Doctor Who: Paperimuistoja · K11 · Theta/Koschei

[elektrik bones]

Nimi: Paperimuistoja
Kirjoittanut: minä c:
Ikäsuositus: K11
Fandom: Doctor Who
Paritus: no tulkittavissa oleva Theta/Koschei ja no, kun spin-off on, niin ilmiselvästi Tohtori/Mestaria vanhemmalla iällä pakko lisätä.
Tyylilajit: tavallaan haikea angst, sanoisin. Ja ehkä tavallaan vaan normifiilistely? Ei mitään raskasta, mutta aika haikea fic.
Varoitukset: viinin liiallinen juonti, ehkä aivan aivan aivan minimaalinen viittaus seksiin, jos joku haluaa sen siinä nähdä ja pikkiriikkinen astun päällesi-väkivalta

Disclaimer: en omista mitään BBC'lle kuuluvaa eli fandomin MITÄÄN, leikin vain. Myöskään en omista mitään, mitä cooperaur on ficissään tuottanut. Tämä on spin-off, eli fanfictiota fanfictionin inspiroimana. Luvan olen saanut tämän julkaisuun itse cooperaurilta. En saa rahaa tästä mitenkään enkä minkäänlaista muutakaan palkkiota. Paitsi hyvän mielen, mutta en tiedä onko se mitenkään lain edessä noteerattava palkkio joten... Anygays. En omista mitään, joka muiden henkiseksi omaisuudeksi on tunnustettavaa.

A/N: jotenka niin. Hei o/ tämä on spin-off Darth Vadelmartinin mitä mahtavimpaan ficciin Lämmintä paperia (S), joka kannattaa ihan oikeasti käydä lukemassa ja ahh niin. Tästä saa paljon erilaisemmat feelsit kun sen lukee, vaikka onhan tämä luettavissa jo ilmankin. Suosittelen kuitenkin syvästi tuon Martin tuotoksen lukemista, koska sehän oli tämän inspiraationa ja esikuvana ja se on tavallaan tähän tulevaisuus. Mutta niin. Tosiaan. Winkwink en toki mainosta mutta jee. Nyt kun on tämä käyty läpi, voimme siirtyä siihen, missä julistan tämän ficin virallisesti Darth Vadelmartille omistetuksi, koska a) se on aivan supermahtava kirjoittaja, kirjoittajabro ja en edes, b) tää on spin-off sen ficciin? ja viimeisenä c) tää on mun kosto sen feeeeels-aiheuttamisten jälkeen, so :33 heis o/ mitenlie, päästän nyt teidät ficin pariin; toivottavasti pidätte ja jos rakastatte niin vastaa-nappulalla saatte oivasti kerrottua sen minulle :>


PAPERIMUISTOJA

Koscheilla on salaisuuksia, jopa sellaisia, joista ei edes Theta tiedä. Ei vaikka Theta tietää kaikesta, vaikka Theta on kaikki mitä Koscheilla on. Mutta vain tällä kertaa Koscheilla on Theta salaa.

On taas yksi lämpimänkylmä syysyö, vaikka syksyä on kestänyt jo liian kauan. Vuoden tuntuvat kestävän ikuisuuden ja neljä syksyä Thetan kanssa on tuntunut enemmänkin miljoonalta päivältä. Mutta tämä neljäs syksy on loppumaisillaan, ja kylmä tuuli puskee läpi lämpimien pensaitten, joista Theta etsi hänen kanssaan virherkurskuja. Hymy nousee Koschein huulille, kun muistot vyöryvät hänen päähänsä kuin leuto tuuli hiekkaan. Hän nousee varovaisesti sängyltään ja kävelee lattian poikki yrittäen olla astumatta lattialle sammuneen Thetan päälle. (Vaikka salaa Kochei toivookin, että aivan, aivan vahingossa astuisi Thetan päälle ja musertaisi tämän tomuksi. Vain koska loputtomien sokeriviinipullojenkaan sekä naisten jälkeenkään Theta ei ole oppinut arvostamaan sitä mitä hänellä jo on.)

Hän on kirjahyllynsä luona ja juuri Daza Eintoor - Totuus tähtien takaa -kirjan viereltä ottaa jo ruostuneen peltipurkin, jonka alkuperäinen sisältö oli enemmänkin huzaleita - eli sokerihuurrettuja emqala-marjoja - kuin Koschein aarteita. Vaikka purkki on aarre jo itsessään: surukasvoinen poika muistaa vieläkin miten he, Theta ja hän, painivat huzaleita ahmittuaan tahmanäppiensä kanssa sotkien kaikki paikat toisissaan, jotka vain kykenivät ylettämään. Tai saivat koskettaa. Mutta purkin sisällä on paljon enemmän aarteita. Aarteita jotka ovat niin arvokkaita ja salaisia, ettei edes Theta saa nähdä niitä. Vähiten Theta. Ennemminkin kaikki jotka Koscheita ovat koskaan pilkanneet, saisivat nähdä aarteet, mutta ei Theta. Koschei vannoo tappavansa Thetan, jos tämä koskee hänen aarteisiinsa.

Koschei hieraisee purkin poishilseilevää ruostepintaa peukalollaan, kunnes sitten nostaa purkin sisältä kuivuneen, sinipanssarisen, koppakuoriaista etäisesti muistuttavan hyönteisen, jonka koppuraisiksi muuttuneet, vahapintaiset siivet kiiltelevät vieläkin hopeapronssin -ja kullansävyisinä. Hyönteinen näyttää juurikin samalta kuin se näytti silloin, kun Koschei pyydysti sen niistä keppimäisistä punajuurensävyisistä puistikkopensaista. Virherkursku.
Hän muistaa ne kaikki tarinat, mitä virherkurskuista kerrotaan - hän jopa uskoo ne. Tai ainakin haluaa uskoa ja toivoo; toivoo niin kovasti, että tällä kertaa tarinat voisivat olla totta.

Theta katsoo Koscheita hämillään, mutta hymyillen.
"Sinä pyydystit sellaisen! Sinä todella pyydystit virherkurskun!" poika nauraa, Koschei nyökkää varovaisesti, kun hyönteinen hänen kädessään levittelee vahasiipiään.
"Saat toivoa nyt. Ja se toive toteutuu! Koschei, toiveesi toteutuu, jos toivot virherkursku kädessä jotakin", Theta nauraa silmät loistaen innostuksesta. Koschei vilkaisee Thetaa kerran - ja tietää heti mitä toivoa. Ja toivoo. Vaan hän myös tietää, etteivät toiveet aina toteudu välittömästi, vaikka käsissä olisi miljoona virherkurskua. Mutta tämän toiveen toteutumista Koschei jaksaa odottaa vaikka tuhat vuotta ja enemmän.

Koschei silittää hyönteisen kovapintaa ja naurahtaa hieman muistoilleen lämmin tunne mahassa läikkyen. Hän kaivaa purkin pohjalta jo hieman ryttyisen paperinpalan, joka on taiteltu kiinni kuin origami, joka esittää aikapyörrettä, joka ei koskaan lopu. Se on hänen arvokkain aarteensa, hänen salaisin salaisuutensa, jota Theta ei missään, koskaan, yhtikäs minkäänlaisessa tapauksessa nähdä. Se on se, joka pitää hänen sydämensä lämpimänä, se paperi on kuin polttava takka talviyössä. Koschei taittelee sen auki, mutta ennen kuin lukee sen läpi, hän vilkaisee olkansa yli sokeriviinistä juopuneeseen ja myöhemmin sammuneeseen Thetaan kuin varmistaen tämän poissaolon. He ovat aina yhdessä, mutta vain tällä kertaa Koschein täytyy olla yksin. Sillä hän lukee paperin suttuisen ja lapsen kirjoittaman tekstin yhä uudelleen, vaikka muistaa sen unissaankin ulkoa.

minun nimeni on thete
mikä sinun nimesi on?
haluaisitko tulla koulun
jälken etsimään
virherkurskuja minun kannssa
tiedän mistä nitä löytää

Salaisuus on yksin Koscheille lämmin, vaikka hän tietää, että jos Theta vain tietäisi salaisuudesta, jota Koschei ei voi koskaan paljastaa, voisi olla kaksin lämpimämpää. Mutta Koschei tietää, että joku päivä heillä on lämpimintä yhdessä. Hän tietää, koska toiveet toteutuvat, kun vain pitää virherkurskua kädessä samalla kun toivoo.


//niin ja tosiaan, tuo daza entoor ja huzalit ja emqalat ovat minun mielikuvituksestani jajaja. Niin. Muut sitten eivät. :>

[Kharon]

Ensinnäkin haluan pyytää anteeksi jos tää kommentti on kömpelö koska en oo niin vakituisesti seurannut Doctor Whota, voin olla vähän ulalla, tai olla olemattakin. Mutta halusin lukea tämän ja tietysti myös kommentoida kun kerran tulin lukeneeksi. :--)

Ensinnäkin aaaa, tää on todella kaunis. Sulla on oikeasti kaunis kirjoitustyyli, mutta se ei nojaa ylisanoihin tai ylettömään koristeellisuuteen vaan ehkä enemmänkin ihmisen mieleen ja muistoihin, sellaiseen tiettyyn nostalgiaan. Jotain sellaista mä tässä tekstissä näin, tätä lukiessa tuntui vähän kuin olis lukenut jotain omia muistojaan tai ehkä nähnyt ne jonkinlaisena filminä päässään. Paljon ihastuttavia kuvauksia olet tähän saanut, mua eniten sykähdytti muistot vyöryvät hänen päähänsä kuin leuto tuuli hiekkaan.

Vain koska loputtomien sokeriviinipullojenkaan sekä naisten jälkeenkään Theta ei ole oppinut arvostamaan sitä mitä hänellä jo on.)

Tämä oli tosi hieno kohta, etenkin tuo loppupuoli! (Vaikka onko tuo kaan-, -kään -toisto tarpeellinen? Jomman kumman vois nipsaista pois. :--) )

Koschei hieraisee purkin poishilseilevää ruostepintaa peukalollaan, kunnes sitten nostaa purkin sisältä kuivuneen, sinipanssarisen, koppakuoriaista etäisesti muistuttavan hyönteisen, jonka koppuraisiksi muuttuneet, vahapintaiset siivet kiiltelevät vieläkin hopeapronssin -ja kullansävyisinä.

Okei, ehkä tässä tuota koppakuoriaista ois voinut kuvailla vähän lyhyemmin sanakääntein. Muuttuu aika raskaaksi lukea ja nähdä tuo kuva mielessään kun adjektiiveja paukkuu melkein kymmenkunta yhdessä virkkeessä. :--)

surukasvoinen poika muistaa vieläkin miten he, Theta ja hän, painivat huzaleita ahmittuaan tahmanäppiensä kanssa sotkien kaikki paikat toisissaan, jotka vain kykenivät ylettämään.

Tässä on ehkä vähän samaa probleemaa, virke käy pitkäksi ja raskaaksi lukea. Vois harkita että voiko sitä mitenkään yksinkertaistaa. Mä vielä ehkä siirtäisin ton "toisissaan"-sanan tuohon sotkien- ja kaikki-sanojen väliin, sitten tuo seuraava lauseenosa tavallaan viittaa noihin kaikkiin paikkoihin eikä mihinkään muuhun. Ehkä tuo "jotka" voisi olla "joihin", kävis enemmän järkeen?

Vaan hän myös tietää, etteivät toiveet aina toteudu välittömästi, vaikka käsissä olisi miljoona virherkurskua. Mutta tämän toiveen toteutumista Koschei jaksaa odottaa vaikka tuhat vuotta ja enemmän.

Voi. Kaunis kohta tämäkin.

Tuo lopun viesti oli kyllä jotenkin sydäntäsärkevä, noi kirjoitusvirheet etenkin. : D Voi ei kunpa asiat olisivatkin menneet jotenkin toisin. Eniveis, tykkäsin kovasti tästä tekstistä. Kiitos lukunautinnosta!

[cooperaur]

No nyt. Ja no nyt! kommentoin vihdoinkin kun oon ollu ah-muka-niin-kiireinen. Anteeksi yhyhyhy. : ((

Mutta.

Ei mitään raskasta, mutta aika haikea fic.

... http://data.whicdn.com/images/62214028/large.jpg : i cried juu biatch! Ja ok, vaikka oon superhyperemotionaalinensuperpallo niin en oikeasti itke ficeille ihan niin vaan, itse asiassa kun nyt mietin niin eipä tuu heti mieleen koska olisin edes muka joskus itkenyt tätä lukuunottamatta. Sure, sillä on varmasti suuri vaikutus että tää pohjaa mun omaan tekstiin ja vastaa sen takia täydellisesti kaikki mun omia pikku nyyhky-fanoneita, mutta vähintään yhtä suuri vaikutus on sillä että tää on vaan ihanin ja surkuisin spin-off mitä kukaan olisi ikinä voinut kirjottaa tosta ficistä. Ja vielä paljon parempi. En olis osannut itse viedä sitä tekstiä edes- enkä taaksepäin noin hyvin kuin sä oot tässä tehnyt ja muunmuassa siksi olet upea möhmöiseni.

vaikka Theta on kaikki mitä Koscheilla on.

Little precious thing this is, koska kaikessa yksinkertaisuudessaan tää on aina ja ikuisesti totuus headcanon ja jotenkin jo tässä kohtaa sen faktan esiintuominen että Tohtori on Mestarin universumin kaikkeus on vaan heartbreak at first sight. #yhy minu vaava ;___;

Vuoden tuntuvat kestävän

Vuodet *insert here FB:n lankakerää potkiva Ivanhoe-hymiö for no reason*

muistot vyöryvät hänen päähänsä kuin leuto tuuli hiekkaan

Mistä tällasia hienoja kuvauksia saa mäkin haluun :<

Nyt ennen kuin unohdan, rakastin yli kaiken kaikkia sun keksimiäsi juttuja taas! Siis juttuja niin kuin Daza Eintoor - Totuus tähtien takaa, huzaleet ja emqala-marjat. En tiedä miten sä revit noita sun päästäs mut tästä lähin delegoin kaikki tollaset sulle koska tähän mennessähän en ole niin tehnyt eikun mitä ("möhmöööö keksi x:lle nimiiiii"). No mutta joo, ihan nyt asiallisesti muotoiltuna, mielikuvituksesi on melkoisen viehättävä otus.

painivat huzaleita ahmittuaan tahmanäppiensä kanssa sotkien kaikki paikat toisissaan, jotka vain kykenivät ylettämään. Tai saivat koskettaa.

Ekana komppaan Kharonia, tässä lauseessa on vähän tökötököä ja korjaisin tän lauseen kutakuinkin samoin kun hää jo ehdottikin ja lisäisin jälkimmäiseen vielä sanan "joita" niin että lopputulos olisi about että "sotkien toisissaan kaikki paikat joihin vain kykenivät ylettämään. Tai joita saivat koskettaa."

Toiseksi sitten, toistan sen mitä jo Fb:ssäkin suurinpiirtein sanoin; askfnagnsafalkfjgnsdjgklsldkgsj dgdgdg ;____________; !!!1111 tai jotain sinnepäinhän se oli, eikö? Tämä lause on niin sisuksia syövä että huhu, ja jotenkin kaikessa teinipoikamaisuudessaan se on juuri täydellinen. Kun voisin näyttää sulle ne feelsit mitä tämä aiheutti mutkun en nyt voi. Näytän sitten joskus kun nähdään, sun pitää sitten katsoa etten mä kieri vahingossa tai tahallani jonnekin bussin alle tmsv. Ihan oikeasti. #yhy minu vaava ;___;

Koschei vannoo tappavansa Thetan, jos tämä koskee hänen aarteisiinsa.

Ily niin paljon koska yhtenäisyys tämän ja mun tekstin välillä!

Hän muistaa ne kaikki tarinat, mitä virherkurskuista kerrotaan - hän jopa uskoo ne. Tai ainakin haluaa uskoa ja toivoo; toivoo niin kovasti, että tällä kertaa tarinat voisivat olla totta.

Moro IC!Mestari ♥ Koska aivan oikeasti, rakastan tällaisia Mestarin asenteesta puhuvia kohtia. Kaikessa kieroudessaanhan se kuitenkin _on_ ehdottomasti optimistinen otus ja ilman sitä se ei olisi ollenkaan Mestari.

"Sinä pyydystit sellaisen! Sinä todella pyydystit virherkurskun!" poika nauraa, Koschei nyökkää varovaisesti, kun hyönteinen hänen kädessään levittelee vahasiipiään.
"Saat toivoa nyt. Ja se toive toteutuu! Koschei, toiveesi toteutuu, jos toivot virherkursku kädessä jotakin", Theta nauraa silmät loistaen innostuksesta. Koschei vilkaisee Thetaa kerran - ja tietää heti mitä toivoa. Ja toivoo. Vaan hän myös tietää, etteivät toiveet aina toteudu välittömästi, vaikka käsissä olisi miljoona virherkurskua. Mutta tämän toiveen toteutumista Koschei jaksaa odottaa vaikka tuhat vuotta ja enemmän.

(Pakko-napinapi: laittaisin pisteen tohon "poika nauraa" ja "Koschei" väliin pilkun sijaan.) Anteeksi näin kamalan pitkä lainaus mutta kun ei tätä vaan voi pätkäistäkään, rakastan joka sanaa. En liioittele yhtään kun kerron et kun ekaa kertaa luin tätä niin tässä kohtaa yhtäkkiä mun naamalle alko sataa kaatamalla idk sisätiloissa usko tai älä. Wooosshh ei herranjesta. En tiedä mikä on raastavinta, Thetan innostus ja kehotukset ja miten ironista se on, vai se ettei Koschei varmasti olisi tuolloin kuvitellut että siinä oikeasti menisi tuhatta vuotta kun sen toiveet tulisi julki ja sitten ne vielä osoittautuisivat turhiksi. #yhy minu vaava ;___;

jota Theta ei missään, koskaan, yhtikäs minkäänlaisessa tapauksessa nähdä.

Tuonne "saa" sanaa kaipailevat kumppanit.

Hän tietää, koska toiveet toteutuvat, kun vain pitää virherkurskua kädessä samalla kun toivoo.

*kräks* haista ny ;((((((((((((( #YHY MINU VAAAVA!!!! ;______________;

Ahem. Tuntuu että oon käyttänyt jo kaikki asianmukaiset adjektiivit, mutta tää on koskettava ja mulle vielä henkilökohtainen monella tasolla, koska ei ainoastaan se että OTP:ni ja lempihahmoni murenee kauniisti ja itkettävästi kuin tuhkakeksi, en osaa edes sanoin kuvailla miten otettu olen siitä että mun tekstistäni on kirjoitettu näin upea spin-off, sen on kirjoittanut loistava kirjoittaja ja arvostan tätä aivan mielettömästi. Tässä ja nyt allekirjoitan jokaikisen sanan tästä tekstistä headcanonikseni, koska tässä ei ollut sanaakaan joka olisi saanut mut ajattelemaan että "ei, ajattelen tästä erilailla". Ei yhtäkään. Tää on rakennettu imo täydellisen nätisti pieniensuurien asioiden ympärille, ja vaikka tää toimii hyvin itsenäisenä tekstinä, mun sydämeni tunnistaa tän myös helposti pääkoppani jatkotuotteeksi ja se on ihanaa ja kiitän sua siitä niin paljon.

http://data.whicdn.com/images/34686704/tumblr_m6yo621Snf1r5ysrb_large.gif
http://media.tumblr.com/234ba3d303a483ca1b64d388e0e3021e/tumblr_inline_mqcwzk4lBU1qz4rgp.gif

[NicuQ]

http://www.davidmcdonaldspage.com/wp-content/uploads/2013/05/196294__UNOPT__safe_rainbow-dash_animated_doctor-who.gif. En arvosta nyt yhtään näitä kaikkia tunteita, jotka tää aiheutti. Damn u. :c

No ensinnäkin hmm. This was brilliant. Ja toiseksikin tuhma Brigadoom, kun kirjoittelet tämmöisiä surullisenhaikeita söpöyksiä. Ja kolmanneksikin sun kirjoitustyyli on ihan mielettömän kaunis. I mean seriously. Tuommonen tosi kauniilla tavalla kuvaileva ja sä keksit ajoittain tosi hienoja kielikuvia. Sun mielikuvitus on mahti. On tosi kivaa lukea, kun sekoitat omia luomuksiasi ihan luonnollisesti tuonne tekstiin ja tää parituskin tuntui enemmän kuin luonnolliselta tässä.

Tykkään kans miten tää teksti on preesensissä. Preesens tehostaa aina tunnelmaa ja on paljon vaikuttavampaa lukea lause "Koscheilla on salaisuuksia" kuin "Koscheilla oli salaisuuksia". Tulisi vähän semmonen "ai eikö ole enää salaisuuksia?"fiilis. Ja muutenkin tässä tunnelma toimi koko tekstin ajan, eikä missään kohtaa töksähtäny silleen ikävästi, niinku usein joissakin tunnelmateksteissä käy. Että yhtäkkiä joku lause ei sovikaan joukkoon ja fiilikset on tätä tasoa: http://media.tumblr.com/tumblr_m7of7stmD51rsc699.gif. Mutta tässä niitä ei ollut, joten happy day ja sitä rataa.

Hitto, oon pahoillani ko en voi antaa rakentavaa, mutta kun tää oli niin söpö, että huh huh ja pissaan hunajaa ja lääkärit arvostaa. Kiitoksia tästä ja oot mahti kirjottaja, tiedä se. Ja usko se, koska se on totta, enkä edes juksuta. Vielen dank och sie sind wunderbar. c: