Star Trek: DS9 - Enabran Tainin talossa (S) Julian Bashir/Elim Garak, post-series, draama, one-shot

[jossujb]

Nimi: Enabran Tainin talossa
Kirjoittaja: jossujb eli meikä
Fandom: Star Trek: Deep Space Nine
Tyylilaji: Post-series draama, one-shot
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Julian Bashir/Elim Garak
Vastuuvapaus: Oikeudet kuuluvat kokonaan muille tahoille kuin minulle.
A/N: Miten niin muka ei ole canonia, todellakin on.






Enabran Tainin talossa

Tuo tuossa on kuuluisa talo. Siellä asuu nyt vuosia maanpaossa elänyt mies, mutta se oli myös hänen kotinsa ja hän oli siellä syntynyt. Alunperin talo kuului Enabran Tainille, jonka nimi ehkä kertoo kaiken, tai sitten ei mitään. Jos ette tunne häntä, voitte olla kiitollisia onnestanne.

Sodan aikaan talo oli pitkään tyhjillään. Se oli niitä harvoja taloja, jotka jäivät Dominionin kostonpommituksesta pystyyn ja seisookin siksi aavemaisesti keskellä tyhjyyttä ja kivenmurikoita. Tie kaupunkiin korjattiin kuitenkin jo ensimmäisenä rauhanvuotena, ja tyhjät tontit vielä jonain päivänä täyttyisivät aivan uudenlaisista taloista, joilla ei olisi vanhan maailman kynsikupoleita.

Nyt talo ei ole enää tyhjä. Ensin siellä asui vain paluumuuttaja yksin muistojensa kanssa. Oli makuuhuone, oli keittiö, oli oleskeluhuone täynnä hiekkaa, koska ikkunat oli aavikkotuuli rikkonut. Lapsuus katosi samaan tahtiin kun talosta rapisi rappaukset, siksi paluumuuttaja istutti ulos puutarhan tehdäkseen kuolleesta taas elävän.

Miehen nimi on Elim Garak, eikä sitä kannata muistaa kuka hän on ollut joskus ennen. Nyt hän tekee työtä uudistetun Cardassian Rauhan Unionin hyväksi kaupungissa, jonne hän kulkee uutta tietä pitkin aamulla ennen kuin kaksoisaurinko nousee. Parlamentin talo sijaitsee entisen imperiaaliaukion eteläisessä päädyssä ja siellä Elim Garak viipyy kunnes kaksoisaurinko taas laskee.

Mutta talossa asuu nykyään muitakin. Puutarhan keskellä on aurinkotuoli ja keltainen varjo, siellä ei tänään ole ketään, mutta viikonloppuisin varjossa nukkuu ihminen, jonka iho on kultahiekkaa ja hiuksissa on liian varhain tulleita valkoisia kihartuvia. Ihmisen nimi on Julian Bashir, hän on lääkäri ja samaan aikaan nuori ja vanha, koska hänkin on ollut sodassa.

Ihmisillä ei ole koskaan ollut asiaa Cardassia Primelle muuten kuin vieraana tai vankina, mutta Yhdistyneiden planeettojen humanitäärisessä avussa heitä saattoi nähdä sellaisetkin, jotka eivät koskaan ole muista vieraista kuin ferengiläisistä kaupparatsuista mitään tienneet.

Mutta näin vain suurissa kaupungeissa, kuten Culatissa tai Lakarian Cityssä. Haja-asutusseuduille avustuspaketit pudotettiin antiikkisista siipikoneista, eikä maaseudun asukki koskaan nähnyt sen paremmin ihmistä kuin toista cardassialaistakaan. Avustustyöntekijät olivat useimmiten innokkaita lapsenmielisiä maailmanparantajia, jotka halusivat olla aina siellä missä oli polttava kiire sekä kurjistua että parantua.

Tohtori Bashir oli joskus ollut sellainen nuorimies. Nykyään hän nukkui varjon alla. Tai luki paksua kieliopin kirjaa paksuissa aurinkolaseissaan. Hän palveli aivan tavallisessa keskussairaalassa saman tien varressa, ennen Lakatin taajama-aluetta. Elim Garak kihlasi hänet tuodessaan ja he menisivät vuoden päästä naimisiin - mutta vasta sitten kun puutarhaan oli istutettu punaisia päiväntasaajan unikoita. Elim Garak väittää olevansa varsinaiselta ammatiltaan puutarhuri. Hän parsii myös sukkia.

Kaiken tämän aikaa talo oli vielä Enabran Tainin talo. Kaikkialle minne meni seurasi Tainin varjo ja hänen kummituksensa kommentoi kaikkea vaikenemalla. Sitä jatkui aina siihen asti, kunnes Julian Bashirin ja Elim Garakin luokse tuli asumaan yhteensä kaksitoista holhousikäistä Bajorin sotaorpoa.

Lapset olivat cardassialaisia, mutta eivät koskaan olleet nähneet Cardassian aurinkoja. Aavikkokaupunkien kynsipäiset rakennukset ja pohjoisen mantereen aavikot olivat heistä outoja ja vihamielisiä. He olivat tullessaan totisia ja murheellisen näköisiä lapsia, sillä heidät oli unohdettu ja jätetty niiden bajorilaisten niskoille, jotka pystyivät säälimään orjuuttajiensa petettyjä pienokaisia. Lapsina heitä oli aina kohdeltu hyvin ja Bajor oli ollut ainoa koti minkä he tunsivat -  mutta bajorilaiset eivät rakastaneet heitä, eivätkä osanneet antaa anteeksi tekoja, jotka olivat tapahtuneet kauan ennen heidän syntymäänsä ja joihin he eivät voineet mitenkään vaikuttaa.

Lapset repivät riehumisellaan Enabran Tainin talosta kynnet ja se lakkasi olemasta vanha talo. Alakerrassa pienessä huoneessa asui myös hyvin vanha nainen, pieni kuin postitolppa, mutta silmistänsä väkevä ja kaikista vahvin. Lapset kustuivat häntä Mimiksi ja he rakastivat häntä kuin omaa äitiään. Oikeasti hänen nimensä oli Mila Garak ja hän oli myös joskus ollut äiti.

Lapset tuhosivat kaiken mikä oli vanhaa, koska he olivat vihaisia ja turhautuneita jouduttuaan yhdestä marginaalista toiseen muutettuaan Cardassiaan, jossa oli sotien jäljiltä liikaa sellaisiakin orpoja, jotka olivat aina asuneet Cardassiassa, eivätkä näyttäneet huonoilta vitseiltä bajorilaisisa vaatteissaan.

Hajottaminen tekee joskus hyvää. Vähän kuin ottaisi pois pyöreän kiven rintalastan päältä, tai siltä se tuntui ainakin Elim Garakista, joka katseli ikkunasta aurinkovarjoa ja kukkia paikatessaan tyttöjen repeytyneitä mekkoja.

Kun Enabran Tainin talo lakkasi olemasta Enabran Tainin talo, päästi haamut irti tästä maailmasta ja se mitä oli tapahtunut, oli tapahtunut, mutta nyt talossa asui rakkaus, lapset ja äiti, eikä tarvinnut enää odottaa hyviä aikoja.

FIN






A/N: Päät kiinni, mun ajatuksissa Garak ja Bashir todellakin menivät naimisiin, adoptoivat jotain tusinan sotaorpoja ja elivät  onnellisina elämänsä loppuun asti uudelleen rakennetussa Cardassiassa. I ignore your reality and insert my own.

[Seidig]

Kommenttikampanjasta moi.

Sen puoleen tää shotti oli mulle aika vieras, että en fandomia tunne mitenkään muuten kuin nimeltä. Kuitenkin tää oli tosi mielenkiintonen ja kauniisti kirjotettu – vaikka mun mielestä tähän olis tarvinnut jonkinlaista fandomin tuntemusta etukäteen ennen lukemista, niin toimihan tuo noinkin.
Joo, ideasta pidin. En osaa sanoa yhtään mitään hahmoista ja siitä, osuiko niiden esittelyt kohdalleen, mutta varsinkin muutamasta kohdasta pidin paljon. Laitan ne tuohon loppuun.

Niin kuin jo sanoin, teksti oli hyvin kaunista ja kuvailevaa, sillä tavallaan ”sekavaa” mistä itse pidän kovasti. Kaikesta sai hyvin selvät mielikuvat, mikä on toki aina hyvä puoli tekstissä.

Virheitäkin kuitenkin oli;

Sodan aikaan talo oli pitkään tyhillään. Se oli niitä harvoja taloja, jotka jäivät Dominionin kostonpommituksesta pystyyn ja seisookin siksi aavemaisesti keskellä tyhyyttä ja kivenmurikoita.

Tuossa nuo kaksi kirjoitusvirhettä (tyhillään, tyhyyttä) ja toisessa virkkeessä aikamuoto vaihtuu kesken kaiken.

Mutta näin vain suurissa kaupunkeissa,

kaupungeissa

Sitten nämä mun suosikkikohtani;

Puutarhan keskellä on aurinkotuoli ja keltainen varjo, siellä ei tänään ole ketään, mutta viikonloppuisin varjossa nukkuu ihminen, jonka iho on kultahiekkaa ja hiuksissa on liian varhain tulleita valkoisia kihartuvia.

Elim Garak väittää olevansa varsinaiselta ammatiltaan puutarhuri. Hän parsii myös sukkia.

Noissa molemmissa oli jotenkin jotain kaunista ja sellasta, mikä nappasi muhun. Ekassa kohdassa tuo kultahiekkajuttu, ja toisessa sukkien parsiminen. Ne sopi niinku nyrkki naamaan, jos niin voi sanoa.

En osaa pidempää kommenttia kirjoittaa, kun ei oikein muutakaan sanottavaa ole. Pidin tosi paljon, kiitos. 

[jossujb]

Seidig, olet kyllä ihan oikeassa sen kanssa että fandomtuntemus erityisesti tämän kyseisen ficin kanssa olisi ehkä oleellista, eikä siksi ollut ehkä se kaikkein fiksuin veto minulta laittaa tätä kommenttikampanjaan... Star Trek on ehkä itsessään suosittua, mutta DS9 on vähän niin kuin oma soppansa ja kun kirjoittaa niin leimallisesti DS9-ficin niin eihän se sillä tavalla iskisi suoneen edes englanniksi.

No, ainakin tuli typot korjattua! Ja mukava jos tämä tällaisenaankin viihdytti, en totisesti tiedä kuinka itse olisin suhtautunut samantyyppiseen tarinaan fandomissa, jota en itse tunne. Jätin tosiaan hahmoista ja tapahtumista niin pitkälle pelkän aavistuksen asteelle, etten edes tiedä mitkä asiat tässä voi mennä kasuaaliselle lukijalle perille... ilmeisesti ainakin ainakin tyyli ja muoto osui, pyrinkin vähän sellaiseen tyylittelevämpään ilmaisuun kuin tavallisesti.

Aijai, nyt vasta alkoi tosissaan hävettää että laitoin tämän kommenttikampanjaan, miten tästä nyt mitään ymmärtää jos ei tiedä kuka Enabran Tain on

Ei mutta, kiitos lukemisesta ja kommentoinnista joka tapauksessa.

jjb

[Frederica]

Miten niin tämä ei ole canonia? Headcanon täysin hyväksytty.

Tuo tuossa on kuuluisa talo. Siellä asuu nyt vuosia maanpaossa elänyt mies, mutta se oli myös hänen kotinsa ja hän oli siellä syntynyt. Alunperin talo kuului Enabran Tainille, jonka nimi ehkä kertoo kaiken, tai sitten ei mitään. Jos ette tunne häntä, voitte olla kiitollisia onnestanne.

^Aloitus imaisi täysin mukaansa.

Kerrontatapa sopii tähän hyvin, tulee sellainen dokumenttimainen läpileikkausolo. Kuvaat hahmoja ja maailmaa taas kerran uskomattoman hyvin.

Miehen nimi on Elim Garak, eikä sitä kannata muistaa kuka hän on ollut joskus ennen.

Ihmisen nimi on Julian Bashir, hän on lääkäri ja samaan aikaan nuori ja vanha, koska hänkin on ollut sodassa.

^Nämä kuvaavat upeasti hahmoja, olet saanut jotain heidän ytimestään vangittua hienosti näihin lauseisiin.

Todellakin Garak ja Bashir menevät naimisiin ja adoptoivat talon täyteen lapsia! Tuo talo on hyvin tässä esillä, kaikki kiertyy sen ympärille ja lopulta se lakkaa olemasta Enabran Tainin talo ja uusi elämä alkaa. Tässä tulee hyvin rivienvälissä esiin se painolasti jota Enabran Tainin haamu ja muisto pitävät yllä. Niin kauan kuin hänen talonsa on hänen talonsa, ei siellä voi olla rauhaa. Pidän ihan älyttömästi siitä, että lapset tuovat tuhoamalla rauhan, koska heidän tuhoamisensa on ihan erilaista kuin se tuhoaminen jota Enabran Tain aikanaan teki. Lapset tuhoavat kaiken uudeksi, poistavat vanhan pahan ja se on kaunista, ja sekin on minusta hienoa (ja myös surullista), ettei Bashir yksin riitä karkottamaan Enabrania. Enabran Tainin karkottamiseen tarvitaan enemmän kuin kolme sydäntä.

Lopun kaksi viimeistä kappaletta ovat aivan ihanat. Tässä on muuten todella paljon oivaltavaia ja maailmaa ja hahmoja syvällisesti käsitteleviä lauseita. Monen lauseen kohdalla pysähdyin miettimään, että ompa siinä sanottu isoja asioita pienillä sanoilla, hienoa työtä.

Kiitos tästä.<3

[jossujb]

Frederica, et nyt ihan arvaakaan kuinka iloiseksi minut kommentillasi teit. Eikä kyse ole nyt vaan siitä että saa kehuja, kritiikki on aina yhtä tärkeää, mutta minusta on aivan käsittämättömän ilahduttavaa, että joku fandomin myös tunteva on lukenut tämän ja saanut siitä jotain irti! DS9 on kaikista Star Trekin alafandomeista ehkä Enterprisen ohella vähiten ficattu ja fanitettu, joten vähänkin vähäeleisemmän ja enemmän fandomtietouteen painottuvan tekstin kirjoittaminen on suuri riski, jos haluaa että se löytää myös kohderyhmänsä. Erityisesti suomeksi! Pitkään mietin mitä ihmeen järkeä tämän kirjoittamisessa on, mutta henkilökohtaiset projektit on henkilökohtaisia. Tämä oli vain minun pakko kirjoittaa pois mielestäni pyörimästä.

Ja se joka väittää että Garak ja Bashir eivät muka menneet post-series naimisiin elää harhakuvitelmissa Ei mutta, oikeasti, mä vaan näen jotenkin niin luonnollisena ratkaisuna että Bashir vähintään jossain vaiheessa lähtisi Cardassiaan ihan vain vaikka kriisiapuun yms. ja tapaisi Garakin taas. Ezrin ja Julianin romanssin oli ihan söpö, mutta ei minusta kyllä vaikuttanut ihan realistisesti ottaen sellaiselta elämän viimeiseltä tosirakkaudelta. Mutta se olisikin kai tähän viestiin ohimenevää pohdintaa xD Mutta oikeasti siinä missä Julian on jo sarjan loppua kohti henkisesti kypsynyt jonkun verran, niin Ezri taas jää vähän sellaiseksi, joka ei edes tiedä mitä se elämästä haluaa. Mun on jotenkin vaikea ajatella sitä niin, että niiden suhde olisi kestänyt forever and ever, vaikken mitään pahaa heille usko.

Kiitän kommentistasi! Olen tästä hyvin hyvin hyvin ilahtunut. Harvoin olen ollut yhtä mielissäni.

jjb

[Myötätuuli]

Vau, mikä teksti! Siis vau.

Voisin tähän nyt nostaa vaikka kaikki tekstin kohdat, sillä olivat ne kerrassaan niin mainioita. Pidin tavastasi kertoa, tällainen kaikkitietävä kertoja, joka kuljetti tarinaa kuin satua tai kronikointikertomusta, toimi hyvin. Kuten ylläolevissa kommenteissa jo todettiinkin, oli tässä syvällistä pohdintaa, joka tuli enemmän ilmi pieninä vihjeinä kuin pitkinä lauseina. Kuvasit koko DS9:n perimmäistä tematiikkaa todella hyvin: sotaa ja uudelleenrakennusta. Se onkin mielestäni sarjassa kaikista kiinnostavinta ja näin ollen, myös tässä tekstissä. Mielestäni on myös hyvä, että tässä tekstissä kuvattiin Kardassiaa. Sillä onhan se melkein identtisessä tilanteessa kuin Bajor sarjan alussa. Tässä Kardassiaa kuvattiin myötätunnolla ja hyvä niin.

Sehän on myös minulle ihan päivänselvä asia, että Bashir ja Garak menevät naimisiin ja asuvat yhdessä Kardassiassa ylenpalttisen tyytyväisinä ja onnellisina. <3 Sotaorpojen adoptoiminen kuuluu luonnollisesti myös tähän skenaarioon. Oli hienoa, että Garak päätti asettautua Enabran Tainin taloon (en yhtään yllättynyt, että talo oli säästynyt pommituksilta). Ehkäpä hänellä oli menossa oma synninsovituksensa. Onneksi lapset päättivät laittaa sen uuteen kuosiin. Kardassiassa alkoi uusi aika ja Enabran Tain kuului menneisyyteen.

Kielesi oli kaikinpuolin kaunista. Osasit pysähtyä oikeisiin kohtiin ja hetkiin. Jätit lukijalle mahdollisuuden tulkita ja oivaltaa. Tämä oli kaunis ja syvällinen sekä tietty toiveikas! Kiitos, kiitos tästä. <3