Nimi: Lasinpalasia
Kirjoittaja: Ales
Beta: Amalia + toinen, ei finissä
Paritus: Dramione
Ikäraja: S
Tyylilaji: Draama, ficlet
Yhteenveto: Lasinen ruukku paiskautui maahan ja toi mukanaan kovan säräyksen ja lenteleviä lasinpalasia.Vastuuvapaus: En valitettavasti omista Pottermaailmaa, vaan J.K. En saa mitään korvausta. Kappale on Suvi Teräsniskan Kylmät enkelit.
Haasteet: OTP10 2.0,
Biisihaaste
LasinpalasiaHermione PoVRuukku paiskautui maahan ja toi mukanaan kovan särähdyksen ja lenteleviä lasinpalasia. Pian tömisevät askeleet siirtyivät ovea kohti, joka aukeni naristen. Ovi paiskautui kiinni tuoden hiljaisuuden pieneen asuntoon. Tytön selkä painautui seinää vasten, ja pian hän liukuikin istumaan. Hän koukisti polvensa ja painoi päänsä niiden väliin tuntien, kuinka lämmin kyynel valui pitkin hänen poskeaan. Siinä hän istui, täristen ja hitaasti hengittäen, kunnes uni valtasi hänet.
Illan pimettyä ulkona tyttö heräsi vavahtaen ja nosti päänsä polviltaan. Hänen vartaloaan särki, mutta muistettuaan aiemmat tapahtumat henkinen kipu pyyhkäisi fyysisen tuskan pois hänen mielestään. Tyttö tunsi silmiään kirvelevän, mutta hän puri huultaan. Hän ei aikonut enää itkeä, hän olisi vahva. Neiti nousi ylös ja meni ulos parvekkeelle, tuntien jo nyt, kuinka kaipuu poltti hänen sisintään.
Tyttö avasi suunsa ja ryhtyi laulamaan hiljaa ja soinnikkaasti, kaihoten.
"Kylmät enkelit häviää
Tuhkat eilisen kun tuuleen heitetään
Kylmät enkelit enempää, meitä enää ei pysty pettämään."
*DracoPoika käveli kehää mutisten ja kiroten hiljaa itsekseen. Hän oli palannut kartanoon, jossa oli lapsuutensa viettänyt. Hän ei pystynyt rauhoittumaan, hänen oli pakko saada liikkua. Hän oli levoton. Poika oli juuri hermostunut pahasti ja lähtenyt ovet paukkuen tytön luota. Nyt häntä pelotti, että tyttö ei haluaisi nähdä häntä enää. He olivat tapelleet ennenkin, mutta he olivat sopineet heti. Nyt hän vain oli lähtenyt pois talosta sanomatta sanaakaan ja se tuntui hänestä pahalta. Pian poika teki päätöksen. Hän lähtisi takaisin ja pyytäisi anteeksi, vaikka tyttö ei sitä hyväksyisikään. Hän nappasi takkinsa tuolin selkänojalta, lähti ulos pimeään ja kaikkoontui toisen talon oven eteen. Hän koputti kolme kertaa oveen ja jäi odottamaan. Pian ovi aukaistiin ja neiti vilkaisi oven raosta poikaa, joka kertoi olevansa pahoillaan. Tyttö aukaisi oven kokonaan ja nappasi pojan syleilyynsä.
"Harhateiltä, jotain haettiin
Suojaa antamaan, sieluun palavaan
Toisiamme, kun me paettiin
Kaipuu johti vaan roihuun pahempaan."
A/N: Kommentointi on pakollista ! (;