Nimi: Lupaan selvitä ja rakastaa
Kirjoittaja: onkonälkä
Genre: Fluff ?
Ikäraja: S
Paritus: Kingsley/Ginny
Haasteet: Rare10, Sana/Kuva/Lause10 sanalla Musiikki
Varoitukset: Suuren ikäeron rakkaussuhde
______________________________
Nojauduit minua vasten ja painoit pääsi olkapäälleni. Heiluimme musiikin tahdissa ja pitelin sinua aivan lähellä. Kaunis, taianomainen musiikki tahditti keinuntaa tanssilattialla kuten kaikilla noilla pareilla ympärillämme. Sinun veljesi häät. Läheisyytemme oli ehkä sopimatonta, mutta sodan vallitessa tahdoin olla sinua vasten vielä niin voidessani.
Olimme julkistaneet suhteemme vaikka sinä niin pelkäsit tehdä sen. Äitisi reaktio oli odotusten mukainen. Järkytys, puhdasta järkytystähän se hänelle oli. Ikäeromme on niin suuri. Hän alkoi kuitenkin jo tottua ajatukseen, sillä luotti minuun. Tunsi minut ja tiesi minun pitävän sinusta huolen.
"Olet niin kaunis." kuiskasin korvaasi ja hymyilit minulle vastaukseksi. Huomasin silmissäsi kuitenkin kosteutta, jonka ei kuulunut olla siellä. Irroitin tanssiotteeni, jättäen toisen käteni kuitenkin lanteillesi ja vedin sinut syrjään. Saimme muutaman katseen, osin myös paheksuvan, sillä olit niin kovin nuori.
"Mikä on?" kysyin ja viitoin sinut istumaan harmaalle betoniportaalle. Istuin viereesi ja täristessäsi kiersin käteni ympärillesi.
"Minä vain.. pelkään." huokaisit ja painoit pääsi käsivarsiasi vasten.
"On sota, ja sinä taistelet. Mistä tiedän, kuinka kauan? En vain tahdo menettää sinua." jatkoit. Rutistin sinut itseäni vasten ja painoin hellän suudelman poskellesi.
"Tiedätkö, vaikka itse sanonkin, olen melko taitava velho. Et sinä minua menetä." lausuin kaikkein rauhoittavimmalla äänensävyllä jonka osasin, vaikka tietoisesti mietin itse samaa.
Käänsit katseesi minua kohti ja pyyhin poskellasi valuvan kyynelen.
"Minä lupaan olla luonasi, selviän sinun vuoksesi mistä tahansa."
Sain vastaukseksi hennon, epäuskoisen hymyn ja nousin seisomaan. Minun oli lähdettävä pian ministeriöön tarkistamaan turvatoimiasiakirjoja.
"Tule." Sanoin, ja noustessasi tartuin sinua kädestä. Lähdin viemään sinua syvemmälle puutarhaan ja pysähdyin vanhan omenapuun juurelle.
"Haluaisin sinun valitsevan tästä puusta kauneimman kukan."
Kiertelit puuta hetken ja laskit kämmenelleni pian vaalean kukan, lähes identtisen kaikkiin muihin puun kukkiin verraten.
"Oletko varma?" kysyin ja nyökkäsit epävarmasti, hieman kysyvä ilme kauniilla kasvoillasi. Nostin taikasauvani kaapuni laskoksesta ja kosketin kukkaa, joka muuttui kiiltäväksi kultasormukseksi. Kiiltävät silmäsi katselivat sitä ihaillen.
"Ginny Weasley, minun rakkauteni." Rykäisin ja polvistuin vihreälle nurmelle. Sinä punastuit edessäni.
"Tuletko vaimokseni?"
Vuotta myöhemmin, tuon saman omenapuun alla, sodan jo päätyttyä seisoin sinun, rakastettuni, rinnalla juhlateltassa ja katselin sinua silmiin.
"Ginevra Molly Weasley, vuosi sitten seisoin kanssasi tässä samassa puutarhassa, ja lupasin selvitä vuoksesi. Tänään, vailla vaaraa menettämisestäni, sinä seisot rinnallani, ja voinen sanoa lunastaneeni lupaukseni."
Häämarssi lakkasi ja pappi aloitti puheensa, ja vain hetkiä myöhemmin sanoimme toisillemme tahdon.