Nimi: Maamme
Kirjoittaja: Hithackhunni
Ikärajoitus: S
Genre: drama
---
Juna kolkkaa. Joku puhuu kännykkään arabiaa. Odotan tapaavani romani-tätini pitkästä aikaa. Sataa ja paistaa samaan aikaan.
Viime vuonna tähän aikaan Liai vetosi minuun:
- Saanhan paikan? Tarvitsen rahan, jotta voitan paikan oikeassa yliopistossa.
Katsoin tyttöä tapaamispaikassamme kahvilassa. Hän oli nuori. Oliko hän kiinalainen vai vietnamilainen, en muistanut. Nehän olivat kaikki niin samanlaisia. Enkä kehdannut enää kysyä.
- Minusta tulee hyvä avustaja, Liai lisäsi.
Kotimatkalla pisarat tekivät viiruja metron ikkunaan. Loska velloi kaduilla. Oikealla aukesi kaupunginlahti. Vesi haki veden luo. Puristin kädessäni henkilökohtaisen avustajan työsopimusta.
- Dong Liai, sanon kotona itsekseni. Kuulostaa ovikellon ja liaanin yhdistelmältä.
Sujautin paperin piirongin laatikkoon. Valmistauduin lähtemään kämppäkaverini kanssa uimaan Urheilutalolle. Pelkäsin valmiiksi. Ulko-ovi rävähti auki.
- Mamma mia! Ne kävi melkein kimppuun. Minä heitin niille rahan ja häivyin. Voitko uskoa? Voitko uskoa?
En ehtinyt selitellä Feodorille tosiasioita. Kuten, etten ollut yksinkertainen kuten eräät. Minulle ei tarvinnut toistella samaa lausetta. Tai, että oli tyhmää antaa rahaa katuöykkäreille. Sitä paitsi "mamma mia" oli italiaa. Jos en olisi ollut vammautunut, minulla ei edes olisi ollut mitään kämppäkaveria vahtimassa. Turvallisuuden vuoksi, sanottiin.
Suuntasin kohti ulko-ovea, kun Fedja hihkaisi:
- Minulla on sinulle lahja.
- Taas, voihkin. Olen sanonut, ettei enempää lahjoja.
- Mutta tämä on kevätlahja.
Fedjan kosteat silmät katsoivat minuun kuin mukaan lenkille anova labradorinnoutaja. Huokaisin.
- Tämä on suuri askel ihmiskunnalle, Fedja lausahti.
Toverini käteen ilmestyi keraaminen muki. Mukiin oli painettu Yhdysvaltain lippu.
- Uskotko, että Neil Armstrong kävi kuussa? Jotkut uskovat sen olleen studiotemppu. He valehtelevat.
Kadulla Fedja vaappui viisi metriä edelläni kuin mykkäelokuvan hassu heppu. Paitsi, että hän ei ollut lähelläkään mykkää. Hän heilutteli uimakassia ja kailotti taakseen:
- Uimahallit ja kirjastot. Ne ovat täällä täydellisiä.
Urahdin. Yritin olla yllyttämättä kaveria liiaksi.
- Minä olin kotona apulaisohjaajana liikuntakeskuksessa, Fedja huikkaa. Tykkään uimisesta tosi paljon. Itäkeskuksen uimahalli on paras. Ei sittenkään. Mäkelänrinne. Se on mahtava.
Taitoimme matkaa perätysten. Fedja pajatti kuin papukaija, minä murahtelin kuin karhu. Kuvittelin, kuinka ihmiset tuijottivat. Olin tyytyväinen pujahtaessani sisälle halliin. Toverini katosi allasosastolle ennen kuin olin saanut kenkiä jalastani. Haparoin tieni suihkun kautta saunaan. Siellä Fedja oli jo vauhdissa.
- Suomessa halusin käydä läpi suomalaisuustestin, toverini selitti suorastaan kehräten taajalle yleisölle. Tiedättehän sanonnan “Käydä Roomassa ja nähdä paavi”. No, minä halusin tulla suomalaiseksi ja käydä saunassa avannon kautta. Se oli minun listalla ihan ensimmäisenä. Sen jälkeen olin kuin uunituore kaali. Totta kai maistoin myös mustaa marmelaadia, sitä mämmiä. Menihän se kurkusta alas sokerin kanssa
Liailta sain yhä uudelleen kuulla tämän sijoittuneen hyvin jossain opiskelijoiden välisessä kilpailussa. Toisinaan hän oli pudonnut yhdestä, mutta ilmoittautunut heti uuteen. Liailla oli tyylikäs jakku. Hänellä oli aina jotain hienoa yllään. Virittelin keskustelua:
- Teillähän oli se sota Vietnamissa.
- Niin teilläkin oli täällä Suomessa.
- Et siis halua puhua siitä.
- Haluan tehdä sitä, mitä se ei ole.
- Onko sinulla ketään idolia? Korealaisillahan on se Kim. Ja kiinalaisilla oli Mao.
- On minulla.
- Kuka sitten?
- Ei häntä vielä ole.
Aloin olla harmissani salaperäisyydestä.
- Sano nyt vaan, vaadin.
- Idolini on se ihminen, joka minusta tulee, kun elän uudella tavalla.
Ajattelin olevani kahden nenäkkään pennun loukussa. Toinen eli tunteilla, toinen aforismeilla. Annoin vähän takaisin:
- Sinulla on hyvännäköiset kuteet. Esimerkiksi moni mies menee naimisiin thai-tytön kanssa. Thai-naiset ovat niin nättejä ja kuuliaisia vaimoja.
- Minulla on isoäitini silmät, Liai sanoo arvoituksellisesti hymyillen.
Kävimme pankissa ja kaupassa. Laitoimme ruokaa. Oikeastaan Liai laittoi, ja minä hääräsin ympärillä. Keittiöön levisi eksoottinen tuoksu. Liai ojensi annoksen, jossa en nähnyt nuudeleita ja chilikastiketta. Sen sijaan paistettu kala riisipedillä oli kruunattu tuoreella ananaksella ja vihreällä yrttikastikkeella. Nuuhkin silmät ummessa.
- Isoäitini opetti minut käsittelemään viidakon antimia, Liai sanoi. Ananaksen tuoksussa on jotain, mikä vetää käärmettä puoleensa. Siksi hedelmä on säilytettävä varmassa paikassa. Mutta anna käärmeen mielummin purra ananasta kuin sinua. Myrkylliset yrtit on hyvä erottaa syötävistä. Mutta kumpaakin on kunnioitettava, sillä metsällä on henki. Sota voi jälkeenpäin vain nöyryyttää. Minun perheeni ja muut päätimme, että kaikesta huolimatta olisimme parhaiden joukossa.
Silloin avasin silmäni. Näin Liain herttaisen hymyn. Silmissä paistoi kokemus ja päättäväisyys. Mielessäni alkoi orastaa jotain, jotain hiljaisesta tiedosta.
Feodor astui sisään töistä uupuneena.
- Voi voi, hän huudahti. Kova päivä. Minä en osaa mitään.
- Paitsi valittaa, napautin. Sinulla on vain päiviä, jolloin et osaa mitään ja päiviä, jolloin osaat kaiken. Sinun kannattaisi vähän säätää termostaattia.
Puraisin katuvana huultani. Näin sanani menneen harakoille. Fedjan katse harhaili kuin eksyneellä.
- Äh, sanoin. Osaat sinä jotain. Ole mies.
Katosin rohkaisuni myötä huoneeseeni. Fedja meni omaansa. Liikuskelin levottomana miettien, onko minulla tällaisenani juuri mitään annettavaa kenellekään. Äkkiä kompastuin ryminällä lattialle. Sieppasin jalkaani iskeneen kyynärsauvan käteeni katkerana maailman kapinasta vastaani. Fedja ryntäsi huoneeseen ja tarttui vapaaseen käteeni.
- Mitä mitä! Ei hätää. Voi voii. Mikä ääni. Voitko uskoa.
- Voin uskoa, sanoin voipuneesti. Minähän tässä kaaduin.
Makasin maassa, ja Fedja piti toista kättäni pystyssä. Tunsin itseni junarataristeyksen vaihdevivuksi.
- Jos ylhäältä putoaa ennen pitkää varmasti, myös alhaalta lopulta nousee väistämättä, kuului Fedjan viisaus tilanteeseen.
- Kuulostaa monimutkaiselta.
- Minä tiedän. Siinä läävässä, viina virtasi. Asuin siellä kuin vanki. Vuokraisäntä kiskoi ylihintaa. Kaikki uhkailivat ja kiristivät toisiaan. Mutta otin aloitteen. Annoin heille lahjan silloin, kun he eivät vaatineet. Siten sieluni oli minulla. Ei heidän heittopussinsa. Luin kirjoja. Katsoin ihmisiä ympärilläni ja ymmärsin heidän elävän sanoista. Piti puhua. Sen jälkeen minä nousin kuuhun niin kuin amerikkalaiset.
Katsoin yläpuolellani häälyvää hahmoa, lörpöttävää ja lahjoja tuhlailevaa selviytyjää. Hellitin toisella kädellä puristamastani kyynärsauvasta.
- Minä haluan lähteä johonkin, Fedja sanoi. Paikallaanpysyminen väsyttää. Haluan vapauden.
Annoin vaihdevipukäteni kallistua ja mätkähtää maahan. Mietin, miksi ymmärrys saapuu viime hetkellä.
