti kivellä ja miettii tärkeitä asioita. Oi, hyvä oli.

[Daran]

Kiitoksia kommentoineille

[DragonHeart58]

Awwws <3
Kaunista, suloista tekstiä ja ihanaa kuvailua. Omasta mielestäni Harrysi oli onnistunut
Ja ihanaa kun osasit kuvailla koko tarinaa niin, että siinä oli sitä jotain, joka tuo arkeen mukaan ripauksen kirjoittamisen taikaa Virheitäkään en huomannut, joten plussaa siitäkin.

Kiitos

-DragonHeart58

[Daran]

Oi, DragonHeart58, kiitoksia kovasti. Ja ihanaa että Harryni mielestäsi onnistui: on hankalaa kirjoittaa vihaamaansa hahmoa edes siedettäväksi

[Vanilje]

Tää oli oikein suloinen pieni iltapala. : ) Jotenkin tosi sopivan rauhallinen ja suloinen hetki kaikkien Kuoleman varjelusten tapahtumien keskellä.

Tässä tekstissä oli jotain tosi aitoa. Koko hetki oli tosi todellisen ja realistisen oloinen - tekstiin pystyi samaistumaan helposti. Lukiessa pystyi melkein kuvittelemaan perhoset vatsanpohjalle ja sen ihanan lämpimän tunteen, kun toinen on vaan siinä vierellä. Etenkin kun toista ei ole nähnyt pitkiin aikoihin ja lopulta saa oikeasti vaan olla siinä lähellä. Khih. Miusta tässä hienoa oli myös se, miten olit saanut mahdutettua mukaan ne tietyt epäilykset ja synkemmätkin ajatukset kuitenkaan hajottamatta tekstin tunnelmaa. Ehkä se toi tähän sitä tietynlaista realistisuutta - ei se elämä aina ole ruusuilla tanssimista ja niitä inhottaviakin ajatuksia tulee joskus. Pitää vaan osata tarttua niihin positiivisiin ja kivoihin ajatuksiin, kuten Harry tässä tekstissä, eikä ajatella liikaa. Se oli ihanaa, miten Harry epäilyksistään huolimatta työnsi harmaat ajatukset syrjään ja nautti hetkestä. Itsellekin tuli ihanan kevyt ja huoleton olo.

Teksti oli myös tyyliltään onnistunut! Käyttämäsi kieli oli sopivan kuvailevaa ja sujuvaa, sitä oli miellyttävää lukea. Tekstin tyyli tuki hyvin tunnelmaa, siinä oli tietynlaista keveyttä ja seesteisyyttä. Kuvaus lammesta oli tosi kaunis ja puolestaan pörröisenpunaiset hiukset sai söpöysreaktion aikaan. Minusta olit hahmojen kanssa onnistunut myös hyvin, ihan hyvin voisin kuvitella Harryn ja Ronin istuskelemassa kivellä metsälammen äärellä. Kokonaisuutena pidin tästä kovasti. Kiitos! : ) (PS. Tämän kommentin myötä pääsit osaksi Kommenttiterttuhaasteen Karmaterttuani, hih.)

[Daran]

Kiitoksia Vanilje kommentista, vastaus viipyi, koska, no… Koulu…

Lukiessa pystyi melkein kuvittelemaan perhoset vatsanpohjalle ja sen ihanan lämpimän tunteen, kun toinen on vaan siinä vierellä. Etenkin kun toista ei ole nähnyt pitkiin aikoihin ja lopulta saa oikeasti vaan olla siinä lähellä.

Tuo oli juuri se mitä tällä hain, hienoa että välittyi lukijallekin. (Etenkin kun mulla oli kyllä epäilyksiä tämän onnistumisesta, ihan tuon parituksen takia.)

Kiitos vielä:)