Nimi: Pinnelankoja
Kirjoittaja: jossujb el meikä
Fandom: Jeeves & Wooster (Kyllä Jeeves hoitaa)
Tyylilaji: Romanttissävytteinen ficletti. Jokseenkin sokerinen.
Ikäraja: K-11
Paritus: Reginald Jeeves/Bertie Wooster
Vastuuvapaus: Minähän en omista vaan P.G. Wodehouse, enkä saa kirjoittelustani muuta kuin fiilareita.
A/N: Kunhan nyt olen viime aikoina imenyt Wodehousen kirjallisuutta itseeni kuin sieni. Ja osallistuu Multifandom II -haasteeseeni, tietysti myös.
Pinnelankoja
Herra Woosterin palveluksessa ei kieltämättä kommelluksilta välty, ja vaikken kovin mielelläni hyväksyisi yömyöhään juhlimista herranklubeilla tai tanssimista pahaisissa yökerhoissa, ei herra Woosteria kiitollisempaa isäntää tohdi pyytää. Liian monessa taloudessa jää palveluskunnan taakaksi sietää isäntäväen suoranaista viinapirun pahansuopuutta, mutta herra Wooster ei totisesti ollut vahvassa humalantilassakaan kuin korkeintaan pahasti kömpelö. Hyväntuulisempaa herrasmiestä tokko löytyykään toista, juhlien jälkeisiä särkyjäkään hän ei koskaan kääntänyt tiuskimiseksi tai kohtuuttomuudeksi.
Henkilökohtaisen palvelijan asema ei ole kaikkein kiitollisin tai edes halutuin, vaikka tahrattomalla historiallani ja todistetuilla kyvyilläni saankin valita itselleni mieluiten, mutten suinkaan valehtele väittäessäni sekä pitäväni, että nauttivani juuri tämänhetkisestä työstäni. Herra Wooster on kieltämättä yökukkuja ja myöhään nukkuja, mutta sen ansioista minulle jää velvollisuuksilta aikaa lukea ja sivistää itseäni. Palvelijan aika itselleen ei ole mikään itsestäänselvyys, mutta herra Wooster ei juuri koskaan ole pyytämiäni vapaapäiviä kieltänyt. Uskoakseni hänestä on suorastaa mukavaa, ellei jopa tarpeellista pitää huolta alaistensa henkisestä terveydestä - herttainen piirre, jonka soisin jokaiselle.
Eikä isäntäni seuraelämän solmukohtien avaaminen ole mielestäni lainkaan rasittavaa, päinvastoin. Jos totta puhutaan pitkästyisin hopeoiden kiillottamiseen ja aamiaisen valmisteluun, ellei Woosterin residenssissä pikanttina mausteena olisi kaiken ylle siroteltu yhtä sun toista pulmaa aivonystyröiden virkistykseksi. Kummasti teki silittämisestä ja viikkaamisestakin kahta tyydyttävämpää, kun taloustyöt asettuivat näppärästi ongelmanratkaisun kanssa keskinäiseen tasapainoon.
Kuten varmasti tietänette, isäntäni kuvaa jatkuvia rakkauselämänsä kiemuroita, sukulaissotkuja ja rahahuolia kirjoituksissaan, jotka todellakin ylistävät allekirjoittaneen panosta mitä liikuttavimmassa määrin. Vaikken toki herran aikaansaannoksia voi järin kehittäväksi kirjallisuudeksi kehua, väitän hänen tavassaan jäsentää ympäristöään olevan tiettyä viehättävyyttä. 'Pinne' oli hänen kieltämättä osuvassa kielenkäytössään mikä tahansa elämän eteen tuleva haaste, joka vaatii pikaista ratkaisua. Useammasta tällaisesta syntyi pinteiden vyyhti tai verkko, riippuen kulloinkin siitä, kuinka helppoa tai vaikeaa niistä oli päätä käyttämällä selvitä. Harvoin herra Woosteria vaivasi vain yksi tällainen pinne, vaan hänen omia sanoja mukaillakseni: "Henkinen hätä on sakkaantuvaa sorttia", enkä todisteiden valossa voi olla kuin samaa mieltä.
Ehdottomasti ihastuttavinta armon herrani ajattelutavassa kuitenkin on, kuinka itsestään selvästi jokaiselle pinnelangalle oli aina oma purkunsa, eikä hänen maailmassaan pattitilanteita ollut olemassakaan. Voin myöntää omassa elämänkatsomuksessani luonnostaan olevan kyynisempää väriä, enkä todellakaan ole yhtä nopea uskomaan kaikilla hankaluuksilla olevan yksiselitteistä, saati tyydyttävää loppua. Herra Wooster on kuitenkin pahimmassakin ahdingossa yhtä aurinkoinen, yksinkertaisesti luottaessaan jostain aina löytyvän sopiva keino päästä pälkähästä. Joku saattaisi hyvinkin haukkua moista hyväuskoisuutta pahasti keskenkasvuiseksi. En siitä huolimatta ole ollenkaan sitä mieltä, että juuri minun Bertram Woosterini lapsekkaassa myönteisyydessä olisi mitään kitkettävää.
Tiedostan hyvin kuulostavani jopa höperöltä väittäessäni maailmankuvani mullistuneen tyystin astuttuani herra Woosterin palvelukseen, mutten voi väittää mitään muutakaan. Useimmat edelliset työnantajani ovat vaatineet neuvokkuutta, monessakin suhteessa, mutta harva on todella uskonut kaiken aina järjestyvän parhain päin, kunhan asiaa vain tarpeeksi kauan pohtii.
Siksi en tahdo välittä pitkäksi venyvistä juhlista tai mieltäni pahoittavasta kyseenalaisesta vaate- ja musiikkimausta. Isäntäni suuri sydän on ehdottomasti paikallaan, ja rehellisesti myönnän oman sielunikin voivan paremmin saadessani palvella miestä, jota kaikkine vikoineenkin niin paljon rakastan.
FIN
