Tämä on kyllä kerrassaan ihana, alusta loppuun ja keskeltäkin.
Ensimmäiset lauseet todella vievät mennessään, kuten Herkkuoone sanoi, ne ovat vaikuttavia. Epävireinen, koliseva ja kotia kaipaava sydän, ja tuo asettelu.
Kaipauksen ja epätäydellisyyden teemoista huolimatta en osaa nähdä tätä angstina, en oikein miltään kantilta. Ehkä se johtuu osittain kiinalaisten viisauksista ja tuosta kuvasta, ne puhuvat minusta aivan jostain muusta. Angst maistuu musta aina ongelmissa pyöriskelyltä, ja vaikka tämä antaa molemmille tytöille hieman surumielisen pohjasävyn linnunpesistä takkuisine hiuksineen, on tässä myös paljon onnen värinää.
(Ehkä kyse on siitä, mitä haluaa nähdä)
Leikittelit tässä ihanasti viattomuuden rajoilla ja paikoittain ylitit sen, maalailit muutenkin tytöistä myös herkullisen arkista kuvaa virheineen ja hienhajuineen. Vaikka oli siellä niitä kookoksia ja aivastuksiakin.
Haluaisin sanoa paljon, koska tästä irtosi pituuteensa nähden hirveästi, mutta en oikein osaa eritellä ajatuksiani. Tämä paritus miellyttää minua aina kovasti ja Ginny on tosiaankin yksi aliarvostetuimmista hahmoista koko fandomissa. Ehkä hänelle tekee oikeutta tulla paritetuksi juuri Lunalle. (Toisaalta olisi joskus hauska nähdä hyvin kirjoitettu ja moniulotteinen Ginny, joka on suhteessa Harryn kanssa, kuten canon sanoisi.)
Ja mikä oivallus:
Ginny on virheellinen.
Sehän ihmisestä ihanimman tekeekin.
Ja Luna, aina ihana Luna, ei siihen oikein ole mitään lisättävää. Kirjoitit hänet kauniisti ja tässä oli kokonaisuudessaan kaikki palat kohdillaan. Monipuolisesta sävytyksestä nautin erityisesti, ja nimi oli hurmaava.
Hirvittävän pienillä asioilla onnistuit piirtämään tapahtumapaikaksi nimenomaan Tylypahkan. Kurpitsamehu ja liemitunti. Oikeastaan se on ehkä ficcien ihaninta antia, kaikkea ei tarvi sanoa sen näyttääkseen. Hyödynsit sitä taidokkaasti.
Kiitos tästä, tulen jatkossa varmasti tutkimaan muitakin kirjoituksiasi.
