NCIS - Yhteistyötä (K11, 7. luku 15.2.)

[Varja]

Title: Yhteistyötä
Author: Varja
Fandom: NCIS & NCIS L.A
Rating: K11
Pairing: Tiva, Densi, Kensi/Tony
Warnings: kuolema, väkivalta, murha, alkoholi, myrkytys, kiroilu,
A/N: Mulla on jo jonkin aikaa ollut mielessä yhteisfic, jossa siis NCIS'in toimistot D.C:stä ja Losista on mukana. Tai lähinnä Ziva & Kensi samassa ficcissä, katsotaan mitä tästä tulee. Kirjoitan tätä eri tyylillä, kuin muita. Palaute edelleen suotavaa, jopa toivottavaa.
   
Luku 1 Los Angeles

NCIS'in Los Angelesin toimistolla oli ollut kiirettä, sillä kaupungissa on pyörinyt sarjamurhaaja. Toistaiseksi kaikki uhrit ovat olleet merisotilaita, lähinnä naisia. Hettyn johtamalle toimistolle oli tullut jo kolme ruumista, joissa kaikissa oli samat yhdistävät tekotavat. Labrakokeissa oli varmistunut, että heidät tapettiin myrkyllä. Vatsalaukusta löytyi myrkyn lisäksi myös alkoholia, joka viittaisi siihen, että myrkky oli sujautettu jotenkin juoman sekaan.

Tietokonenero Eric Beale oli viettänyt monta hikistä ja tuskaista tuntia seuraillessaan videokameroiden nauhoja läpi siinä toivossa, että jotain löytyisi. Kuitenkin kamerat eivät olleet näyttäneet baaritiskille kunnolla, ihmisiä parveili niin paljon, että oli mahdoton nähdä, tekikö sen joku tarjoilijoista. Mahdollisuuksia oli niin monia. Myrkky voitiin saada pistämällä jonnekin huomaamatta, jonkin muun mukana, tablettina tai ihan toisessa paikassakin. Kuitenkin mahalaukun nesteessä ja verenkierrossa oli pieniä jälkiä myrkystä.

Toimistolle oli tullut nimetön vihje, jossa kerrottiin jotain tapahtuvan lähibaarin kujilla. Siellä oli nähty harvakseltaan ihmisiä kuljeskelemassa ja tapaamassa toisiaan. Sama tummiin pukeutunut henkilö oli joka kerta, mutta muut henkilöt vaihtuivat lähes joka kerta. Hetty kehotti Callenia käymään katsomassa tilannetta. Hän poistui toimistotiloista autolle yhdessä tiiminsä kanssa. Callen huristeli autollaan tottuneesti pitkin Los Angelesin teitä. Autossa oli hiljaista, porukka keskittyi tuijottamaan maisemia. Aivan, kuin kaikille olisi iskenyt jokin väsymysaalto, kun kukaan ei sanonut sanaakaan. Radio oli kiinni, vaikka normaalisti G piti musiikin päällä. Mikäli kanavalta alkoi kuulua puhetta, kanava vaihtui äkkiä jollekin toiselle, josta tuli musiikkia. Hän ei voinut sietää sitä turhanpäiväistä puhetta. Eikä sen kummemmin sen tärkeämpääkään. Auton sisällä oli ihan hiljaista. Äkkiä olisi voinut luulla, että heillä olisi pahimman luokan riita meneillään.

Pian he lähestyivät tiilistä rakennusta tien varrella. Parkkipaikalla oli autiota, olihan kello näyttämässä vasta aamupäivää. He astuivat ulos autosta ja siirtyivät rakennuksen taakse tarkastamaan, löytyisikö kujilta mitään. Kujilla ei näkynyt ketään tai mitään epätavallista. Muutama roska siellä täällä ja oksennuskasoja näkyi olevan roskiksen vieressä. Ilmeisesti porukka ei ollut ennättänyt saamaan kantta auki. Kensi käveli kujaa pitkin eteenpäin, kunnes hänen vasemmalle puolelleen tuli ensimmäinen korttelin tapainen kuja. Sielläkään ei ollut mitään. Hänen parinsa, Marty Deeks huomasi parinsa etenevän jo muutamien metrien päässä edellään, joten hän kiristi tahtia ja saavutti Kensin. Seuraava kuja oli jo ihan parin askeleen päässä, kun he havaitsivat rahinaa. Tottuneesti he vetivät aseet esiin ja kääntyivät kohti äänen lähdettä. Tummiin vaatteisiin pukeutunut hahmo seisoi toisessa päässä. Hänelle tuli kiire huomattuaan, ettei ollutkaan yksin. Hän lähti karkuun, saaden Kensin ja Deeksin peräänsä.

Sam ja Callen huomasivat parivaljakon lähtevän juoksemaan, joten heille tuli kiire perään. Kun he pääsivät oikean kujan alkuun, takaa-ajo oli jo ohi. Hahmo oli onnistunut pakenemaan jonnekin, todennäköisesti hän piileskeli jossain roskiksessa. Hänellä oli kuitenkin ollut etumatkaa ja siitä pääsi nopeasti vaikka minne, mikäli tunsi alueen ja kujat. Tyhjin käsin he lähtivät takaisin autolle, löytämättä mitään. Päästyään toimistolle, heitä vastassa oli malttamaton Hetty, joka toivoi heidän löytäneen jotain.

"Löytyikö?" Hetty kysyi tullessaan Callenin pöydän eteen kädet lanteillaan.
"Löytyi, tummiin pukeutunut hahmo." Callen sanoi istuessaan alas.
"Ja?"
"Ei mitään, hän onnistui pakenemaan."
"Miten tämä voi olla mahdollista?" Hetty kysyi vakavana.
"Hänellä oli liikaa etumatkaa ja ilmeisesti onnistui pakenemaan sen avulla, että tunsi alueen kujat ja piilot."

Hetty kuuli työpuhelimensa soivan, joten hän kääntyi ympäri ja lähti kohti työpöytäänsä, jättäen hieman vaivaantuneen ryhmän taakseen. Kuin ajatuksia olisi lukenut, soittaja oli Leon Vance, joka kyseli ryhmän edistymistä jutussa.  Hänen äänessään oli havaittavissa hermostumista ja pientä kireyttä. Syyllinen pitäisi saada piki miten kiinni, ennen kuin ruumiiden määrä kasvaa ja laivaston rikostutkinnan maine kärsii.
*
"Kamat kantoon", Gibbs huikkasi tullessaan kahvimukinsa kanssa takahissiltä osastolleen.
"Minne menemme?"
"Baariin." Gibbs vastasi ja käveli jo kohti toista hissiä muiden vielä keräillessä tavaroitaan.
"Siistiä ja vielä työajalla", Tony hihkui.
"Älä innostu", Ziva toppuutteli. Tonyn mielessä ei ollut, kuin yksi asia.
"Tänään vielä!" hän ärähti hermostuneena ryhmänsä hitauteen. Kuitenkin huuto kannatti, kaikki alkoi toimia paljon nopeammin.
"Minä ajan." Ziva sanoi päästyään muiden perässä hissiin.
"Olen kuollut." Tony sanoi kammoksuen Zivan rajua ajotyyliä. Hänellä oli raskas kaasujalka, puhumattakaan jarruista. Soratiellä Tony oli saanut pidellä tosissaan kiinni penkistään Zivan kaahatessa 150km tuntinopeudella. Siinä vauhdissa oli lähes mahdoton nähdä eteensä, mutta Zivalle se oli helppoa kuin heinän teko.

Gibbs ajoi edellä vauhdikkaasti ja perässä pakulla tuleva Ziva muun tiimin kanssa yritti pysyä perässä. Pian Gibbs pysähtyi ja parkkeerasi baarin seinustalle. Ziva pysäköi pakun Gibbsin perään ja he purkautuivat ulos autosta ottamaan tavaroita takakontista. Nyt vasta Ziva huomasi, kuinka kalpealta McGee näytti. Hän ei ilmiselvästi tykännyt kovasta vauhdista ja mutkat suoriksi-ajotyylistä. Gibbsin johdolla he siirtyivät baarin taakse, jossa heitä odotti naispuolinen ruumis. McGee kaivoi sormenjälkilaitteen repustaan ja asetti uhrin etusormen skanneriin. Meni hetki, kunnes vastaavuus sormenjäljelle löytyi. Uhri oli Nadia Sparr, luutnantti. Auton saapuminen kantautui tutkijoiden korviin. Hiekka rahisi renkaiden alla ja ovet paukahtivat kiinni. Ducky ja Palmer olivat saapuneet.

"Mitäs meillä on?" Ducky kysyi.
"Kuollut luutnantti nimeltä Nadia Sparr." McGee vastasi.
"Voi kultaseni, mitä sinä teit baarin takana?" Ducky kysyi kyykistyessään uhrin viereen.
"Sen me selvitämme. DiNozzo kuvat, Ziva ja McGee sisälle kyselemään", Gibbs sanoi.
"Mutta pomo..." Tony protestoi.
"Kuvat." Gibbs toisti. Tony nöyrtyi ja harmistuneena alkoi räpsiä kuvia. Aina McGee saa kivoimmat hommat, hän manasi itsekseen.

Ziva ja McGee kiersivät rakennuksen etupuolelle ja menivät sisään. Tähän aikaan aamusta porukka oli hyvin vähäistä, mutta toivoa sitäkin enemmän. Ziva otti baarimikon hoidettavakseen, McGee alkoi näytellä kuvaa kännykästään vähäiselle ihmismäärälle. Kukaan ei tunnistanut häntä eikä muistanut nähneensä eilen illalla. Iltaisin porukkaa oli niin paljon, että tavallisen näköistä tallaajaa oli vaikea muistaa jälkikäteen, ellei hän jäänyt mieleen jostain syystä. Zivalla oli parempi tuuri baaritiskillä. Baarimikko muisti nähneensä naisen paikalla eilen, muttei ollut huomannut mitään erikoista. Muisti kuitenkin sen verran, että joi yhden tai kaksi eri juomaa. Ziva kysyi, oliko hänellä ollut ketään seuralaista. Baarimikko vastasi kieltävästi, ei ollut ainakaan huomannut.

Ziva kiitti avusta ja yhdessä he lähtivät ulos muun tiimin luo.
"Sparr oli ollut baarissa eilen. Yksin, juonut yhden tai kaksi." Ziva sanoi.   
"Hyvä on, Abby saa tutkia todisteet ja Ducky ruumiin."
"Kerron, kunhan saan tulokset." Ducky sanoi ja auttoi Palmeria nostamaan ruumiin paareille.

He pakkasivat tavaransa autoon ja olivat astumassa autoon, kunnes Tony kiilasi kuskin ovelle suoraan Zivan eteen. Hän vaati saada ajaa, ellei tämä halunnut oksennusta päälleen, puhumattakaan autosta jonne haju jäisi ällöttävästi leijumaan. Ziva luovutti hetken miettimisen jälkeen avaimet Tonylle ja kiersi toiselle puolelle autoa istumaan keskipenkille. McGee sai tyytyä reunapaikkaan, mutta näytti kuitenkin paljon rauhallisemmalta ja väri kasvoilla oli normaali. Tony ajoi rauhallisesti, välimatka Gibbsiin oli kasvanut jo huimasti, mutta hänellä ei ollut mikään kiire. Eikä halunnut yrittää tapattaa koko tiimiä samalla tavalla, kuin Ziva ensimmäisenä työpäivänään ajaessaan vastaantulevien kaistaa väistellen muista autoja.

Navy Yardissa Ducky oli ennättänyt ruumiinavauksen kanssa sen verran pitkälle, että tiesi kuolintavan ja Abby oli analysoinut veren ja vatsalaukun sisällön. Sama tapa, kun L.A:n murhissakin. Tieto oli saavuttanut yläkerrassa olevan johtaja Vancen, joka oli ottanut yhteyttä Los Angelesiin ja kertonut tappajan liikkuvan nyt täällä. Yhdessä he päättivät Hettyn kanssa, että heidän tiiminsä yhdistettäisiin tilapäisesti, jotta syyllinen saataisiin kiinni. Hetty suostui ja hän lupasi heidän tulevan huomenna aamulla. Vance muistutti vielä tuomaan kaikki todistusaineistot tänne sekä ruumiinavauspöytäkirjat.

[mordelove]

Vaikutta mielenkiintoselta tarinalta, enkä virheitäkään kauheasti bongaillut, teksti oli ihan sujuvaa ja henkilöt oli kirjoitettu mielestäni oikeanlaisiksi.  toivottavasti jatkoa tulee pian! 

[Varja]

Mordelove Mukava, että pidät.

Luku 2

Oli tiistai-aamu, DiNozzo saapui töihin ensimmäisenä, vaikkakin hän näytti siltä, että nukahtaa aivan pian jaloilleen. Hän pudotti laiskasti reppunsa maahan ja istahti harmaalle toimistotuolilleen painaen tietokoneen auki. Kello oli puoli seitsemän, eli hänellä olisi vielä puoli tuntia luppoaikaa ennen töiden alkamista. Yöunet olivat jääneet vähäisiksi, täyden kuun aikaan oli hankala nukkua. Hän risti käsivartensa pöydälle ja nojasi päätään niihin.

Hissi kilahti saapumisen merkiksi 15minuuttia myöhemmin. Ziva saapui yhdessä McGeen kanssa. He pysähtyivät käytävälle ja Ziva pyysi McGeetä odottamaan. Hitaasti Ziva hiipi Tonyn pöydän luo ja potkaisi sitä. DiNozzo heräsi säpsähtäen ja tuijotti Zivaa, kuin olisi tullut hulluksi.

"Viiraako sinulla?" tämä sihahti vihaisesti,
"Ei tietääkseni, McGee?" Ziva sanoi etsien McGeeltä jotain sanottavaa.
"Ei minunkaan tietääkseni." McGee vastasi.
"Sinulla näköjään viiraa itselläsi." Ziva sanoi ja kääntyi ympäri mennen oman työpöytänsä luo.

Hän istahti alas ja käynnisti koneensa miltein samanaikaisesti McGeen kanssa. Gibbs tuli takahissiltä kahvimukinsa kanssa. Gibbs huomasi Vancen tulevan MTAC'in edessä olevalle käytävälle ja pitävän katsekontaktia heihin. Gibbsin aivot raksuttivat kiivaasti tämän miettiessä, mitä asiaa hänellä mahtaisi olla. Vance tuli portaat alas ja käveli tiimin keskelle.

"Olen sopinut, että saamme apuvoimia tutkimaan tätä tapausta." Vance aloitti.
"Älä vain sano, että Fornell." Gibbs parahti.
"Ei, tämä pysyy NCIS'illä."
"Ketkä sitten auttavat?" Tony kysyi ihmeissään.
"Los Angelesin toimisto on matkalla tänne, sillä tapauksillamme on yhteys. Ilmeisesti tappaja on sama molemmissa kaupungeissa sama."
"Koko ryhmä?" Gibbs varmisteli.
"Kyllä, heidän pitäisi olla täällä iltapäivällä. Ottakaa heidät hyvin vastaan, he ovat hyviä." Vance sanoi ja kääntyi kannoillaan jättäen ihmettelevät agentit taakseen.

Tony tuntui olevan jo into piukeena odottamassa. Totta kai, olihan joukossa myös naisagentti ja Tony oli tunnettu siitä, että tämä juoksi hameväen perässä. Ziva pyöritteli silmiään, hän toivoi Tonyn muistavan tällä kertaa säännön numero 12, joka kielsi seurustelemasta työtovereiden kanssa. EJ:n kanssa hän oli jo rikkonut tätä sääntöä. Aika tuntui matelevan, heillä ei ollut juuri mitään johtolankaa. Pian pitkä odotus päättyi useamman tunnin jälkeen ja hissi kilahti. Ympärilleen katsova porukka tuijotteli ympärilleen, kunnes lähtivät etenemään kohti Gibbsin tiimiä. Hetty käveli porukan ensimmäisenä, pituuseroa kyllä riitti.

"Hetty Lange." hän esittäytyi kätellen Gibbsiä.
"Mitä kaveri?" Callen sanoi ja halasi Gibbsiä.
"Kiva nähdä jälleen." Gibbs sanoi ja naurahti. Muut kättelivät Gibbsin, mutta eivät esittäytyneet enää uudelleen, olivathan he jo nähneet Losissa.

Hetty esitteli muulle tiimille Kensin, Deeksin, Samin, Ericin ja Callenin. Esittäytymiset vaihdettiin toisinkin päin.
"Hetki pieni, pyydän Abbyn ja Duckyn yläkertaan." Gibbs sanoi ja tarttui puhelimeen. Molemmat lupasivat tulla piki miten.

Pian molemmat saapuivat takahissiltä ja esittäytyivät. Sen jälkeen Abby otti yhdessä Ericin kanssa todisteet rikospaikalta ja lähtivät viemään niitä kohti labraa. Ducky sai ruumiinavauspöytäkirjat tutkittavakseen, jotta saisi vertailla löytöjä. Sillä välin muut keskittyivät pähkäilemään, mistä lähteä liikkeelle sillä välin, kun Abby ja Eric tekevät taikojaan labrassa. Hetty lähti Vancen luo yläkertaan, häntä ei tarvittaisi. Gibbs ja Callen hoitaisivat jutun vetämisen.

Tony yritti silmäillä Kensiä varovasti ilman, että kukaan huomaisi. Kuitenkin hän kuvitteli onnistuvansa, mutta Ziva piti häntä koko ajan silmällä. Kensi ei näyttänyt huomaavan mitään, tai sitten. Deeks näytti hieman mustasukkaiselta Zivan silmään nojaillessaan McGeen pöytään muiden katsellessa plasmanäyttöä Gibbsin pöydän vieressä. Deeks vaihtoi Zivan kanssa hieman harmistuneen katseen, Ziva tyytyi pyöräyttämään silmiään. Deeksin paljon puhuva katse ei kuitenkaan jäänyt huomaamatta, vaan Kensi kääntyi varovasti vilkaisemaan Tonyä, joka näytti selkeästi kiinni jääneeltä. Ziva tunsi pientä riemua sisällään, mutta Kensi vain tyytyi naurahtamaan ja vaihtamaan katsetta Deeksin kanssa. Zivalle tuli tunne, että heidän välillään olisi jotain muutakin, kuin pelkkä työsuhde.

“DiNozzo, hae kahvia.” Gibbs käski. Tony nousi hieman vastahakoisesti ylös ja hävisi pois näkyvistä. Kensi siirtyi Zivan pöydän luo nähdessään tilaisuutensa koittaneen..

“Onko DiNozzo aina tuollainen?”
“Valehtelematta kyllä. Hän juoksee jokaisen yli 18-vuotiaan hameen perässä.”
“Se on kieltämättä häiritsevää.” Kensi sanoi.
“Tiedän, Gibbsillä on myös sääntö, joka kieltää tuon.”
“Olen kuullutkin, että hänellä on paljon omia sääntöjä.”
“Näin on, niitä kun ei ole edes kirjallisena. Tai saattaa olla hänellä itsellään.”
“Miten voitte muistaa ne kaikki?” Kensi kysyi.
“Emme aina muistakaan. Saanko kysyä yhtä juttua?” Ziva kysyi hiljentäen ääntään.
“Totta kai, anna tulla.” Kensi sanoi.
“Onko sinun ja Deeksin välillä jotain? Hän tuntui näyttävän vähän mustasukkaiselta.”
“Ei ole, hän on vain huolissaan.” Kensi sanoi samalla, kun Tony ilmestyi näkyviin kahdeksan kahvimukin kanssa. Jokainen otti omansa.

*
Muutama kerros alempana Ducky vertaili yhdessä Palmerin kanssa ruumiinavausraportteja omiin löydöksiinsä. Vatsalaukun sisältö täsmäsi, löydökset verestä ja vatsalaukusta myös. Sama tappava myrkky ja uhrin löytöpaikka. Tappaja on vaihtanut paikkaa ja vainoaa nyt Washingtonin ihmisiä.

Abby ja Eric olivat käyneet läpi todisteita ja myrkkyseuloja. Tappajasta ei ollut jäänyt selviä merkkejä, hän oli huolellinen. Monet asiat toistuivat ja täsmäsivät keskenään. Vaikkakin veressä oleva määrä vaihteli vähän, mikä näytti johtuvan siitä, että tappaja annosteli sitä lähinnä painon mukaan ja houkutteli uhrit syrjään, jotta mahdollisimman vähän väkeä olisi todistamassa asiaa. Abby sai viimeisimmän uhrin myrkkyseulasta ilmi, että myrkky oli jonkinlaisen pastillin mukana, mahdollisesti kurkkupastilli. 

Abby otti labran langattoman puhelimen ja soitti yläkertaan Gibbsille.
“Hei Gibbs. Löysin jäämiä jonkinlaisesta kurkkupastillista, ilmeisesti myrkky on ollut kätkettynä siihen.”
“Eli pidätämme kaikki, joilla on kurkkupastilleja?” Gibbs kysyi.
“No, siitä voi aloittaa. Jos löydätte niitä, voin verrata niitä tähän näytteeseen.” Abby selitti.
“Hyvä on, katsotaan, mitä voimme tehdä.” Gibbs sanoi ja sulki puhelun.

Saatuaan sen paikoilleen, se soi uudelleen. Soittaja ei kuitenkaan ollut Abby. Oli tapahtunut uusi murha, vieläpä keskellä päivää.
“Kamat kantoon, meillä on uusi murha, parin korttelin päässä edellisestä murhapaikasta.” Gibbsin käsky sai koko porukan liikkeelle ja suuntaamaan kohti hissiä. Näin isolla porukalla oli hankala sulloutua samaan hissiin, mutta mahtuivat, kun tiivistivät. Ziva vaati saada ajaa jälleen pakulla paikan päälle. Tony päätti mennä Gibbsin kyytiin, sen ollessa vähän pienempi paha. Taka-ajatuksena oli päästä samaan autoon Kensin kanssa, mutta Ziva hajotti suunnitelmat ja pyysi Deeksin ja Kensin kyytiinsä, mikäli tykkäsivät vauhdikkaasta ajosta. Muut sulloutuivat Gibbsin autoon, Callen eteen, Sam, Tony ja McGee takapenkille.

Matkalla rikospaikalle, Ziva puhui avoimesti Tonyn hameväen jahtaamisesta, jota ei kannattanut ottaa tosissaan. Hän teki sitä päivittäin. Deeks tuntui rentoutuvan vähäsen, mutta Kensi tunsi itsensä epämukavaksi Tonyn tuijotuksen alla, jonka tämä luuli tekevänsä hyvin huomaamattomasti.

[mordelove]

Jee jatkoa!  oli taas kehuttava ja mielenkiintoinen pätkä, jäin janoamaan lisää. Pari virhettä löysin lukiessani, mutta mitää valitettavaa ei ole, sillä tiedä miten vaikea ncisiä on kirjoittaa
En muuta kun kiittää että kirjoita ncis-ficcejä ja pyytää jatkoa

[Varja]

Mordelove On erittäin kiva nähdä, että joku vaivautuu kirjoittamaan edes pienen kommentin. Mukava, että pidät edelleen. Mä myönnän, että tää on välillä tuntunut tuskaiselta kirjoittaa, mutta jotenkin se tuntuu rullaavan eteenpäin. Mä olen saanut tätä aika kivasti etenemään, kahdeksas luku on alkuvaiheissa menossa. Tässä vaiheessa en uskalla luvata edes, miten paljon tätä on tulossa tai miten tää tulee päättymään. Pitäis alkaa suunnittelemaan seuraavia lukuja, että mitä mä tahdon tähän. 

Luku 3 

Gibbs otti ohjat itselleen, tämä ei tuntunut haittaavan Callenia ollenkaan. Hän tiesi Gibbsin olevan hyvä työssään ja häntä kokeneempi, joten järjestely sopi hänelle oikein hyvin. Porukka seisoi valmiina rivissä, kuin odottaessaan uutta käskyä ryhtyä hommiin. Gibbs lähti kävelemään Callenin kanssa rinnatusten kujaa eteenpäin, kunnes tuli pienen pieni umpikuja. Uhri makasi vatsallaan, oikea poski maata vasten. He kävelivät lähemmäksi. Ducky ei ollut vielä saapunut, joten he eivät voineet tehdä hirveästi mitään. McGee teki sormenjälkitunnistuksen ja uhri paljastui Kate Ryaniksi. Gibbs päätti kuitenkin tehdä työnjaon odotellessaan oikeuslääkäriä.

"Tony, kuvat. Sam & McGee todisteet, Deeks & Callen lausunnot. Ziva ja Kensi baariin kyselemään."
"Ei taas kuvia!" Tony marmatti entistäkin pettyneempänä.
"Voit toki lähteä takaisin toimistolle tai ottaa kuvia, oma on valintasi." Gibbs sanoi ja loi Tonyyn tietävän katseen.
"Hyvä on, otan kuvia. Vaikka tämä olisi McRäpsyn hommaa."
"Älä marmata, vaan tee työsi. Sinulle maksetaan siitä eikä jonnin joutavasta polottamisesta."
"Joo joo", Tony kivahti ja alkoi räpsiä kuvia vähän milloin mistäkin sarjatulella.

McGee otti muutaman pussin käteensä ja ojensi myös Samille muutaman. He alkoivat etsiä mahdollisia todisteaineistoa tapaukseen liittyen. Kujalla oli hyvin vähän todisteaineistoa. McGee löysi pienen palasen jotain pastillia, ilmeisesti kurkkupastillista, jonka Abby saisi testata. Sam löysi pienen hiuksenpätkän kuolleen takin päältä. Uhrin se ei voi olla, sillä uhri on mustatukkainen ja löytynyt hius on vaalea. Tony näytti tylsistyneeltä räpsiessään kuvia ja juostessaan McGeen ja Samin väliä kuvaamassa molempien löydöt.

Sisällä baarissa Kensi  ja Ziva kiertelivät ympäriinsä kysymässä ihmisiltä, oliko joku nähnyt uhria. Yksi nuori mies muisti nähneensä hänet eilen baaritiskillä, sillä hän oli ilmestynyt viereiselle tuolille. Muita näköhavaintoja hänellä ei ollut, olihan baari täynnä ihmisiä iltaisin. Baarimikko muisti myöskin nähneensä tämän tilaamassa juotavaa. Myös hän oli ollut yksin, kuten edellinenkin uhri. Ziva kysyi, oliko mitään epätavallista tapahtunut tai näkynyt. Baarimikko vastasi, että joillakin merisotilailla tuli riitaa jostakin asiasta humalassa ja heidät heitettiin ulos rauhoittumaan. Eivät olleet kovin väkivaltaisia, lähinnä rähjäsivät vain. Se kuitenkin häiritsi liikaa muita asiakkaita. Molemmat normaalikokoisia, noin kolmikymppisiä ja tummatukkaisia. Yhdessä naiset palasivat takaisin pihalle ja suuntasivat muiden luo. Ducky oli tällä välin saapunut ja teki jo tutkimuksiaan.

"Yllättäen uhri oli ollut yksin." Kensi sanoi saaden suunsa auki ennen Zivaa.
"Pari humalaista merisotilasta oli viskattu eilen pihalle rähinöimisen vuoksi, rauhoittuneet kuitenkin ja lähteneet pois." Ziva sanoi.
"Kuvaukset?" Callen kysyi.
"Noin kolmikymppisiä, ruumiinrakenteiltaan normaaleja, tummat hiukset."
"Siinäkö kaikki?"
"Kyllä." Ziva sanoi.
"Eli pidätämme tuon perusteella lähes jokaisen merisotilaan." Tony huomautti väliin hyvinkin ammattimaisesti.
"En minä sitä niin tarkoittanut. Se, että sinulla on huono päivä tiedät kyllä miksi, ei oikeuta silti käyttäytymään noin." Ziva sihahti terävästi. Kensi katsahti Zivaan.
"Mitä sinä tiedät minun päivästäni?" Tony kyseenalaisti.
"Minulla on silmät päässä, joten näen kyllä, mitä puuhailet muka hyvinkin salaisesti." Ziva sanoi ja kääntyi kannoillaan. Kensi mutisi jotain pahoitteluksi kunnes kääntyi Zivan perään.
"Voi hitto." Tony manasi itsekseen sisäistettyään Zivan sanojen tarkoituksen.

He alkoivat laitella tavaroita takaisin laukkuihin ja paketteihin, sillä alkoi olla valmista. Ducky ei voisi tutkia enempää täällä. Todisteet oli pakattuna omaan harmaaseen laatikkoon, jossa luki mustalla tarralla todisteet. He ajoivat samalla kokoonpanolla takaisinkin, ainoa muutos oli, että Ducky ajoi heidän perässään eikä monien kilometrien päässä.  Toimistolla McGee lähti viemään tavaroita alakertaan Abbylle ja Ericille tutkittavaksi ja analysoitavaksi. Heillä näytti olevan hauskaa keskenään, molemmat ymmärsivät tietokonekieltä ja erilaisia termejä. Muiden seurassa ne joutui lähes pakosti kääntämään selkokielelle, että jokainen ymmärsi.

McGee asetti laatikon metallin väriselle pöydälle ja tuijotti hetken Abbyä ja Ericiä. McGee tunsi pientä mustasukkaisuutta, sillä koki jääneensä kakkoseksi Ericin mennessä ohitse. He olivat kuitenkin täällä vain tilapäisesti ja olihan Abby tietysti iloinen, että sai kerrankin seuraa alakertaan. Ja sellaisen, joka ei ole syyllistynyt rikoksiin, kuten tärvele todisteita tai ole itse peittelemässä omaa osuuttaan. Abbyllä on ollut huonoja kokemuksia harjoittelijoista ja vierailijoista, siksi hän olikin tarkka siitä, ettei halunnut mitä tahansa hiipparia seurakseen. Pöydällä näytti lojuvan myös useampi Caf-Pow!-juoma, joita heillä oli ollut koko päivä aikaa litkiä. Hieman pettyneenä McGee kääntyi ympäri ja lähti takaisin hissille.

Yläkerrassa hän istui alas hieman apeana. Ziva pisti heti merkille tämän latistuneen olemuksen nähtyään McGeen tulevan. Muita ei juuri näkynyt, joten hän käveli Timin pöydän eteen.

"Mikä on?"
"Miten niin? Ei mikään, olen kunnossa." hän sanoi.
"Tunnen sinut tarpeeksi hyvin. Olit iloinen ja pirteä mennessäsi labraan ja nyt näytät hakatulta koiralta." Ziva selitti.
"Hyvä on, tule." McGee sanoi ja lähti kävelemään takahissiä kohti. Hän kääntyikin portaille päin ja jäi seisomaan niiden viereen.
"Tunnen itseni syrjäytetyksi." McGee tunnusti katsottuaan, että muita ei näy.
"Ericin vuoksi?"
"Niin. Kävin äsken viemässä todisteaineiston ja hän ei tuntunut edes huomaavan minua. Näin kävi silloinkin, kuin Fred oli labrassa vahtimassa."¨
"Fred?"
"Se DIA-tyyppi, joka olikin syyllinen. Abby veti häntä turpaan sen jälkeen, kun hän paljastui." McGee sanoi.
"Ai niin se tapaus. Älä huoli, tilanne palautuu entiselleen, kunhan juttu saadaan päätökseen." Ziva vakuutti. McGee tunsi olonsa jo vähän paremmaksi. 
"Kiitos Ziva, toivotaan parasta." McGee sanoi hymyillen ja he lähtivät takaisin työpöytiensä luo.

Sillä välin Deeks oli ollut kuin tulisilla hiilillä odotellessaan sopivaa hetkeä puhua Kensin kanssa. Hän oli seurannut tätä naistenhuoneeseen aivan pokkana. Deeksin onneksi huone oli tyhjä, ainoastaan Kensi oli paikalla. Astuttuaan sisään ihan vähän Kensin perässä, Deeks laittoi oven lukkoon. Kensi katsoi tätä ihmeissään. Tämä ei ollut lainkaan Deeksin tapaista. Deeks nojautui seisomaan vessan ovea vasten. Kensi nojasi lavuaariin, ristien käsivartensa puuskaan.

“Anna tulla.” Kensi sanoi hieman ihmeissään.
“Tarvitsin rauhallisen paikan, jossa voimme puhua.” Deeks aloitti.
“Puhu, minä kuuntelen.”
“Olet ilmeisesti huomannut, kuinka Tony kulkee kieli poskella ja kuola valuen perässäsi?”
“Totta kai, olenhan koulutettu agentti.”
“Miksi annat hänen tehdä sitä?”
“Oletko mustasukkainen?”
“En. Kyllä. Vähän.”
“On mukava tuntea olevansa haluttu, mutta hän ei kiinnosta sen enempää.”
“Sinun ei pitäisi sallia häneltä tuota.”
“Tiedän. Hän on lapsellinen ja kuvittelee kaikkien nuolevan maata jalkojensa alla.”
“Kensi...” Deeks yritti. Häntä häiritsi liikaa Tonyn kuolaaminen ja piirittäminen.
“Hyvä on, sanon hänelle siitä, mikäli se vielä jatkuu. Tosin toivon Zivan ärähtämisen menevän perille.”
“Ziva ärähti hänelle?”
“Kyllä, viimeksi työpaikalla. Olen myös aika varma, että hän on huomauttanut asiasta jo vähän aiemminkin.”
“Hyvä. Ei muuta.” Deeks sanoi kääntyen ympäri ja avasi oven.
“Deeks?”
“Niin?”
“Osaan huolehtia itsestäni.” Kensi sanoi hymyillen.
“Tiedän.” Deeks vastasi ja hävisi oven sulkeutuessa hänen jälkeensä. Kensi kääntyi ympäri ja pudisteli päätään. Hän oli kyllä huomannut Deeksin olevan vähän turhankin suojeleva ja mustasukkainen. Muttei koskaan ajatellut sen olevan näin suurta ja voimakasta.

Alakerrassa Abby sai Ericin avustuksella pastillin testattua. Analyysi osoitti sen olevan myrkytetty putkenavaajalla. Viimeisimmän uhrin luota löytynyt pastilli täsmäsi mahalaukun nesteistä löydettyyn myrkkyyn. Hän lähetti tiedot McGeelle sähköpostitse. Hän oli myös huomannut, miten paljon hän nautti siitä, että hänellä oli samanhenkistä seuraa. Ja siitä, että ei tarvinnut pelätä, että tulisi ongelmia. 

[Varja]

Luku 4

McGee huomasi Abbyn lähettämät testitulokset alakerrasta. Kurkkupastilli sisälsi putken avausnestettä ja täsmäsi aiemman uhrin vatsasta löytyneeseen. Hän kertoi tiedon muillekin.

"Leirinuotio!" Gibbs huikkasi ja sai porukan kasaantumaan pöytänsä ympärille.
"Kenelläkään mitään ehdotuksia?" Callen kysyi.
"Peitehommia?" Deeks ehdotti.
"Ei hassumpi idea." Gibbs sanoi.
"Ei niin. Kannatetaan." Callen sanoi.
"Ketkä lähtevät?" McGee kysyi.
"Ehdotan Tonyä, Zivaa, Kensiä ja Deeksiä. Perusteluina se, että he voivat hyvin esittää olevansa pareja." Sam sanoi.
"Sopii." Ziva sanoi sen kummempia miettimättä.
"Sopii myös tänne", muut sanoivat.
"Abby, Eric ja McGee saavat seurata juttua MTAC'ista  ja tehdä kasvontunnistuksia. Jokainen laittaa joko lasit päähän tai kameranapin.
“Otan lasit.” Tony sanoi heti.
“Mites muiden laita?” Gibbs kysyi.
“Nappi.” muut vastasivat.

Gibbs soitti Abbyn ja Ericin yläkertaan tekemään hokkuspokkus-taikojaan ja lähti opastamaan muita laitteiden kanssa. Kunhan vaatteet oli vaihdettu ja kaikki elektroniikka paikoillaan, he sulloutuivat autoon. Tony ajoi tällä kertaa, Ziva istui takapenkillä Kensin kanssa. Pian samainen baari häämötti jo edessä päin. Tony parkkeerasi autonsa parkkiruutuun ja he purkautuivat ulos muodostaen parit. Kameroiden ja mikrofonien toimiminen tarkistettiin, kaikki oli kunnossa. Yhdessä he lähtivät sisään.

Musiikki pauhasi kovalla, valoja välkkyi tanssilattialla ja väkeä riitti. He raivasivat tiensä kohti tiskiä, jossa päätyivät tilaamaan muutaman juoman näin alkuun. He juttelivat ihan tavallisia, jotta eivät erottuisi joukosta. Tony näytti hieman mustasukkaiselta, koska Deeks sai olla Gibbsin asteikolla laittoman lähellä Kensiä. Hän tunsi jo näkevänsä punaista, mutta Ziva huomasi työparinsa kireyden ja jännittämisen. Ziva yritti saada häntä rentoutumaan.

“Käyn naistenhuoneessa, ole kiltisti.” Ziva kuiskasi Tonyn korvaan, ennen kuin jätti heidät kolmistaan. Naistenhuone oli vain tekosyy päästä hetkeksi muiden kuuloalueen ulkopuolelle. Hän livahti hetkeksi baarin ulkopuolelle, saadakseen taustamelun pois häiritsemästä eikä kaikki kantautuisi ulkopuolisten korviin. Ziva kaivoi kännykkänsä esiin käsilaukustaan ja valitsi Gibbsin numeron.

“Hei Gibbs, minä tässä.”
“Onko kaikki hyvin, Ziva?” Gibbs kysyi hieman huolestuneesti.
“On on, soitan lähinnä Tonyn vuoksi. He eivät tiedä, että olen puhelimessa.”
“Mitä hänestä?”
“Hän tuntuu edelleen kuolaavan Kensin perään, en tiedä oletko pistänyt merkille.”
“Olen, huomaan paljon sellaista, mitä ette osaa edes kuvitella.”
“Hän on hirveän kireä, yritän saada häntä rentoutumaan. Mutta halusin vain, että tiedät.” Ziva sanoi.
“Tiedän. Palaa heidän luokseen ja koittakaa katsoa, löytyykö mitään epäilyttävää.” Gibbs sanoi.
“Yritetään yritetään.” Ziva sanoi ja sulki puhelun pienesti hymyillen.
Hän luotti Gibbsiin, jos tarvitsi neuvoja tai jokin vaivasi. Hänen kanssaan pystyi puhumaan ihan kaikesta. Oli useita iltoja, jolloin Ziva oli vain kävellyt lukitsemattomasta ovesta sisään ja suunnannut kohti kellaria, jossa Gibbs työsti pääasiassa venettään.

Ziva palasi takaisin muiden luo. Hänen oli pakko myöntää mielessään, että Kensi ja Deeks sopisivat hyvin toisilleen. Nytkin jos hän ei olisi tiennyt totuutta, hän olisi ollut ihan sata varma heidän olevan yhdessä. Hän istahti tuolille Tonyn ja Kensin väliin ja tarttui lasiinsa, jossa oli hailakan keltaista juomaa. Mikäli lasi ei olisi ollut koko aikaa työkavereidensa vahtimana, hän ei olisi juonut sitä.

Kensi nojaili Deeksiä vasten, joka kietoi kätensä hänen ympärilleen. Kensi oli havaitsevinaan Tonyn katseessa jotain kielteistä. Hän ei selvästikään halunnut, että he esittivät pareja. Toisin päin olisi ollut vielä tuskaisempaa, eikä se olisi näyttänyt yhtä luontevalta, jos heidät olisi heitetty toisin päin.

“Saanko luvan?” Deeks kysyi kuiskaten Kensin korvaan.
“Totta kai.” Hän sanoi ja iski Zivalle silmää lähtiessään Deeksin johdattelemana tanssilattialle.
“Nyt oikeasti aikuinen ihminen, opettele käyttäytymään ja hallitsemaan itsesi tai saat lähteä takaisin toimistolle.” Ziva sihahti tiukasti saaden Tonylta vain mulkaisun. Zivan teki myös mieli liittyä seuraan, mutta ei halunnut ottaa riskejä kiukuttelevan Tonyn kanssa, joka tuntui käyttäytyvän, kuin pikkupoika.

Koko ilta sujui rattoisasti, ei ollut mitään erikoista ja jopa Tony osasi käyttäytyä. Ei rähjäämisiä humalaisilta.

*
Seuraavana iltana baarireissut jatkuivat, mutta osat vaihtuivat. Gibbs ja Callen olivat Hettyn ja Vancen avustuksella suunnitelleet uuden reissun. Tällä kertaa Ziva ja Kensi olivat tarjoilijoiden rooleissa  tiskin takana, esittämässä ulkomaalaisia, sillä puhuvat keskenään espanjaa. Abby, Eric, Deeks ja Tony tulivat esittämään asiakkaita ja pitämään hauskaa. Kensi ei huomannut, että Abbyä olisi lainkaan haitannut olla miesvaltaisessa seurassa.

Deeks jutteli paljon Kensin kanssa, aivan kuin olisi yrittänyt iskeä häntä. Ziva piti silmällä Tonyä, joka vaikutti poissaolevalta. Hän napsutteli sormiaan, jolloin Kensi lähempänä tuli hänen luokseen. Tony tilasi juomaansa, flirttaillen samalla pienesti. Kensi väänsi tekohymyn kasvoilleen, häntä ahdisti Tonyn käyttäytyminen. Hän ei tuntunut millään tajuavan, että tästä ei tule mitään eikä Kensi ollut kiinnostunut.  Kensi hoiti tilauksen loppuun, kunnes manasi tapahtunutta Zivalle espanjaksi. Muut eivät ymmärtäneet, mutta Abby näytti siltä, että hänellä olisi jotain käsitystä asiasta.

Abby nautti siitä, että pääsi viettämään baarielämää pitkästä aikaa, viime kerrasta oli jo pieni ikuisuus. Hyvä seura paransi asiaa aina. Myös musiikki oli välillä raskaampaa, ei vain kevyttä jumputusta. Ilta oli vasta nuori, mutta tähän mennessä kaikki oli sujunut hyvin. Asiakkaat olivat käyttäytyneet ystävällisesti, vaikka ruuhkaa olikin aina paikoittain.

Kensi tuntui viihtyvän Deeksin seurassa hyvin. He tuntuivat juttelevan ihan kaikesta mahdollisesta. Kensi nojasi tiskiin kyynärpäällään, tukien leukansa nyrkissä oleviin sormiinsa. Kensi huomasi Tonyn liikkuvan lähemmäksi, kunnes oli enää parin metrin päässä  Deeksistä. Hän jäi juttelemaan Kensin kanssa, yrittäen saada tämän huomion itseensä. Kuitenkin Deeks ei katsonut tätä hyvällä.

“Anna olla jo, Tony. Ei hän ole kiinnostunut sinusta.”
“Ja sinustako sitten on?”
“Näethän sen nyt itsekin.” Deeks sanoi totuudenmukaisesti. Silloin Tonylla napsahti. Hän kävi Deeksin rinnuksiin kiinni. Kensi yritti käskeä häntä irrottamaan, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Myös Ziva oli huomannut tilanteen. Deeks pisti vastaan, hän ei aikonut jäädä höykytettäväksi. Pian Tonyllä oli nenä verillä, Deeks väisteli taitavasti, yrittäen saada tämän rauhoittumaan. Ziva ennätti juoksemaan tiskin toiselle puolelle ja otti Tonyn kuristusotteeseen, jolloin tällä ei ollut mitään mahdollisuutta enää päästä vapaaksi.

“Abby, soita Gibbsille. Nyt lähdetään.” Ziva sanoi ja lähti Kensin ja Deeksin kanssa ulos baarista pitäen Tonyä tiukasti käsivarresta. Kensi käveli vielä välissä varmistaakseen, ettei tule lisävahinkoja. He pakkautuivat autoon, Ziva kuskiksi ja Tony etupenkille. Deeks Zivan taakse ja Kensi Tonyn taakse.

Automatka sujui kaikessa hiljaisuudessa, kukaan ei sanonut sanaakaan. Navy Yard ilmaantui näkyviin ja Ziva ajoi tottuneesti pääportille, luovuttaen miehet suoraan suden suuhun Callenin ja Gibbsin käsiteltäviksi. Hän parkkeerasi auton ja kiiruhti Kensin kanssa kuulustelutiloihin seuraamaan tapahtumaa.

“Mikä helvetti teitä oikein vaivaa?!” Gibbs ärjyi vihaisena Callenin nojaillessa nurkkaan kameran alla. Molemmat istuivat syytettyjen puolella.
“Ei mikään.” Tony tiuskaisi. Häntä ei yhtään huvittanut edes heittää mitään paskaa vitsiä tähän väliin.
“Mitä, jos otetaan heidät erilleen?” Callen ehdotti.
“Hyvä on, se kuulostaa järkevimmältä.” Gibbs myöntyi ja Callen käski Deeksin peräänsä. Hän ei kuitenkaan vienyt tätä kuulusteluhuoneeseen vaan käytävälle.

“Kerro, mitä tapahtui.” Callen käski.
“Juttelin normaalisti Kensille, kun Tony alkoi flirttailla hänelle. Sanoin hänelle, ettei Kensi ole kiinnostunut. Hän kysyi, että minustako sitten on. Vastasin totuudenmukaisesti, että näkeehän sen. Silloin hänellä napsahti ja hän kävi käsiksi.” Deeks puolusteli.
“Hyvä on, uskon sinua.”
“Hän on kuolaillut Kensin perään jo alusta saakka.”
“Olen huomannut asian.”

Kuulusteluhuoneen ovi kävi ja Gibbs ilmestyi käytävään. Hän loi kysyvän katseen Calleniin.
“Tony myönsi, että se oli hänen vikansa.” Gibbs sanoi.
“Näin Deeks sanoi myös.”
“Sanoin Tonylle, että huomenna ei ole tulemista töihin, pärjäämme ilman.” Gibbs sanoi.
“Voisit tehdä saman, ihan tasapuolisuuden vuoksi. Palkallinen vapaapäivä.” Callen sanoi.
“Jos välttämättä haluat.”
“Haluan. Älä sano Tonylle mitään tästä.”
“En tietenkään.” Deeks sanoi ja poistui.

[mordelove]

nonii kaksi lukua, jee! Oota parantanut sun kirjottamista, tai ainakin tää viimenen luku oli mun mielestä vähän aidommin kirjoitettu kun aikaisemmat
Kiitos, jatkoa jään odottelemaan

[Varja]

mordelove Kiitos palautteesta, sitä on aina mukava saada.

A/N: Mulla on kirjoittaminen taas vähän jäänyt, mulla ei ole ollut hirveämmin aikaa kirjoitella tätä ja kaikenlisäksi mun inspiraationi on ollut vähän hukassa. Tämä on kuitenkin melkein valmiina mulla koneella, joten päätin lisätä kerralla kaksi lukua, kun viime lisäyksestä on ollut vähän taukoa.

Luku 5

Puhelin soi yläkerrassa Vancen pöydällä. Molemmat johtajat katsahtivat lankapuhelimeen, kunnes Vance käveli sen viereen ja nosti luurin painikkeeltaan.

"Vance", hän vastasi
"Tiedän, missä etsimänne mies on."
"Vai niin."
"Hiekkavuorten lähettyvillä on valkoinen talo. Siellä asuu hämärähommia tekevä Chris Evans."
"Ja te olette?" Vance kysyi
"Sillä ei ole mitään väliä." Miehen ääni sanoi ja linja sulkeutui.
"Saimme nimettömän vihjeen etsimämme henkilön olinpaikasta." Vance sanoi saaden Hettyn ilmeen kirkastumaan.

Hetty tarttui omaan kännykkäänsä ja soitti Callenille, kertoen Vancen sanelemana nimettömästä vihjeestä. Callen ilmoitti, että he lähtevät heti katsomaan tilanteen. Ei kulunut kuin hetki, kun Gibbs oli pakkautunut autoon Callenin, Zivan, Kensin ja Samin kanssa. Hän ajoi vauhdikkaasti tuttuun tapaansa , kunnes vaalea talo häämötti jo edessä. Se oli paljon suurempi, kuin he olivat osanneet kuvitellakaan. Gibbs parkkeerasi auton siististi tien viereen ja he astuivat ulos. Gibbs viisoi Kensin ja Zivan takapihalle. Kuitenkaan oven potkiminen sisään ei saanut minkäänlaista reaktiota aikaan, talossa oli liian hyvät turvajärjestelmät. Ziva ja Kensi eivät päässeet myöskään sisään, joten he palasivat etupihalle.

"Mitä nyt?" Callen kysyi Gibbsiltä käsiään levitellen.
"Meidän ei kai auta muu, kuin odotella." Gibbs myönsi pettyneenä.
"Taisin saada idean." Ziva sanoi saadessaan ahaa-elämyksen.
"Jaa se toki meille muillekin." Sam sanoi naurahtaen.
"Huomasin sivupihalla olevan tuuletuskanavan, joka on ihan maan tasalla. Mahtuisin siitä sisään."
"Se on laitonta." Callen sanoi vakavana.
"Oletko piitannut siitä ennen?" Gibbs puuttui puheeseen. Kensi katsoi kiinnostuneen Gibbsiä ja Callenia.
"En." Callen myönsi.
"Kokeillaan." Gibbs sanoi ja he lähtivät Zivan perässä kohti sivupihaa, jonka kautta hän oli mennyt hetkeä aiemmin Kensin kanssa takaovelle.
"Miten ajattelit päästä sisään?" Kensi kysyi Zivan kyykistyessä ikkunalle..
"Sääntö numero yhdeksän." Ziva sanoi silmää iskien.
"Älä mene minnekään ilman veistä." Gibbs täydensi Zivan kaivaessa puukkoa vyöltään.

Ziva sai puukkonsa esiin ja asetti sen terän kärjen ruuvia vasten. Hitaasti hän alkoi kääntää terää molempiin suuntiin, etsien suuntaa, johon päin ruuvi pyörisi auki. Ensimmäisellä pyöräytyksellä oikeaan ruuvi alkoi löystyä. Hetkessä ruuvi oli jo irti ja hän kävi toisen ruuvin kimppuun. Homma oli helppoa, kuin heinän teko. Nopeasti kaikki neljä ruuvia oli irti, joten Ziva irrotti ritilän ja siirsi sen pois edestään.

"Sulje luukku perässäni." Ziva sanoi ja konttasi kanavaan. Kensi nyökkäsi hänen selkänsä takana ja alkoi ruuvaamaan ruuveja takaisin paikalleen Zivan veitsellä. Ziva eteni käytävässä tasaista tahtia, kunnes saapui kellarin päähän. Hän siirsi metalliritilän pois tieltään ja konttasi ulos. Hän nousi seisomaan ja asetti poistamansa ritilän takaisin paikalleen. Hän katsoi ympärilleen kellarissa. Huonekalut olivat pölyssä, katossa näkyi muutamia hämähäkinseittejä, jotka olivat keränneet aikanaan pölyä. Ziva kiipesi portaita pitkin pois kellarista, kunnes oli talon sisäpuolella. Varoen hän tarkisti katseellaan, ettei mahdollisia hälytysjärjestelmiä ole. Niitä ei kuitenkaan löytynyt, joten luottavaisin mielin hän käveli kohti ulko-ovea ja avasi sen, jääden ovenpieleen nojaillen odottamaan muiden saapumista. Hänen ei tarvinnut odottaa kauaa, kun he jo saapuivat. Kensi ojensi veitsen takaisin Zivalle, joka kiitti samalla, kun sujautti sen takaisin paikoilleen.

Sisällä talossa oli yllättävän siistiä miehen asunnoksi. Häntä olisi voinut luulla äkkiä siivousfriikiksi, ellei katso kellariin. Ei likaisia tiskejä seisomassa tiskialtaassa, ei tavaroita missä sattuu. Kaikki oli siistiä, melkein liiankin siistiä. Kuitenkaan he eivät löytäneet mitään, vaikka kiersivätkin talon ympäri. Ei jälkiä aineista tai mistään, mistä hänet olisi voinut saada syytteeseen. Ainoa epänormaali asia oli liian siisti asunto, mutta siistiydestä ei voinut pidättää ketään. Kensi tarkisti vielä vessan, josta ei myöskään löytynyt mitään. Kuitenkin valkea lavuaari oli vielä vähäsen märkä, jonka perusteella asunnossa oli oltu ihan vastikään.

Tyhjin käsin he palasivat autolle ja suuntasivat takaisin toimistolle.

*
Tony oli kuluttanut tylsää päiväänsä katsomalla elokuvia dvd-laitteellaan. Hän ei kyennyt enää muistamaan, milloin viimeksi olisi katsonut näin paljon yhdellä kerralla. Vaikka hän rakasti elokuvia ja niiden viittauksia, joita pystyi lainaamaan arjessakin, nyt ne alkoivat tursuta korvista ulos. Hän nousi seisomaan ja sulki sähkölaitteet poistuessaan huoneeseensa. Huoneessaan hän käveli vaatekaappinsa eteen ja valitsi sieltä jotain vähän juhlavampaa perusarkiasunsa tilalle ja katsahti itseään peiliin, kun oli saanut vaatteensa vaihdettua.

Pian Tony oli jo matkalla kohti baaria. Siitä huolimatta, että siellä oli tapahtunut muutamia kuolemantapauksia ja viimekertainen reissu päättyi huonosti, hän päätti tunkea tähän samaan baariin uudelleen. Riski työtovereiden tapaamiseen oli hyvin, hyvin pieni. Deeks oli ainoa, joka olisi voinut tulla häntä vastaan. Kuitenkin hän pääsi sisään saakka törmäämättä yhteenkään tuttuun. Kävellessään kohti tiskiä, hän huomasi uuden tarjoilijan työskentelevän tiskin takana laseja kantaen ja niitä täyttäen. Tony kohotti ryhtiään entistä paremmaksi ja käveli pirteästi tiskille, istuen punaiselle nahkapäällystetylle jakkaralle. Omaa vuoroaan odotellessa Tony antoi katseensa kiertää pitkin ympäristöä ja ihmisiä. Tuttu työtutka oli silti päällä, vaikka hän olikin vapaalla. Hän etsi katseellaan jotain erikoista, joka erottuisi tutkijan silmiin epäilyttävältä. Lyhyen katsauksen jälkeen tarkka silmä ei ollut havainnut mitään.

Oli hänen vuoronsa tulla palvelluksi. Tony päätti tilata yhden oluen näin alkuun. Baarimikon ottaessa kirkkaan tuopin lasipinosta, Tony päätti saada jonkinlaista juttelua alulle. Hän aloitteli kysymällä, onko kovinkin kiireistä ja onko ollut kauan töissä täällä. Aksentista kävi ilmi, että ulkomailta kotoisin. Satu kertoi työskennelleensä täällä pari kuukautta. Kiirettä oli eteenkin viikonloppuisin, mutta arkisin ei niin paljoa. Tony  esittäytyi, mutta ei kuitenkaan paljastanut itsestään muuta, kuin etunimen. Hänen kanssaan jutteleva baarimikko esittäytyi kättelyn kera Satuksi. Tony ei ollut törmännyt nimeen aiemmin, mikä ei tietenkään ollut mikään ihme Amerikassa.

"Saanko kysyä, mistä olet kotoisin?" Tony kysyi nojautuen kyynärpäänsä varaan.
"Kuinka niin?" Satu kysyi napakasti.
"Aksenttisi kertoo, että et ole täältä päin." Tony hymyili
"Onko se havaittavissa?"
"Paikallisena ja yhdenlaiseen aksenttiin tottuneena erotan häivähdyksen." Tony sanoi 
"Hyvä on, olen suomalainen."
"Missä se sijaitsee?" Tony kysyi, kun ei saanut heti päähänsä, että missä se sijaitsi. Maan hän oli kuullut aiemmin.
"Ruotsin ja Venäjän välissä, pohjoisessa." Satu sanoi.
"Aivan, niinhän se olikin."
"Oletko muuten nähnyt mitään epätavallista tänä parin kuukauden aikana työskennellessäsi täällä?"
"En juurikaan,  mutta eilen illalla, joskus ennen yhtätoista kahdella miehellä oli riitaa yhden blondin kanssa jostain." Satu sanoi.
"Olen liittovaltion agentti, saisinko nähdä kuvanauhan?" Tony sanoi kaivaen henkilöllisyystodistuksen esiin ja läväytti sen näkyviin.
"Tottahan toki, tätä tietä." Satu sanoi ja alkoi johdattelemaan Tonyä perässään kohti takahuonetta, jossa valvontaruutu näkyi. Hän kaivoi videokasetin esiin ja laittoi sen videolaitteeseen kelaten oikeaan kohtaan.

Tony tuijotti nauhaa, jossa ei ollut ääntä. Hän tunsi katsovansa mykkäelokuvaa. Kuitenkin videolta kävi ilmi, että kyseessä näytti olevan jonkin vähän suurempi asia, tosin ison riidan sai aikaan mitättömästäkin asiasta, se oli tullut kyllä tutuksi Tonylle.  Hän pyysi lupaa saada ottaa nauhan mukaansa, mutta palauttaisi sen heti, kun vain mahdollista. Satu kävi kysymässä  pomoltaan, saako hän luovuttaa nauhan. Lupa tuli, joten Tony otti sen käteensä.
"Pitäähän sitä kollegaa auttaa." Satu sanoi juuri, kun Tony oli astumassa huoneesta käytävälle.
"Anteeksi?" Tony kysyi kääntyessään ympäri. Häneltä meni ihan ohi.
"Salainen palvelu, peitekeikka." Satu sanoi.
"Älä sano, että tutkitte outoja kuolemia baarin ulkopuolella?"
"Ei sentään."
"Hyvä." Tony sanoi ja poistui kiittäen ulos baarista.

Ripein askelin hän käveli kohti autoaan. Hän työnsi avaimet lukkoon ja väänsi avaimista, saaden lukituksen aukeamaan. Hän avasi oven ja istuutui autoon, sulkien sinisen oven perässään. Hän peruutti, jonka jälkeen lähti ajamaan kohti NCIS'in päämajaa. Kello näytti vasta puolta kahdeksaa, muut olivat vielä töissä tähän aikaan.

luku 6

Tony saapui autollaan päämäärään. Hän parkkeerasi sen omalle paikalleen ja poistui autoltaan, lukitsematta oviaan. Kukaan ei veisi sitä täältä, eikä hän säilyttänyt siellä mitään arvokasta. Kuitenkin avaimia hän ei jättänyt koskaan paikoilleen. Hän tilasi hissin päästessään sen luo. Hetken odottelun jälkeen kuului kilahdus ja metalliovet aukesivat kolisten. Tony astui sisään ja painoi hissin menemään oikeaan kerrokseen. Hän tunti pienen nytkähdyksen, kun hissi lähti kohoamaan ylöspäin. Hissi saapui oikeaan kerrokseen ja ovien avauduttua Tony poistui ja suuntasi kohti omaa ryhmäänsä. Ziva ja Kensi olivat huomanneet tämän saapumisen, vaikka Gibbs oli kieltänyt. Molempien silmät leiskuivat.

Tony lähestyi heitä itsevarmasti, välittämättä heistä. Kuitenkin hän kääntyi Gibbsin ryhmän läpi menevälle käytävälle ja lähestyi Gibbsin pöytää, pysähtyen sen eteen. Gibbs katsoi häntä odottavasti, kuin kysyäkseen, mitä hänellä on sanottavanaan. Tony ojensi kasetin Gibbsin käteen, sanoen sen olevan Abbylle.

"Lähibaarissa oli ollut kinaa kahdella miehellä jonkun naisen kanssa sinä iltana, kun olimme joutuneet lopettaa etuajassa sattuneiden syiden vuoksi. Vähän ennen yhtätoista illalla." Tony sanoi ja kääntyi ympäri.

Gibbs jäi muiden tavoin tuijottamaan hänen loittonevaa selkäänsä, kun Tony suuntasi takaisin hissille ja sitä kautta ulos rakennuksesta.  Gibbs nousi seisomaan ja tarttui vasemmalla kädellään kasettiin, kehottaen muita jatkamaan töitään. Hän suuntasi hakemaan Caf-Pow!-kofeiinijuomaa Abbylle ruokatilan luota. Sen saatuaan Gibbs jatkoi matkaansa kohti hissiä. Painettuaan pyöreää nappia, hän huomasi hissin olevan jo valmiiksi samassa kerroksessa. Hän astui sisään ja laittoi hissin menemään alakertaan. Surina täytti pienen tilan, jossa pystyi selvästi tuntemaan hissin tasaisen liikkumisen alaspäin hissikuilussa.  Hissin matka pysähtyi, sen saapuessa labran ovea vastapäätä. Ovet aukesivat ja Gibbs käveli käytävän poikki labraan.

Abby seisoi Ericin vieressä Gibbsin tullessa sisään. Molemmat olivat selin Gibbsiin päin, tutkiessaan jotain tietokoneella. Abbyn sormet liikuttelivat kevyesti suurikokoista hiirtä pöydän pinnalla.

"Hei Abs." Gibbs huikkasi.
"Hei Gibbs."
“Tony sai baarista nauhan, jossa yhdentoista aikaan illalla oli jonkinlainen riita pystyssä.” Gibbs sanoi ja ojensi nauhan Abbyn käteen.
“Laitatko koneelle?” Abby kysyi Ericiltä ojentaessaan nauhaa hänelle.
“Toki.” Eric vastasi.
"Mitä teillä on?"
"Ei mitään uutta, Chris Evansin kortteja ei ole käytetty. Kännykkä ja tietokone ovat poissa päältä.”
“Eli meillä ei ole mitään?” Gibbs kysyi hieman vihaisena.
“En sanonut niin. Eric löysi tililtä merkinnän nostamisesta. Hän nosti kymppitonnin sinä iltana, kun viimeisin murha tapahtui.”
“Hyvää työtä.” Gibbs sanoi ja ojensi molemmille kofeiinijuomat käteen uusien tilalle, kääntyessään kohti käytävään vievää ovea.
“Mikä tämä on?” Abby kysyi ihmeissään, tuijottaessaan vuorotellen punavalkoista kahvimukia ja Gibbsiä.
“Caf-Pow!” hän huikkasi ovelta.
“A mini pow, Gibbs!” Abby älähti epätoivoisesti.
“Ei ollut isoja. Tee valitus tai juo se. Tai vaikka molemmat.” Gibbs käski.
“Niin teenkin.” Abby jupisi.

Gibbsin mentyä he kääntyivät takaisin tietokoneen puoleen työstämään Tonyn tuomaa videota. Tapahtuma-aika oli helppo löytää kelaamalla taakse päin videoa. Abby pysäytti kuvan sopivassa kohdassa ja rajasi henkilöiden kasvot esiin, ajaen ne kasvontunnistukseen pyörimään. He hädin tuskin ehtivät edes suunnitella seuraavaa tekemistään, kun kone jo piipitti. Miesten kuvat tulivat näyttöön kera punaisen laatikon, joissa luki selkeästi mustin kirjaimin etsintäkuulutettu. Toinen miehistä oli kuin olikin Chris Evans, jonka jäljillä he olivat yrittäneet tiiviisti pysytellä. Evansin seurassa oleva mies oli ohjelman mukaan Mitas Ranier. Molemmilla oli takana rikosrekisteri, jossa oli päihteiden hallussapitoa, välittämistä ja erilaisia varkauksia ihan teini-iästä saakka.

Eric kirjasi tiedot sähköpostiin ja lähetti sen yläkertaan ;McGeelle.

*
Seuraavana aamuna toimistolla oli koko kokoonpano töissä. Tunnelma oli vieläkin vähän kireä DiNozzon ja Deeksin osalta. Molemmilla tuntui olevan jokin tarve omistaa yhtäkkiä iso ego. Tonyllä taipuvaisuutta siihen oli ollut aina, mutta Deeksillä vähemmän. Ziva oli luovuttanut oman työpöytänsä Kensin ja Deeksin käyttöön, siirtyessään itse Tonyn seuraksi hänen pöytänsä taa. Sam oli lähinnä McGeen viereisen pöydän luona.

Seisoessaan Tonyn vieressä Ziva pystyi tuntemaan työparinsa jännittämisen. Tony tuntui stressaavan aika paljon työjärjestelyiden muutoksia ja ennen kaikkea sitä, että Losin porukka oli siirretty tänne. Hänen itsetuntonsa oli kokenut kovan putoamisen pilvilinnoista takaisin kovalle maanpinnalle, kun Kensi ei ollutkaan lähtenyt mukaan hänen juttuihinsa. Ennen kaikkea Deeksin läsnäolo sai hänen niskakarvansa pystyyn.  Callen saapui kahvimukinsa kanssa heidän luokseen ja koki oikeudekseen saada istahtaa Gibbsin tuoliin tämän ollessa muualla.

"Pidän teitä silmällä, joten ei kukkoilua." Callen sanoi ja loi vaativat silmäykset molempiin.
"Ei tietenkään." Deeks sanoi vitsaillen. Tony pyöräytti silmiään Deeksin huomaamatta, mutta Ziva ennätti näkemään pienen eleen.
"Älä viitsi." Ziva sihahti hiljaa tehden selväksi, että tuo lapsellinen käytös on naurettavaa.

McGeen pöydällä oleva puhelin pirahti soimaan, joten Tim vastasi. Soittaja oli Abby, joka oli saanut yhdessä Ericin kanssa selville riidassa mukana olleen naisen nimen. Jannika Meyers.

"Tony, Ziva." Callen huikkasi nostaessaan jalkansa pöydälle. He nappasivat tavaransa ja lähtivät kohti autoa. Pian he jo huristelivat hurjaa vauhtia pitkin pääkaupungin ruuhkaisia teitä. Tony purki tunteitaan kaasupolkimeen.

"Nyt ole mies ja käyttäydy aikuisen ihmisen tavoin, äläkä 15-vuotiaan teinin." Ziva aloitti saarnansa.
"Niinhän minä olenkin!"
"Jos haluat saada jatkossakin onnistumaan erilaiset yhteistyöt, niin suosittelen käyttäytymään kerrankin."
"Joo joo, saatanan kakkosäiti."
"Jos en ole jo sanonut, niin Deeks ei tunnu katsovan hyvällä juttuasi. Ilmeisesti hänen tappavat katseetkin ovat menneet täysin ohitsesi. Tämän lisäksi pistit urasi vaakalaudalle sen baarirähinän vuoksi."
"En minä juokse hänen perässään." Tony yritti.
"Juoksit eli et, mutta eleesi ja ilmeesi kertovat paljon enemmän, kun kuvitteletkaan."
"Voimmeko vaihtaa aihetta?" Tony kysyi hermostuessaan Zivan saarnaamiseen, vaikkakin se oli täysin asiasta.
"Toki."

Pian he saapuivat valkean tiilitalon eteen. Tony parkkeerasi tummansinisen auton kadun reunaan ja he poistuivat autosta kohti ovea. Hän petrasi itseään heidän tullessa yhä lähemmäksi ulko-ovea. Ziva painoi kelloa, joka päästi inhottavan kuuloisen äänen. Ovi aukesi ja toisella puolella seisoi mustarastainen nainen.

"Jannika Meyers?" Tony kysyi ammattimaisesti.
"Kyllä"
"Agentit DiNozzo ja David, NCIS. Haluaisimme kysyä muutaman kysymyksen.
"Tulkaa sisään." Jannika sanoi ja avasi ovea enemmän. Ziva astui Tonyn edellä sisään ja loi katsauksen ympärilleen heidän mennessä olohuoneeseen. Talo oli kaunis, muutama taulu seinillä ja ennen kaikkea hyvin siisti. Sisustus oli selkeästi ammattilaisen työtä.

"Haluaisimme tietää, mistä riitelitte muutama päivä sitten baarissa Chris Evansin ja Mitas Ranierin kanssa." Ziva sanoi.
“Heillä on vähän turhan suuri ego ja suuret kuvitelmat itsestään. Molemmat olisivat ilmeisesti halunneet viettää yön kanssani, mutta sanoin, ettei kiinnosta. Silti jatkoivat yrittämistään ja yrittivät selvittää, kumpi on parempi. He joutuivat nielemään pettymyksensä. Olen nimittäin parisuhteessa.” hän sanoi. Tony koki itsensä nurkkaan ajetuksi.
“Tyypillistä.” Ziva sanoi kokemuksesta.
“Kiitos tästä, otamme yhteyttä, jos tulee vielä lisää kysyttävää.” Tony sanoi ja lähes repi pöllämystyneen Zivan perässään ulos.

Hiljaisena Ziva käveli Tonyn perässä autolle ja istuutui vänkärin puolelle, Tonyn mennessä kuskiksi. Auto ampaisi äkäisesti matkaan, Ziva nytkähti penkkiään vasten ja piteli kiinni katossa olevasta kahvasta Tonyn kaahatessa rajummin, kuin Gibbs.

[Varja]

Pahoittelen pitkästi venähtänyttä taukoa tämän suhteen. Luultavimmin tän luonnokset on hukassa, koneella on muutaman luvun verran kirjoitettuna. Yritän työstää tätä eteenpäin ja korjailla kokonaan.

Luku 7

Illalla töiden loputtua Kensi oli kysynyt Zivaa mukaansa kaljoille. Hän oli suostunut ja näin ollen olivat viettäneet aikaa kahdestaan. Lähinnä Kensi oli purkanut ajatuksiaan Tonyn ja Deeksin väleistä.

Seuraavana päivänä työt olivat jälleen kutsuneet, joskin Tony oli saapunut viime minuuteilla halutessaan vältellä Deeksin kanssa oloa kahdestaan mahdollisimman paljon. Ilmapiiri on vähän rennompi, kuin edellisenä päivänä. Ainoastaan Tony oli vieläkin vähän paineistunut, hänelle tämä oli uutta ja vaati paljon sopeutumista. Hänen onnekseen järjestely on vain väliaikainen.

“Evansin pankkikorttia käytettiin äsken kiinalaisessa ravintolassa”, McGee sanoi huomattuaan Ericiltä tulleen sähköpostin.
“Tiva ja Densi.” Callen sanoi.
“Anteeksi mitä?” Kensi kysyi hämmentyneenä suu auki, muiden vain ihmetellessä hiljaa.
“Lyhenne teistä, työpareittain.”
“Niin tietysti.” Kensi sanoi tajutessaan.

He lähtivät kohti ravintolaa urku auki. Kensi ajoi ja Ziva istui vieressä opastaen. Deeks ja Tony istuivat vierekkäin takapenkillä. Oli riskialtista laittaa heidät vierekkäin, mutta heidän oli tultava toimeen ja edes esitettävä, että pitävät toisistaan. Kensi oli varma kuski, ajoi ehkä vähän turhan kovalla vauhdilla, mutta tiesi mitä oli tekemässä ja hallitsi auton erittäin hyvin. Deeks tuijotteli hetken Tonyä, joka synkisteli takapenkillä.

“Älä synkistele. Näytät sitruunan syöneeltä.” Deeks sanoi ja lätkäisi kädellään Tonyä leikkisästi olkapäähän.
“Älä irvaile.” Tony sanoi varoittavasti.
“Olkaa aikuisia, älkääkä jaksako.” Ziva tuhahti keskittyessään silti ohjeistamaan Kensiä.
“Emme me tappele.” Deeks sanoi.
“Hän..”
“Turpa kiinni tai kävelette molemmat.” Kensi ärähti ratin takaa. Ziva virnisteli itsekseen, kuten myös Deeks hänen penkkinsä takana. Ainoastaan Tonya tilanne ei naurattanut.

*
Pian he olivat jo ravintolan luona. Päästyään sisään, he katsastivat paikan nopeasti läpi. Kuitenkin kortin käyttäjää ei enää näkynyt, asiakkaita oli vain yksi, joka maksoi käteisellä. Ravintolan ulkopuolellakaan ei näkynyt mitään epätavallista eikä Evansia. Tyhjin käsin he joutuivat palaamaan takaisin toimistolle. Tällä kertaa autossa oli hyvin hiljaista perille saakka.

Hissin kilahduksen saattelemana nelikko astui ulos hissistä ja lähestyi työpöytiään.
"Hukkareissu." Ziva kuittasi Gibbsille ja Callenille.
"Hemmetti." Gibbs manasi ja iski kämmenellään työpöytäänsä.

Kensi venytteli selkäänsä ojentamalla selkäänsä taakse ja käsiään eteenpäin. Saatuaan sen aikaiseksi, hän rentoutui ja venytti niskojaan molemmin puolin kallistelemalla päätään kohti olkapäitään. Liike sai useamman rusahduksen kuulumaan molemmilta puolilta. Tony irvisti siirtäessään katseensa Kensiin. Aikoinaan hän oli jo valittanut McGeellekin hänen sormiensa rusauttelusta hänen kuulustellessaan yhtä epäiltyä.

"Miten monesti olen sanonut tuosta?" Deeks inahti inhoten työparinsa vierestä.
"Sori. Se auttaa stressiin." Kensi puolusteli.
"Tee se jossain korvieni ulottuvissa, kiitos." Deeks pyysi.
"Yritetään muistaa." hän sanoi naurahtaen. Yhtäkkiä hänen päässään napsahti loistoidea.
"Deeks." hän sanoi noustessaan ylös ja vinkaten kohti portaita. Hieman epäröiden Deeks seurasi häntä portaiden taakse, pois muiden korvien ulottuvilta.
"Olen taitanut keksiä ratkaisun tähän ongelmaan. Mutta se ei ole täysin riskitön."
"Riskit ensin." Deeks sanoi. Hän halusi tietää riskit ennen kuin innostuisi liikaa.
"On mahdollista, että se vain pahentaa asiaa." Kensi lisäsi.
"Hyvä on, kerro." Deeks kehotti punnittuaan vaihtoehtoja.
"Mitä jos esittäisimme paria, jotta Tony uskoisi vihdoin, että hänellä ei ole mahdollisuuksia ja lopettaisi sen tuijottamisen. Se saa oloni liian epämukavaksi."
"Ei yhtään hassumpi idea."
"Sopiiko, että baarireissusta saakka, jos joku kysyy?" Kensi kysyi.
"Sopii, oikein hyvin. Emme halunneet kertoa asiasta heti, ok?" Deeks varmisteli.
"Ok." Kensi myöntyi ja tarrasi Deeksiä kädestä kiinni heidän ilmaantuessa takaisin muiden seuraan.

"Kappas kappas!" Ziva älähti huomatessaan heidät.
"Mitä?" Sam ihmetteli tajuamatta Zivan heittoa.
"Käytä silmiäsi." Deeks naurahti.
"Ettei kai te?" Callen kysyi epäröiden.
"Kyllä." he vastasivat samanaikaisesti leveästi hymyillen.
"Gibbs, entä sääntö numero 12?" Tony yritti protestoida kateellisena.
"Callenin tiimi, Callenin asia, ei minun. Se ei kuulu minulle, kunhan se ei häiritse työntekoa." Gibbs sanoi.
"Silti olit valittamassa EJstä." Tony vastusteli.
"Se oli eri asia. Sinä olet minun alaiseni, minun tiimiäni. Hän oli työkaverisi, koska työskenteli samassa rakennuksessa, samassa kerroksessa."
"Mutta..."
"Ei muttia. Asia on loppuun käsitelty." Gibbs sanoi ja katsoi Tonyä tutulla John Wayne-tuijotuksellaan tehden selväksi kantansa. Muut jatkoivat töitään Gibbsin siirtäessä katseensa pois Tonystä, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

"Saimme taas nimettömän vihjeen, jossa kerrottiin jonkun liikkuvan Evansin talolla." Vancen ääni kuului tietoturvakeskuksen edestä, saaden kaikkien katseet siirtymään häneen.
"Mennään." Callen ennätti sanomaan ennen Gibbsiä, joka teki muiden mukana lähtöä.

Tunnelma hississä oli hieman tiivis, mutta he mahtuivat kuitenkin. Jälleen kerran he pakkautuivat kahteen autoon. Gibbsin tiimi toiseen ja Callenin porukka toiseen. Järjestely tuntui olevan eteenkin Tonylle hyvin mieleinen, hänen ei tarvinnut olla samassa autossa Deeksin kanssa. Ylimääräistä kitkaa pystyttiin vähentämään tällä tavalla. Myöskään Gibbs, muita unohtamatta ei jaksanut enää katsella aikuisten miesten nahistelua jostain täysin turhanpäiväisestä. Perätysten he ajoivat kohti taloa, pitäen vauhdin reippaana. Sora ja hiekka lentelivät renkaiden viuhuessa eteenpäin, molemmilla oli taipumusta ajaa talla pohjassa.  Hiekkapilven saattelemana he parkkeerasivat vierekkäin talon pihaan ja astuivat ulos autoista, jakaantuen eri puolille. Kensi ja Deeks takapihalle molemmin puolin taloa ja muut etupihalle. Etuovi oli auki, joten he menivät sisään.

Ketään ei näkynyt, kaikki tuntui olevan ihan samalla lailla, kuin viime käynnilläkin. He kolusivat rakennusta läpi, mutteivät löytäneet ketään tai mitään. He olivat jo ulko-ovella menossa ulos autoilleen, kun Deeks jättäytyi jälkeen.

"Deeks, mitä nyt?" Callen kysyi.
"Menkää vain jo edeltä, tarkistan yhden jutun." hän sanoi ja hävisi yläkertaan vieviin portaisiin.  Muut poistuvat ulkopuolelle ja jäivät nojailemaan autojensa viereen, menemättä sisään.

Deeks oli saapunut yläkertaan ja kulki työhuonetta kohti. Kaikki tuntui näyttävän liian siistiltä, aivan liian siistiltä. Jokin siinä herätti hänen epäilyksensä. Hitaasti hän alkoi availla valkeita kaappeja selkänsä takana. Kaappien sisällöt olivat siistissä järjestyksessä, paperit omissa lokeroissaan, kansiot siisteissä riveissä otsikoituna. Otsikoista Deeks ei saanut mitään irti, joten antoi niiden olla. Seuraava kaappi sai hänen sydämensä hyppäämään kurkkuun. Kaappien seinissä ja ovessa oli äänieristys, joten hän ei voinut millään aavistaa, millaiseen vaaraan he olivat joutuneet. Kaapissa oli, kuin olikin pommi, missä oli enää 5 sekuntia aikaa paeta räjähdystä. Deeks paiskasi oven kiinni ja lähti juoksemaan kohti talon toista päätyä. Yllättävän nopeasti hän saavutti toisen huoneen ovea, kunnes räjähti. Deeks kaatui paineaallon voimasta lattialle. Savua oli joka paikassa, seinistä oli irronnut palasia ja tuli kyti voimakkaana kipinöiden lennellessä ympäriinsä aiheuttaen lisää paloa.

*
Räjähdys näkyi ulos päin selvästi, toisessa päässä taloa ikkunat olivat särkyneet palasiksi ja pudonneet alhaalla olevalle nurmikolle. Tuli nuoli jo seiniä, lieskat näkyivät ikkunoissa.

"Deeks!" Kensi huudahti ja säntäsi juoksuun, kohti palavaa rakennusta.
"Et mene sinne!" Callen kielsi Gibbsin tarttuessa tämän käsivarteen. Kuitenkin Kensi riistäytyi irti ja jätti muut kauhistelemaan taakseen. Hän ei kyennyt ajattelemaan järkevästi, muttei voinut vain seisoa aloillaan.
"Kensi!" Sam huusi, mutta turhaan. Kensi oli jo ovensuussa ja katosi savuun.

Sankka savu iski häntä vastaan sisätiloissa. Hän veti puseronsa hihaa kasvojensa eteen suodattaakseen hengitettävää ilmaa. Hengittääkseen oli pakko kulkea matalana.
"Deeks!", hän huhuili saamatta kuitenkaan vastausta.  Kensi päätti tarkastaa ensin yläkerran, jonne Deeks oli mennyt muiden poistuessa ulos. Mitä ylemmäs hän kiipesi, sitä pahemmalta savu tuntui. Yläkertaan päästyään hän hahmotti Deeksin lattiatasolla makuuasennossa. Kiireesti hän juoksi parinsa luo.

"Deeks, oletko kunnossa?" Kensi kysyi huolestuneena kyykkiessään parinsa ympärillä.
"Olen."
"Nyt mennään, pystytkö kävellä?"
"Pystyn pystyn." Deeks sanoi noustessaan seisomaan.  Hän tunsi aristusta kehossaan kaatumisen jäljiltä.

Yhdessä he lähtivät kyyristellen takaisin portaisiin, niin kauan, kuin niihin oli mahdollista päästä. Heidän onnekseen portaat loppuivat ihan ulko-oven viereen. Kensi työnsi oven auki ja johdatteli rajusti yskivän Deeksin raikkaaseen ulkoilmaan. Heidän ilmaantuminen näkyviin sai muihin liikettä ja lähestymään heitä. Sam oli soittanut palokunnan paikalle ja lopetti puhelun vain hetki heidän ulkoistumisensa jälkeen. Deeksillä oli pieni naarmu otsassa, sekä kasvot punoittivat. Muita näkyviä vammoja ei ollut.