Title: Tanssi kanssani
Author: Myötätuuli
Beta: Ei ole.
Genre: Draama (?)
Rating: S
Pairing: Jonkinsortin Severus/Hermione
Disclaimer: En omista hahmoja, enkä mitään Potter-maailmasta, vaan kaikki kuuluvat J.K. Rowlingille. En saa tästä mitään korvausta.
Summary: "Saanko luvan?"
A/N: Noniin, kaikkien kauhuksi iloksi julkaisen taas yhden kirjoituksen pöytälaatikon pohjalta. Kommenteja saa ja pitää laittaa!
Tanssi kanssani
”Saanko luvan?”
Tuo kysymys oli varsin erikoinen, silloin kun sen lausui joku sellainen, jolta ei sitä odottaisi. Hermione hätkähti, kun kuuli tummanpuhuvan äänen puhuttelevan häntä. Hermione nosti katseensa kummastuneena mieheen ja päästi hiljaisen vastauksen:
”Mitä?” Mies huoahti, kuin tilanne olisi jo tarpeeksi vaikea muutenkin.
”Neiti Granger, en tiennytkään että olette kuuro”, hän aloitti ja mutisi kysymyksensä uudestaan.
”Saanko luvan?”
Hermione oli hieman pyörällään, siitä että mitä ihmettä oli oikein tapahtunut. Kuitenkin kohteliaana persoonana, kun huomattuaan muidenkin parien tanssivan, vastasi hän myöntävästi. Hitaasti, mutta varmasti mies talutti Hermionen muiden parien luokse ja asetti kätensä tuon lanteille. Hermione värähti kosketusta. Mies huomasi sen ja nosti tummaa kulmaansa aavistuksen verran, mikä sai Hermionen asettamaan oman kätensä tuon olkapäälle. Heidän toiset kätensä hakivat turvaa toisistaan ja viimein, harkitusti lähti mies viemään Hermionea ympäri tanssilattiaa. Hermionella oli ennakkoluulonsa miehen tanssitaidoista, mutta huomasi pian olevansa väärässä. Mies vei vaivattomasti ja varmasti häntä lattialla, törmäämättä yhteenkään pariin. Kummallista.
”Mitä tämä on?” Hermione onnistui viimeinkin kysymään. Mies katsoi nopeasti ympärilleen, varmistaen ettei kukaan kuullut ja vastasi sitten:
”Ihmiset tekisivät turhia johtopäätöksiä suhteestamme.” Hermionen kysyvän katseen takia mies vaivautui selittämään asiansa paremmin:
”Pitäisivät minua kelvottomana jos en tanssittaisi sinua kertaakaan, kun olemme tänne kehnoihin juhliin vaivautuneet tulemaan.” Hermionen oli pakko päästää hyväntahtoinen nauru huuliltaan.
”Severus Kalkaros, sinä senkin lurjus.”