Askeleet | Dramione | Romance | S

[Ales]

Kirjoittaja: Ales
Beta: Amalia
Ikäraja: S
Paritus: Dramione
Tyylilaji: Romance
Yhteenveto:Käännyin ympäri ja katsoin vaaleaa poikaa. Malfoy lähti kävelemään hitain ja varmoin askelin kohti minua.
Vastuuvapaus: Hahmot ja maailma (valitettavasti) J.K.n. En saa mitään korvausta. Kappale on Johanna Kurkelan Kaikki askeleet
Haasteet: OTP10 2.0, Biisihaaste

Askeleet


Hermione PoV

Ulkona oli pimeää ja kylmää, sillä kello oli jo paljon. Istuin kirjastossa lukemassa ja tekemässä läksyjä, kunnes vanha kirjastonhoitaja tuli äkäisen oloisena luokseni ja käski minun häipyä. Hänen ilmeensä oli uupunut ja ärtyisä, joten nousin pikaisesti ylös. Suljin mustepullon ja ahdoin sen sulkakynän kanssa laukkuuni ja nappasin vielä hieman kostean pergamenttini käteeni. Poistuin pikaisesti kirjastosta, sillä Matami Prilli hengitti koko ajan niskaani, enkä haluaisi jäädä tyhjille käytäville odottamaan, että joku opettajista tulee ja kyselee, mitä minä siellä teen.

Kävelin pitkin pimeää ja viileää käytävää ja kuulin vaimeita askeleita takanani. Ne seurasivat minua, joten lisäsin vauhtia omiini.

Ai aa
Aivan kaikki askeleet
Yksi kerrallaan ovat tänne johtaneet
Ai aa
Aivan kaikki kyyneleet
Kaikki askeleet ovat tänne johtaneet

Kävelijä saavutti minua, sillä kuulin askeleet yhä kovempaa ja kovempaa. Pian huomasin oman varjoni edessäni ja valoa sen ympärillä.
"Mitäs sitä tähän aikaan tehdään käytävillä", sanoi tuttu ääni takanani. Käännyin ympäri ja näin vaalean luihuispojan osoittavan taikasauvallaan kohti minua.
"Mitä itse teet?'' tiuskaisin ärtyneenä ja olin jo kääntämässä hänelle selkääni ja jatkamassa matkaani.
''Jos neiti Granger ei satu muistamaan, minä olen valvojaoppilas.''
''Kerro jotain uutta. Jos herra Malfoy ei satu muistamaan, niin olen minäkin'', sanoin ja käänsin hänelle lopulta selkäni. Jatkoin matkaani, kunnes Malfoy aukaisi taas suunsa.
''Granger.'' Käännyin ympäri ja katsoin, kun Malfoy lähti kävelemään hitain ja varmoin askelin kohti minua.

Enkä ymmärtänyt koskaan
Mikä voima sisälläin piti aina otteessaan
Että sydän kaiken aikaa mua kiskoi sinuun päin
Ei se voinut luovuttaa

Malfoy seisahtui vasta, kun hän oli jo kiinni minussa. Katsoin hänen harmaita silmiään, jotka olivat kuin sulava jää. Ne olivat omalla tavallaan erittäin lumoavat.

Vain yhden sydämen meitä kahta varten teki taivas aikoinaan
Kun luoja näki sen enkeleiden virheen,
Piti sydän puolittaa

Suljin silmäni ja tunsin kuinka pojan huulet painautuivat omiini varoen, epävarmasti. Vastasin suudelmaan automaattisesti, en edes ajatellut toimivani niin. Malfoyn huulet olivat pehmeät ja erittäin suloiset. Pian hän erkani suudelmasta ja katsoi minua syvälle silmiin. Malfoy painoi vielä huulensa varovaisesti minun otsalleni ja lähti sitten sanaa sanomatta pois paikalta.

Minä synnyin tuhat kertaa
Sinä kuljit jossakin
Eikä tiennyt kumpikaan
Että sydän kyllä muistaa
Ja se tahtoo takaisin
Toisen puolikkaan

A/N: Kommentointipakko! :3

[Alice Katarina]

Kommenttikampanjasta iltaa/yötä!

Valitsin tämän teksin, koska Draco ja Hermione kuuluvat lempiparituksiini. Oli ilo huomata, että tekti oli songfic ja vieläpä niin kauniista kappaleesta. Annoin laulun soida taustalla ja se sopi hyvin tekstin luonteeseen ja tunnelmaan. Tykkäsin siitä, että olit hyödyntänyt laulun sanoja tekstissä. Muutenkin tykkäsin testin tunnelmasta ja siitä, että tarina ikäänkuin tiheni loppua kohden.

Poistuin pikaisesti kirjastosta, sillä Matami Prilli hengitti koko ajan niskaani, enkä haluaisi jäädä tyhjille käytäville odottamaan, että joku opettajista tulee ja kyselee, että mitä minä siellä teen.

Ei tarpeellinen.

"Mitä itse teet?'' tiuskaisin ärtyneenä ja olin jo kääntämässä hänelle selkääni ja jatkamassa matkaani.
''Jos neiti Granger ei satu muistamaan, minä olen valvojaoppilas.''
''Kerro jotain uutta. Jos herra Malfoy ei satu muistamaan, niin olen minäkin'', sanoin ja käänsin hänelle lopulta selkäni. Jatkoin matkaani, kunnes Malfoy aukaisi taas suunsa.

Aivan ihana kohta. Kyllä Hermionekin osaa olla näpäkkä tarvittaessa.

Hahmot olivat minusta melko realistisia ja tilanne aidon tuntuinen. Hermionen ajatuksia olisin voinut lukea enemmänkin. Teksti oli sujuvaa ja pääosin virheetöntä. Pidin kirjotoitustyylistäsi. Se eteni tarpeeksi nopeasti ja silti kertoi vain pinen hetken tarinan. Loppu jätti kaiken mystisesti auki. Mitä tapahtui tarinan jälkeen? Saivatko he toisensa? Oliko tämä Dracon ainoa sortuminen?

Kiitos tästä iltasadusta! Mukavan kepeää ja rauhallista luettavaa!

AK

[Ales]

Kommenttiii!

Alice Katarina: Kiitokset kommentistasi! Muokkasin tuon virheen tuolta pois. (:

Loppu jätti kaiken mystisesti auki. Mitä tapahtui tarinan jälkeen?

Mulla on (valitettavasti ?) tapana jättää tarinat hieman auki, lukijan oman mielikuvituksen varaan.

Ihanaa, että pidit tästä, kiitoksia vielä! (:

[Ales]

Kiitos kommentistasi missmalfoy ! Dramionea :3

Meinaatko nokkelaa? Tuo suudelma jäi juu vähän 'etäiseksi', koska sitä ei selitetty muttamutta...
*lähtee pois nolona.*

Ei vaiskaan. Mukavaa, että pidit! (:

-A

[Alise-Mary]

Kaunista, todella nätisti kuvailtu tuo loppu osa. Pidin ja sain kunnon haikean fiiliksen. Minkä vuoksi tarinoissa rakkaussuhteet aina etenevät niin.. vaivattomasti ja ilman kovia ponnisteluja. Suorastaan vääryyttää.
Tykkäsin avoimesta lopustakin.

[Ales]

Kiitos kommentista Alise-Mary ja ihana huomata, että pidit tästä! <3

-A