Tervehdys toistamiseen Kommenttikampanjasta. (: Ja pahoittelut jälleen siitä, että olen myöhässä!
Otsikosta tulee heti mieleen tuo Redraman biisi, ja ilahduin huomatessani, että se onkin tässä inspiraationlähteenä ja jopa esiintyy ite tekstissä. Redrama. ♥ En ole tuon biisin suurin fani, tai lähinnä tuo kertosäe ärsyttää mua (mielestäni räppibiiseihin ei yleensä istu lauletut kertsit), mutta säkeistöistä pidän ja lyriikat ovat puhuttelevat. Eikös siinä muuten lauleta "I promise
I'll never leave you alone in the rain"?
Olen hyvin erilaisessa elämäntilanteessa kuin tekstin kertoja, mutta pystyn silti kerrontasi kautta samaistumaan häneen, mikä on hieno juttu. Tuo, miten kertoja taittaa viiden kilometrin matkan vain lastensa takia, kertoo siitä, miten paljon lapset hänelle merkitsevät ja miten hän varmaan tekee kaikkensa heidän hyväkseen. Siinä rytäkässä varmaan helposti unohtaa ittensä eikä esimerkiksi jaksa välittää, millaisissa kamppeissa kauppaan lähtee (tai millaisella säällä). Ja varmasti siinä on myös loppuun palamisen vaara, joka tässä tekstissäkin tuntuu häilyvän taustalla.
Pidän siitä, miten olet kuvaillut kertojan litimärkää olemusta. Lukija pystyy selvästi kuvittelemaan, miten kertoja astelee käytäviä pitkin vettä valuen ja palellen. Tuo ulkoisen olemuksen kuvaus tuntuu myös lukiessa linkittyvän kertojan kurjaan henkiseen oloon, ikään kuin ehkä kuvastavan sitä.
Radio soittaa Redramaa, joka oli lempibändisi, kun vielä olit täällä.
Eikös Redrama ole yksittäinen artisti eikä bändi? Mutta niin, tykkään kovasti siitä, miten luontevasti oot ottanut tämän kappaleen mukaan tarinaan: se soi radiossa ja saa kertojan muistelemaan menettämäänsä ihmistä. Mulle tuli sellainen fiilis kuin tämä ihminen oisi ollut kertojan puoliso, mutta oli kuka tahansa, niin tärkeä hän varmasti oli ja menetys on sattunut. Kertojan mietteet on surullista luettavaa. Epätoivo ja uupumus välittyvät hyvin.
Mutta loppu, se tarjoaakin vähän toivoa ja valonpilkahduksen! Tulee ihana fiilis lukiessa, kun tämä lapsuudenystävä tulee muitta mutkitta halaamaan ja suukottamaan kertojaa, ihan kuin he olisivat vasta nähneet toisiaan. Usein tuntuu käyvän niin, että aika vetää ihmisiä erilleen eikä toisen kanssa enää pysty olemaan luontevasti pitkän eron jälkeen, mutta tässä ei onneksi ole niin. Pidän tästä lopusta hirveästi. Siitä tulee semmoinen lohdullinen, toiveikas fiilis.
Tarinan nimestä muuten sanon sen verran, että yleensä en tykkää siitä, jos suomenkielisellä tekstillä on enkunkielinen nimi, mutta tähän tuo nimi sopii mielestäni oikein hyvin, koska se on sitaatti tuosta kappaleesta, jolla on merkitystä tarinassa.
"Kuulin mitä tapahtui miehellesi, otan osaa"
Tuolta puuttuu vissiin piste osaa-sanan perästä.
Pidän kovasti tästä tekstistä. Kiitos lukukokemuksesta. (: