Muccah, hihii uusi lukija jee! Kiitos paljon kommentistasi! Jännitystä ei huispauksen mm-kisoista puutu tai ainakin pääni on ihan täynnä kaikenmaailman äksöniä kisoja piristämään
jemmis, voi kiitos paljon sinullekin kommentistasi! Kirjoita ihmeessä kolmannesta sukupolvesta jos mieli tekee, minulla on ainakin ollut yksinäni hurjan hauskaa kun olen tätä kirjoittanut!
17. Piukka peppu ja LimamiesJames heräsi ja tunsi leveän hymyn nousevan huulilleen. Hän vilkaisi kelloa, se oli vähän vaille viisi aamulla ja hänen taikasauvansa alkaisi kilkattaa millä hetkellä hyvänsä sen merkiksi, että olisi aika nousta. James tarttui yöpöydällä lojuvaan sauvaansa ja ravisteli sitä poistaakseen herätyksen.
James tunsi olonsa mahdottoman pirteäksi, vaikka oli valvonut Jasperin kanssa pitkälle yöhön vaihdellen kuulumisia. James vilkaisi patjalla hänen sänkynsä vieressä nukkuvaa Jasperia ja hänen mielensä alkoi kehitellä heti mahdollisia jekkuja, joita hän voisi nukkuvalle ystävälleen tehdä jälleennäkemisen kunniaksi. Ennen kuin ajatukset ehtivät muodostaa kunnon kuvaa Japerin silmät rävähtivät auki ja katsoivat vaaleiden hiuksien ja ryppyisen peiton seasta Jamesia tiukasti.
"Älä edes kuvittele sitä."
James mutristi huuliaan. "En kuvitellutkaan."
"Valehtelet."
"En ikinä." James nousi arvokkuutta tavoitellen sängystään, meni huoneen nurkassa tuolilla lojuvan vaatekasan luokse ja ryhtyi kaivamaan verryttelyasuaan esiin.
Jasper nousi käsiensä varaan silmät vieläkin unisina ja katsoi ihoa myötäilevää verryttelyasua melkein järkyttyneenä. "Tuossa jästien jumppa-asussako sinä hengailet täällä?"
James tuhahti. "Tämä on verryttelyasuni sinä kieroutunut, ilkeä pieni ystäväiseni. Kahdeksan kilometrin jolkotus aamukasteessa odottaa."
Jasper pärskähti vahingoniloisesti. "Pidä hauskaa."
"Hiljaa."
"Katkera", Jasper virnisti. "Taidankin sitten etsiä Tobbyn käsiini sillä aikaa, kun sinä kirmailet metsässä. Matkustin ympäri maailman ja söin mitä kummallisimpia juttuja alkaen Australian koralliriuttojen sokerisammaleesta ja Tobbyn keksit ovat vieläkin parasta, mitä olen ikinä maistanut."
"Säälittävää, kun otetaan huomioon että olit Kreikassa, jossa naisilla on uhkeat muodot ja loputtoman pitkät, silkkiset sääret. Olisit maistellut heitä niin olisit saanut muutakin mietittävää kuin vanhan, pyylevän tontun keksit."
"Olisin ehkä maistanutkin, mutta Megan oli valmis keihästämään kaikki kilometrikaunottaret, jotka uskaltautuivat katsomaan minuun päinkään", Jasper huokaisi päätään puistellen.
James tuijotti poikaa. "Ja sinä annoit hänen?"
Jasper kohautti olkapäitään. "Ei se minua oikeastaan haitannut, jos totta puhutaan. Megan osaa olla aika päällekäyvä."
James virnisti. "No, nyt puhut asiaa."
Jasper pyöräytti silmiään. "Onko sinun mahdotonta olla ajattelematta kaksimielisyyksiä, kun puhutaan naisista?"
"On, kyllähän sinä sen tiedät. Odota vain, kunhan tutustut Shawniin, hän on kaksin kerroin limaisempi", James naurahti. "Nyt minun on mentävä. Nähdään aamupalalla!"
"Okei. Hauskaa hikoilua."
James jätti Jasperin pukeutumaan ja loikki Aurorian pihalle, jossa muut aurorikokelaat olivatkin jo haukottelevina ja verrytteluasuihinsa pukeutuneina. Jamesin ottaessa paikkansa unisen Shawnin vierestä Teddy käski kaikki liikkeelle ja he lähtivät hölkkäämään kohti Aurorian takana olevaa metsää.
Aamu oli yllättävän kaunis marraskuun koleudesta ja viimasta huolimatta. Aurinko leikitteli maahan kosteita varjoja Jamesin ja Shawnin jolkottaessa muiden kanssa pururataa pitkin yhä syvemmälle metsään.
Puolen tunnin kuluttua James oli hiestä märkä. Olisi voinut luulla, että kuukauden aamulenkkeilyn jälkeen hieneritys olisi ollut edes jollakin tasolla vähäisempää, mutta ei. Tosin James oli jokseenkin varma hapenottokykynsä nousemisesta, sillä vaikka viisi kilometriä oli takana, hänen oli helppo hengittää taisaiseen tahtiin hölkätessään aina vain eteenpäin. Ja aina, jos hän huomasi väsyvänsä hänen ei tarvinnut kuin vilkaista edessään hölkkäävän Avan piukkojen trikoiden verhoamaa takamusta ja hänen kroppansa tuntui saavan kummasti ylimääräistä energiaa.
Siinä missä Avan hölkkäyssijainti sai Jamesin liikkumaan entistä nopeammin, se myös oli petollinen. James ei huomannut lainkaan valtavaa juurta, joka työntyi esiin maasta ja katse koko ajan Avan pepussa pysyen hän muksahti maahan hänen jalkansa ottaessa yhteen inhottavan juuren kanssa. Mimosa ja Shannon loikkasivat hihittäen Jamesin ylitse ja Shawn pysähtyi hänen viereensä.
"Kannattaisi katsoa välillä maahan", Shawn nauroi auttaessaan Jamesin jälleen ylös. "Ei Avan peppu minnekään katoa, vaikka et sitä ihan koko ajan tapittaisikaan."
James puisteli puruja verrytteluasustaan. "Eihän sitä voi koskaan tietää."
Shawn vilkaisi eteenpäin juoksevaa Avaa. "Piukka peppu kyllä."
"Älä muuta sano."
Samassa yläilmoista kuului vahingoniloista, hykertelevää naurua. James olisi tunnistanut äänen missä tahansa ja hän käänsi päänsä yläilmoihin niin nopeasti, että hänen niskansa naksahtivat.
Jasper liiteli luudalla heidän yläpuolellaan. Poika melkein makoili luudan päällä ja mussutti jotakin, epäilemättä keksiä ja näytti ärsyttävän huvittuneelta, rennolta ja hiettömältä. James loi ystäväänsä syvästi halveksuvan katseen.
"Et sitten kyennyt hillitsemään itseäsi", James tokaisi. "Minun luutani."
"Sattui osumaan silmään. Pakkohan tämä oli nähdä", Jasper virnisti takaisin ja liisi alemmaksi.
James katsoi epäilevästi juurta, johon oli kompastunut ja sitten taas Jasperia. "Outoa, että keskellä pururataa nököttää yhtäkkiä juuri."
"Tosi kummallista", Jasper myönsi ilmeettömästi. "Keksi?" Hän ojensi valtavaa keksiä, josta tunkeutui esiin suuria suklaahippusia. Shawn tarttui keksiin iloisesti.
"Kiitos. Kukahan sinä olet?"
Jasper naurahti ja ojensi kätensä. "Jasper Blom. Tulin nauramaan Jamesille."
Shawn kätteli Jasperia. "Shawn Tiger. Minä nauran Jamesille aina." Shawn haukkasi palan valtavasta keksistään ja nyökkäili kuin antaen sen maulle hyväksyntänsä.
James pyöräytti silmiään.
"Mitä sinä täällä teet?" Teddy oli hölkännyt takaisin päin katsomaan, mikä heitä oikein viivytti ja tuijotti nyt luudalla makoilevaa Jasperia ilme sekä ilahtuneena että epäluuloisena.
Jasper liihotti Teddyn ylle. "Herra Aurorikouluttaja. Tulin ilkkumaan Jamesille, tietysti."
"Tietysti", James mutisi inhoten. "Kaikki aina pilkkaavat minua."
Shawn taputti häntä osaaottavasti olalle. "Sinussa vain on jotakin sellaista, mitä ei voi olla solvaamatta."
"Aijaa, no johan helpotti."
Teddy ja Jasper kättelivät. Teddy katsoi kättään kättelyn jälkeen lievästi inhoava ilme kasvoillaan, josta James päätteli Jasperin pyyhkineen keksinmuruista rasvaa tämän käsiin.
"Oletko muuten tajunnut, että toimit vähän epäloogisesti näin aamutuimaan?" Jasper kysäisi Teddyltä kevyesti Shawnin ja Jamesin kävellessä heidän luokseen. Muut aurorikokelaat olivat jo kaukana ja näyttivät vain pieniltä pomppivilta pisteiltä.
"Kuinka niin?" Teddy kysyi epäluuloisesti ja katsoi Jasperia varuillaan.
"No, ihminen kun herää aamulla hänen aineenvaihduntansa alkaa pörrätä ja energiantuotanto alkaa. Se, että pistät kokelaasi ennen aamupalaa tänne kirmaamaan on epäviisas veto. Heidän lihaksensa joutuvat tekemään hurjaa työtä ennen kuin ovat saaneet energiaa ja se vie heiltä voimia koko päivän ajan ja heikentää heidän suorituskykyään."
Teddy näytti puulla päähän lyödyltä. James taputti tätä olkapäähän.
"Siinäs kuulit. Minähän olen yrittänyt selittää, että tällainen ihmisten rääkkääminen aamukoleuden vasta herätessä on verrattavissa siihen, miten kotitonttuja joskus kohdeltiin ennen kuin Hermione sylki heille paremmat oikeudet."
Teddy haroi räikeän turkooseja hiuksiaan hämillään, näki sitten Jamesin ja Shawnin virnistelevän vahingoniloisesti toisilleen ja osoitti määräävästi kaukana häämöttäviä muita aurorikokelaita. "Te kaksi, ottakaa toiset kiinni! Ja sinä!" Teddy kääntyi katsomaan Jasperia. "Liihota jonnekin!"
"Onko herra Aurorikouluttajalle okei, jos minä kuokkimaan Tobbyn hekumallisen ihanaan ruokatarjoiluun tänään ja huomenna ennen kuin lähdemme huispauksen maailmanmestaruuskisoihin?" Jasper kysäisi Teddyltä ja haukkasi palan uudesta valtavasta keksistään, jonka oli kaivanut tuulitakkinsa taskusta.
Teddy pyöräytti silmiään. "Ehkä se sitten on."
Jaspes kohotti kulmiaan. "Olikohan tuo nyt myöntävä vastaus?"
"No on, on!" Teddy huudahti kärsimättömästi. Hän katsoi tiukasti Shawnia ja Jamesia. "Mitä te siinä vielä seisotte? Vipinää ketariin!"
James ja Shawn lähtivät juoksemaan ja Jasper nousi takaisin yläilmoihin. Poika liiteli letkeästi heidän yläpuolellaan.
"Kumpi eka?" James haastoi Shawnin. Poika virnisti ja lähti juoksemaan hurjaa vauhtia eteenpäin ja James tihensi harppauksiaan.
Shawn oli yllättävän nopea ja James joutui pinnistelemään itseään äärimilleen pysyäkseen pojan perässä.
"Tämä on epäreilua!" James huohotti, kun he saivat muut aurorikokelaat kiinni, Shawn vähän ennen Jamesia. "Sinulla on pidemmät jalat!"
"Tai sitten sinä olet vain hidas", Shawn virnisti.
"Sinä juokset kuin aropupu, eihän tuollaisessa tahdissa voi pysyä", James jupisi.
"Aropupu?" Shawn toisti. "Vertaatko sinä minun juoksutyyliäni aropupuun? Eikö tiikeri olisi osuvampi?"
"Ei."
"Olisipas. Myönnä."
"Älä ole lapsellinen", James huokaisi ja tihensi jälleen askeleitaan.
Lopulta he palasivat takaisin Auroriaan. James tihrusti taivaisiin, mutta Jasperia ei näkynyt, tämä varmaan liiteli vielä jossakin.
James oli syönyt mahansa kylläiseksi ja taisteli juuri Mimosan kanssa viimeisestä lirusta kahvia, kun Jasper lopulta saapui ruokailusaliin. Hänen ilmestymisensä herätti muissa aurorikokelaissa uteliaisuutta, joka ilmeni vaimeana supinana.
Jasper ei välittänyt supinoista, vaan tuli istumaan Jamesin ja Shawnin väliin rennon keinahtelevalla tyylillään. "Joko James ehti ahmia kaiken puuron?"
"Se olin minä, sori", Shawn virnisti.
Jasper vilkaisi kyllästyneesti Jamesia. "Miksi sinä haalit aina puurohirmuja ystäviksesi?"
"Ei ole minun vikani, jos seuraani lyöttäytyvät omaavat samanlaiset aamupalamieltymykset kuin minä", James puolustautui.
"Kaikki on aina sinun vikasi", Jasper oikaisi ja poimi haarukallaan pekonia lautaselleen.
"Kuka sinä olet?" Ava kysyi pöydän toistelta puolelta uteliaasti.
Jasper kääntyi katsomaan tyttöä ja James näki pojan korullisen kulmakarvan nytkähtävän hieman. Se oli merkki siitä, että Jasper piti näkemästään. James hillitsi halunsa iskeä haarukkansa pojan kämmenselkään varoituksen merkiksi.
"Jasper Blom", Jasper esitteli itsensä.
Mimosa, Shannon ja Jessica Jamesin toisella puolella kurottivat katsomaan Jasperia myös. Jessican katse suorastaan söi Jasperia, minkä poika pani inhoavan ahdistuneesta ilmeestä päätellen merkille.
"Oletko sinä aurori?" Mimosa kysäisi.
Jasper hymähti. "En."
"Mitä sinä sitten teet täällä?" Aqualine Avan vierestä kysäisi.
"Tulin moikkaamaan Jamesia", Jasper kertoi. "Eikö täällä saa kahvia?"
Samassa Tobby riensi keittiöstä ruokailusaliin kantaen kahta täyttä pannullista kahvia. "Tässä on tuoretta kahvia, Jasper-herra!"
Jasper tarttui pannuun ja hymyili tontulle. "Kiitos, Tobby."
Pyylevä kotitonttu antoi toisen pannun käsiään ojentelevalle Shawnille, kumarsi syvään ja kipitti sitten takaisin keittiöön.
"Palvelu pelaa", Shawn hymähti ja kaatoi itselleen kahvia.
"Sinähän sen tiedät", Shannon tokaisi hyytävästi. James pärskähti kahviinsa.
Shawn huokaisi. "Älä ole niin kiukkuinen minulle, muru."
"En käsitä, kuinka se voisi olla mahdollista", Shannon tiuskaisi takaisin.
"Ei ole syytä tulistua", Shawn sanoi tytölle väläyttäen tälle leveän hymyn. "Älä kerro tätä muille, mutta sinusta minä tykkäsin eniten. Emmehän me ikinä sopineet mistään sen vakavemmasta."
"Nyt tajuan mitä tarkoitit sillä limaisuudella", Jasper mutisi matalalla äänellä Jamesille Shannonin räpytellessä silmiään ilahtuneena.
"Niinkö?" tyttö kysyi melkein hengästyneellä äänellä, "oikeasti? Tykkäätkö sinä minusta eniten?"
"Kaikista Shannon-nimisistä eniten sinusta", Shawn runoili näyttäen lievästi kärsivältä ja James tukahdutti kurkkuaan kutittavan naurunpyrähdyksen.
"Minähän varoitin sinua", James sihahti Shawnille riemukkaasti. "Sika."
"Ole sinä aropupu hiljaa siinä", Shawn sihahti takaisin.
"Tuletteko te illalla Kolmeen Luudanvarteen?" Mimosa kysyi Jamesilta, Jasperilta ja Shawnilta. "Matami Rosmertan hanajuomat ovat vain viisi sirppiä keskiviikkoisin."
"Totta kai!" James hihkaisi ilahtuneena. Hänellä oli pelkästään hauskoja muistoja Jasperin kanssa rilluttelemisesta, vaikka poika ei ollutkaan ikinä ollut baareissa istuskelevaa tyyppiä. Lähinnä Jasper ja James olivat käyneet vohkimassa Rosmertan tuliviskipulloja ja haahuilleet kahdestaan pitkin Tylypahkan maita ja mantuja - kunnes Rosmerta oli saanut heidät kiinni ja pistänyt heidät tiskaamaan astioita ilman taikuutta pariksi viikonlopuksi.
"Kolme Luudanvartta", Jasper toisti kuivasti pyöräyttäen silmiään.
"Älä ole niin nuiva, siitä tulee hauskaa!" James läimäytti ystäväänsä lujaa selkään. "Tuletko sinä?" hän kysyi sitten vastapäätään istuvalta Avalta automaattisesti, melkein vahingossa.
Aqualine siristi silmiään pannen merkille Jamesin osoittaneen kysymyksensä ainoastaan Avalle. "Meillä taitaa olla muuta tekemistä", Aqualine tokaisi peittämättä vastenmielisyyttä ja varoitusta äänestään.
Ava ja James vilkaisivat toisiaan, eikä sekään ilmeisesti jäänyt Aqualinelta huomaamatta. "Ava?" tyttö kivahti
Ava näytti hätkähtävän pienesti. "Joo, meillä on muuta tekemistä", tyttö myöntyi ja vältteli Jamesin katsetta.
"Okei", James tokaisi. Häntä ärsytti ja halu tunkea Aqualine kurpitsamehupikariin oli suunnaton.
Shawn ojentautui Jamesin ja Jasperin ylitse ja nappasi Mimosalta pergamentin ja sulkakynän. "Minä lainaan näitä", poika ilmoitti.
"Siltä vähän näyttäisi", Mimosa sanoi huvittuneena.
"Kenelle sinä kirjoitat?" James kysäisi, vaikka arvelikin tietävänsä jo vastauksen. Hän ei oikein tiennyt itsekään, mitä mieltä oli asiasta.
"Lilylle", Shawn vastasi hajamielisesti.
"Miksi?" Jasper kysyi pekonia rouskuttaen.
"Shawn vikittelee minun pikkusiskoani", James kertoi Jasperille pystymättä olemaan irvistämättä.
Jasperin kulmakarvat pongahtivat ylös. "Ja se on sinulle ihan okei?"
"Ei todellakaan ole", James tokaisi.
Shawn pyöräytti silmiään. "Minä en vikittele Lilyä. Meillä vain sattuu olemaan hauskaa, ei mitään sen kummempaa."
"Yh, ole hiljaa", James mutisi inhoavasti.
*
James, Jasper ja Shawn ja muut aurorikokelaat valtasivat Kolmen Luudanvarren nurkkapöydät. Ainoastaan Ava ja Aqualine olivat jääneet Auroriaan Jamesin harmiksi. Hän oli jokseenkin varma, että näkisi Avan vasta ensi viikolla maailmanmestaruuskisojen jälkeen ja ajatus tuntui epämiellyttävän kurjalta. James oli alentunut jopa kehittelemään kieroutuneita suunnitelmia, jotta olisi saanut tytöt riitaantumaan ja Avan lähtemään heidän kanssaan Tylyahoon, mutta oli kuitenkin hylännyt nolon epätoivoiset strategiansa.
Victoire oli kerännyt torjuntataikojen selonteot teoriatunneilla ja ilmoittanut, että heillä olisi loppupäivä vapaata pidennetyn viikonlopun ja huispauksen maailmanmestaruuskisojen kunniaksi. Victoire oli kehottanut heitä nauttimaan täysin siemauksin vapaapäivistään, sillä koulutusohjelma rankentuisi huomattavasti seuraavien viikkojen aikana.
Ilta oli aikainen ja matami Rosmertan pubi oli melkein tyhjillään. Rosmerta tuli heidän pöytänsä luokse ja ryhtyi ottamaan tilauksia vastaan.
Jasper näytti lievästi ahdistuneelta. James tiesi, että poika ei tuntenut oloaan luonnolliseksi niin monien vieraiden ihmisten keskellä ja tilasi Rosmertalta tuliviskin Jasperille, jotta tämä vähän rentoutuisi.
"Tuliviskiä?" Jasper kysäisi. "Meinasitko vetäistä ihan humalan näin keskiviikkoillan ratoksi?"
"Mikäs sen mukavampaa, tosin tuliviski on sinulle ja minä tyydyn holilliseen kermakaljaan."
"Miksi sinä tilasit minulle tuliviskiä?"
"Jotta tuo keppi persuksistasi valahtaisi ulos", James hymähti.
Jasper katsoi häntä silmiään siristellen. "Minun persuksissani ei ole mitään sinne kuulumatonta, kiitos vain."
"Toisin voisi luulla, kun jökötät siinä jäykkänä kuin olisit menossa mestaukseen etkä huispauksen maailmanmestaruuskisoihin."
"Saan tästä paikasta ja näistä ihmisistä kylmiä väreitä", Jasper mutisi inhoavasti.
"Kestä se kuin mies", James käski. "Heihin tottuu nopeasti. Paitsi Shawniin."
Shawn, joka oli jutellut Jessen kanssa Jamesin toisella puolella kääntyi katsomaan heitä. "Mitä minusta?"
"Kerroin vain Jasperille tässä, että sinun ruman naamasi näkeminen ei ole muuttunut näiden viikkojen aikana yhtään sen miellyttävämmäksi", James kertoi leveästi hymyillen.
"Mitäpä jos kertoisit hänelle, että juttujasi kuunnellessa luulee välillä joutuvansa muuttamaan sinut teepannuksi, jotta hiljenisit?"
"Miksi et kerro itse, tuossa hän istuu", James hymähti.
"James!" Michael pöydän toiselta puolelta kutsui ja kumartui lähemmäksi heitä. "Onko Lily tulossa tänne tänään?"
"On", Shawn vastasi Jamesin puolesta. "Kuinka niin?"
Michael kohautti olkapäitään yrittäen ilmeisesti näyttää välinpitämättömältä, mutta hänen leveät hartiansa näyttivät hieman jännittyneiltä. "Hän ei ikinä vastannut minun kirjeeseeni", poika sanoi näyttäen pettyneeltä.
"Mihin kirjeeseen?" Shawn kysyi.
"Ei sen väliä", Michael sanoi vältellen ja haroi maantienvärisiä hiuksiaan hämillään.
James ja Shawn katsoivat toisiaan hieman ihmeissään. Baarin ovi avautui kilinän kera ja Lily ja Hugo astuivat sisälle. James virnisti. "Siinä piru missä mainitaan."
Shawnin ilme valaistui heti hänen nähdessään Lilyn. James pyöräytti silmiään ja katsoi Jasperia merkitsevästi. "Minähän sanoin."
"Lily on kasvanut edukseen", Jasper tuumasi katsellessaan lähestyvää parivaljakkoa.
"Älä sinäkin aloita", James ähkäisi.
"Moi", Lily ja Hugo tervehtivät heitä tullessaan istumaan heidän pöytäänsä. James näki Lilyn ja Shawnin vaihtavan merkitykselliset hymyt. Samassa Lily äkkäsi Jasperin Jamesin vieressä ja hänen suunsa loksahti auki.
"Jasper!"
"Moi Lily", Jasper hymyili. Poika näytti helpottuneelta nähdessään tuttuja. "Mihin sinä olet jättänyt toisen puoliskosi?"
"Rox on jälki-istunnossa", Lily kertoi virnistäen. "Hän tulee sitten kun pääsee."
"Entä mihin sinä olet jättänyt toisen puoliskosi?" James kysyi Hugolta.
"Fred murjottaa yksin meidän makuusalissa", Hugo kertoi huokaisten.
"Miksi?" Shawn kysyi ihmeissään.
Lily ja Hugo vaihtoivat keskenään painavan katseen.
"Mitä on tapahtunut?" James kysyi.
"No, minä ja Roxanne tavallaan paljastimme McGarmiwalle, että Fredillä ja professori Lipetitillä on salasuhde - "
"MITÄ?" James, Jasper ja Shawn huudahtivat yhteen ääneen.
Shawn virnisti. "Georgina Lipetit on kuuma."
"Kuinka Fred onnistui Lipetitinn kellistämään?" James ähkäisi järkyttyneenä.
Hugo hymyili. "Jälki-istunnoissa viime vuonna."
"Huh-huh", James sanoi painokkaasti, melkein kunnioittavasti. "Ja te törpöt menitte lavertelemaan heistä! Miksi?"
"No, ei se ainakaan tahallinen suoritus ollut", Lily sanoi.
"Saiko Lipetit potkut?" Jasper kysyi.
"Joo. Fred ei ole puhunut sanaakaan sen jälkeen", Hugo kertoi huokaisten.
"Ei hän sinulle vihainen ole", Lily tuhahti. "Minulle ja Roxannelle hän pitää varmaan koko loppuvuoden mykkäkoulua."
"Ehkä te olette ansainneet sen", Hugo ehdotti vihjailevasti ja Lily loi poikaan musertavan katseen.
"Minusta on epäreilua, että vaikka Rox oli se joka lörpötteli järkyttäviä salaisuuksia niin myös minulle ollaan vihaisia!"
"Sinä ja Rox olette vähän niin kuin samaa pakettia", James virnuili.
Shawn irvisti.
"Moi, Lily." Michael oli noussut paikaltaan ja seisoi nyt Lilyn vieressä näyttäen omituisen hermostuneelta.
Lily kääntyi katsomaan poikaa. "Moi?"
"Et vastannut kirjeeseeni", poika mutisi hiljaa.
"Kuka sinä olet?" Lily kysyi hämmentyneenä. Sitten hän hätkähti ja näytti hieman pakokauhuiselta. "Michael?"
"Joo."
Lily avasi suunsa ja selkeästi etsi sanoja. Michael hymyili. "Voinko tarjota sinulle juotavaa?"
"Lilyllä on jo juotavaa", Shawn tokaisi kovalla äänellä.
Lily hymyili pahoittelevasti Michaelille. "Ehkä seuraavan sitten." Heti sanottuaan sanat Lily näytti siltä, että olisi halunnut nielaista kielensä. Michaelin kasvoille levisi iloinen hymy ja poika nyökkäsi innokkaasti ennen kuin palasi paikalleen.
"Tiesitkö, että hän lukee runokirjoja?" Shawn sihahti Lilylle.
Lily irvisti. "Se selittää paljon. Se kirje oli imelintä höpötystä mitä ikinä olen lukenut."
Muutaman tunnin kuluttua baarin tyhjät pöydät heidän ympärillään olivat täyttyneet ja melutaso noussut huomattavasti. Aurorikokelaat ja Jasper, Lily ja Hugo olivat nousujohteikkaassa iloisessa mielentilassa, kun Roxanne vihdoin saapui paikalle näyttäen myrtyneeltä. Tytön kiharat hiukset olivat vapaina, mutta tämä sitoi niitä juuri ponihännälle astellessaan heidän luokseen.
Roxanne änkesi itsensä istumaan Lilyn ja Hugon viereen. "Moro." Tyttö nykäisi itselleen Hugon juoman tämän edestä pöydältä ja kaatoi sen kurkkuunsa.
"Hei!" Hugo huudahti närkästyneenä. "Mene hakemaan oma juomasi!"
"No niin menenkin, tuo maistui suorastaan järkyttävältä", Roxanne tokaisi inhoavasti ja nousi pöydästä. "Moi, Jasper", tyttö lisäsi kuin ohimennen lähtiessään baaritiskille.
"Moi, Rox", Jasper naurahti kuulostaen harvinaisen hämilliseltä. James vilkaisi poikaa ja huomasi korullisen kulmakarvan kohonneen omituisen ylös niin, että koru vilkkui tämän vaaleiden otsahiuksien läpi. Jasperin vihreiden silmien katse seurasi Roxannea koko matkan baaritiskille ja James virnisti.
"Roxannesta on tullut melkoinen kaunotar", James hymähti ystävälleen.
"Siltä vähän näyttäisi", Jasper myöntyi ja ryysti juomaansa. James odotti kulmakorun laskeutumista, mutta kyllästyi jonkin ajan kuluttua.
Roxanne palasi hetken päästä kolmen juoman kanssa. Tyttö tyrkkäsi niistä kaikista makeimman näköisen Hugon eteen. "Siinä."
"Kiitos."
Lily yritti ottaa kolmannen juoman Roxannelta, mutta tyttö kahmaisi ne lähelleen omistuksenhaluisesti. "Näpit irti!"
"Miksi sinä et minulle tuonut?" Lily puuskahti.
"Koska sinä et suostunut odottamaan jälki-istuntoni loppumista vaan tulit tänne ilman minua?" Roxanne ryysti juomaansa niin innokkaasti, että James arveli Lilyn ja Hugon joutuvan kantamaan tytön jälleen linnaan illan päätteeksi.
"Diaz olisi saattanut pitää sinua kirjaston pölyjä pyyhkimässä myöhäiseen yöhön asti! Miksi minun pitäisi kärsiä sinun tyhmän jälki-istuntosi takia?"
"Koska olet olevinasi paras ystäväni?"
"Miksi sinä olit jälki-istunnossa?" Jasper kysyi Roxannelta.
Roxanne pyöräytti silmiään. "Rehtori Diazin mielestä olen vastuuton ja siveetön ja kolmen viikon pölyjen pyyhkiminen on ilmeisesti hänen käsityksensä opiskelumotivaation kohottamisesta ja siveellisyyden palauttamisesta."
"Pääsithän sinäkin tulemaan!" Jesse, joka oli ollut menossa baaritiskille uutta juomaa hakemaan oli hoksannut Roxannen ilmestyneen heidän keskuutensa ja kumartui tuttavallisesti nojaamaan tämän selkänojaa vasten.
Roxanne vilkaisi poikaa epäluonteenomaisen innottomasti. "Moi."
Jesse näytti hämilliseltä. "Mitä kuuluu?"
"Hmm, katsotaanpas. Veljeni ei puhu minulle enää ikinä, tipahdan muodonmuutoksen tunneilta, kun olen niin surkea, hukun loitsuläksyihini, koska en osaa tehdä niitä, Lehmis teki minusta eilen kaiken kansan nähden hylkeen ja tukassani on takku, jota en ole saanut kolmeen päivään kammatuksi ja nyt ajattelin vetäistä sellaisen mukavan hallitun tai vähemmän hallitun kooman päälle. Mitä sinulle kuuluu?"
Jesse tuijotti silmiään räpytellen Roxannea ja naurahti. "Ilmeisesti parempaa kuin sinulle, kukaan ei ole muuttanut minua vähään aikaan hylkeeksi ja tukkani on ihanan takuton."
Roxanne kohotti kulmaansa. "Uskoisiko tuota?" Tyttö nosti kätensä Jessen tummiin hiuksiin ja pörrötti niitä. "Oikein hienot ja sileät", tämä myöntyi nyökäten. "Pitänee tulla varmistamaan vielä myöhemmin, että ne eivät ole menneet takkuun."
Jesse virnisti. "Se olisi mukavaa."
Roxanne hymyili leveästi pojalle ennen kuin tämä lähti jatkamaan matkaansa baaritiskin suuntaan. Sitten tyttö tarttui jälleen juomansa ja kulautti lasin tyhjäksi yhdellä kulauksella.
"Sinä kannat hänet linnaan", Lily sihahti Hugolle alistuneesti.
"Sinun paras ystäväsi, sinä kannat", Hugo vastusti.
"Sinä olet mies ja minä nainen, sinä kannat!"
"Kummankaan teistä ei tarvitse kantaa minua", Roxanne tokaisi arvokkaasti. "Osaan kävellä ihan itsekin, kiitos vain."
"Tuohon tahtiin kun juomiasi lipität et varmasti muuten osaa, se on todettu ihan tarpeeksi monta kertaa", Hugo tuhahti.
"Miksi Lehmis muutti sinut hylkeeksi?" Shawn kysäisi Roxannelta.
"En tiedä, kai se oli hänestä jollakin kieroutuneella tavalla hauskaa."
"Siltä se ainakin kuulostaa", James virnisti.
"Jos se sinusta niin hauskaa on niin voithan sinä pyytä Jasperia muuttamaan sinut hylkeeksi niin saat oikein omakohtaisen kokemuksen elämyksen mukavuudesta ja hauskuudesta. En olisi uskonut, että mikään Lehmiksen keksimä olisi sinusta hauskaa, Jamie, olen pettynyt..."
"Kuka on Lehmis?" Jasper kysyi hämillään.
"Pamela Parkinson", James, Roxanne, Lily ja Hugo vastasivat kuin kuorossa. Jasperin kasvoille levisi ymmärtäväinen ilme.
"Eikös hän pyörinyt aina Scorpius Malfoyn ja niiden Romen hämärien veljesten kanssa?"
"Samainen lehmä", Roxanne sanoi nyökäten.
"Me emme ole vieläkään kostanut Lehmikselle ja Pricelle sitä Salaisuuksien kammion juttua", Lily mutisi hiljaa. "Otetaan se ensisijaiseksi projektiksi ensi viikolla, kun ollaan taas koulussa."
Roxanne pudisteli päätään surullisena. "Tämä on niin väärin. Minä en voi ottaa Lehmiksen rääkkäämistä ensisijaiseksi tehtäväkseni, kun minun pitää tehdä typeriä lisätehtäviä ja pyyhkiä pölyjä!"
"Kyllä me jotain keksitään", Hugo lohdutti.
Illan kääntyessä alkuyöksi kaikki alkoivat olla iloisessa, kevyessä hiprakassa. James ja Jasper nauraa räkättivät vanhoille koulumuistoilleen ja Roxanne ja Hugo nauroivat heidän kanssaan, Shawn ja Lily olivat kumartuneet toistensa puoleen ja juttelivat jostakin hiljaa, Mimosa, Jesse ja Michael joivat kilpaa shotteja ja Shannon tuijotteli Shawnia humalaisen kiukkuisen näköisenä.
Jamesin ääneensanottomat ennustukset kävivät toteen, kun Shannon näytti lopulta räjähtävän ja tyttö nousi ylös tuoliltaan ja marssi päättäväisesti Shawnin eteen. Shawn ja Lily kohottivat katseensa tyttöön, Shawn turhautuneen ja Lily hämmentyneen näköisenä.
"Sinä olet sitten ällöttävä sika, Shawn!" Shannon huusi raivoissaan. "Taas sinä lirkuttelet uudelle tytölle! Sen jälkeen mitä tänään sanoit!"
"Mitä hän sanoi?" Lily kysyi hieman inhoavalla äänensävyllä.
"Sinä sanoit, että tykkäät minusta eniten! Mutta sinä olet vain kiero, naisia hyväksikäyttävä limainen valehtelija!" Shannon kääntyi katsomaan Lilyä. "Sinuna en uskoisi mitään, mitä hän sanoo! Hän käytti minua törkeästi hyväkseen!"
"Ja minua!" Jessica pöydän päästä kiljaisi.
"Ja minua!" Taylor huudahti tytön vierestä.
"Ja minua!" Megara kivahti Jessen vierestä.
"Hei!" Shawn huudahti närkästyneenä. "Ei kukaan teistä kyllä pahemmin vastaan taistellut!"
"Meidän pitäisi ruveta kutsumaan häntä Limamieheksi", James mutisi Jasperille hiljaa. Poika nyökkäsi vakavana.
"Hyvä idea."
Lily kääntyi katsomaan kovettunein kasvoin jähmettynyttä Shawnia. "Siis niin kuin oikeasti vai? Oletko tosissasi?"
Shawn näytti ahdistuneelta. "En minä käyttänyt hyväkseni ketään!"
"Puolet teidän auroritytöistä siis valehtelevat vai?" Lily kivahti.
"Hyväksikäyttö on aika voimakas sana. Lily..."
"En voi uskoa, että olen ollut niin typerä", Lily mutisi ja pyöritti päätään. "Olen idiootti!"
"Sinä et ole idiootti", Shawn sanoi tiukasti ja tarttui Lilyn käsiin, mutta tyttö kavahti kauemmaksi kosketusta.
"Sinä olet vain pelannut minun kanssani ihan niin kuin kaikkien heidänkin kanssa!" Lily kivahti näyttäen vihaiselta. James etsi sisarestaan merkkejä surusta, mutta ainoastaan kiukku koristi pikkusiskon hentoisia pisamia.
"Minä en ole pelannut mitään!" Shawn huudahti turhautuneena.
"Minähän yritin varoittaa sinua..." James sanoi hiljaa. Shawn mulkaisi häntä eikä vaivautunut vastaamaan.
"No, onneksi selvisi tämäkin hyvissä ajoin", Lily tuhahti. "Tiedänpä nyt, millainen kusipää sinä olet."
"Odotas nyt", Shawn sanoi näyttäen hermostuneelta. "Sinä olet ymmärtänyt koko jutun ihan väärin."
"Niinkö?" Lily kysäisi kuivasti. "Minusta sitä ei voi kauhean monella tapaa ymmärtää."
"Näköjään voi! En minä ole kiinnostunut heistä!" Shawn madalsi ääntään niin, että vieressä kuuntelevat aurorikokelaat eivät voinneet kuulla.
"Ai et ole kiinnostunut heistä?" Lily kivahti kovalla äänellä niin, että baarin koko asiakaskunta varmasti kuuli. "Hassu juttu, minusta tuntuu että hekään eivät ole enää kiinnostuneita sinusta. Painu helvettiin, Tiger."
Lily oli pyyhältämässä ulos, mutta jähmettyi kesken matkan ja palasi takaisin aurorikokelaiden valloittaman pöydän ääreen, käveli Michaelin taakse ja kumartui suutelemaan yllättynyttä poikaa suoraan huulille.
"Minun silmäni", James inahti ja läiskäisi kätensä kasvoilleen. "En kestä!"
"Dramaattista", Jasper hymähti.
Shawn tuijotti Lilyä ja Michaelia ilme kovettuneena. Lily irrottautui Michaelista ja hymyili pojalle leveästi. Sitten Lily heitti Shawniin hyytävän katseen ja lähti kohti Kolmen Luudanvarren ulko-ovea. Shawn oli lähdössä tytön perään, mutta Hugo nousi paikaltaan ja veti tämän takaisin pöydän luo.
"Ei sinun kannata puhua hänelle nyt, kun hän on noin kiukkuinen, ei hän kuuntele mitään kuitenkaan."
Shawn äännähti turhautuneena ja vilkaisi paikallaan hiljaa itkevää Shannonia kiukkuisesti. Sitten poika lysähti jälleen istumaan näyttäen myrtyneeltä. Hugo lähti Lilyn perään.
Roxanne naurahti hiljaa paikallaan. Shawn mulkaisi tyttöä. "Onko tässä jotakin hauskaa sinun mielestäsi?"
Roxanne räpytteli silmiään. "Paljonkin."
"Voisit avata tuota hieman", Shawn ynähti.
Roxanne kohautti olkiaan. "Minusta on hauskaa, että Lilyllä on joskus ihmissuhdedraamaa."
"Joo, tosi hauskaa", James mutisi.
"Älä huoli, Shawn. Kyllä Lily leppyy", Roxanne lohdutti. "Hän suuttuu helposti, mutta antaa anteeksi vielä helpommin."
"Ei minulla ole mitään anteeksipyydettävää", Shawn mutisi inhoavasti. "Jos hän ei halua kuunnella niin olkoon kuuntelematta, ei se minun ongelmani ole."
"Möks möks", Roxanne virnisti. "Olisikohan minun pitänyt mennä haukkumaan sinua Lilyn kanssa?"
"Hah-hah", Shawn tokaisi.
Jasper vilkaisi Jamesia hämillään. "Sinulla on outoja ystäviä."
James virnisti. "Tiedän."
*
Lily ja Roxanne pesivät vierekkäin makuusalinsa peilin edessä hampaitaan hurjalla vauhdilla. He olivat nukkuneet pommiin, aamiaisaika oli jo kaukana takana ja heidän oli määrä lähteä puolen tunnin sisällä huispauksen maailmanmestaruuskisoihin - ja sitä ennen heidän oli vielä ehdittävä kiitää hormiverkostoa pitkin Pottereiden talolle, jossa porttiavain odotti heitä valmiina viemään heidät Shetlandinsaarille.
"Sinä olit eilen myöhään", Lily totesi harjauksen lomasta Roxannelle.
Tytön silmät olivat punertavat ja uniset ja tummanruskea hiuspaljous levisi takkuisina käkkärinä kehystämään tämän suuria silmiä. "Joo, olin Jamesin, Shawnin ja Jasperin kanssa pubissa melkein kolmeen saakka."
Lily irvisti Shawnin nimen kohdalla. "Mihin sinä Jessen jätit?"
"Jesse sammui", Roxanne virnisti. "Michael vei hänet kotiin. Michael, joka näin sivumennen sanoen ei saanut koko yön aikana sinun suudelmaasi pois mielestään. Shawn potkaisi häntä aika lujaa yhdessä vaiheessa, vaikutti vähän siltä että hän ei jaksanut kuunnella."
"Hah."
"Miksi sinä edes suutelit Michaelia?" Roxanne pohti ääneen ja loi Lilyyn läpitunkevan katseen peilin kautta.
"Jotta Shawn olisi mustasukkainen?" Lily katsoi Roxannea takaisin aivan kuin tämä olisi ollut tahallaan tyhmä.
"Aaa, niin tietysti, vähän luulinkin niin", Roxanne sanoi nyökäten ja sylkäisi sitten suuntäydeltä hammastahnaa pois suustaan.
"Hei, hidastelijat, tulkaa!" kuului Gabriellan ääni makuusalin ovelta. "Hugo ja Fred ovat lievästi sanottuna kärsimättömiä ja lähtevät viiden minuutin kuluttua, jos teitä ei näy."
"Tullaan!" Lily huudahti ja hän ja Roxanne menivät makuusaliin, nappasivat molemmat suuret urheilukassinsa (jotka he olivat viisaasti pakanneet jo eilen) roikkumaan olkapäilleen ja menivät sitten oleskeluhuoneeseen vieviin portaisiin Gabriellan perässä.
Hugo hymyili helpottuneena nähdessään heidät, mutta Fred vain mulkaisi heitä kyllästyneesti ja lähti heti muotokuva-aukolle sanaakaan sanomatta. Lily huokaisi ja otti pojan kiinni.
"Fred, ei ole reilua että sinä olet minullekin vihainen", Lily puuskahti laukatessaan Fredin vieressä käytävää pitkin eteenpäin kohti rehtori Diazin työhuonetta. "En minä sanonut McGarmiwalle sanaakaan!"
"Sanoit Roxannelle ja se on se ja sama kuin olisit kertonut koko koululle", Fred tokaisi vilkaisemattakaan Lilyyn.
"Vanha juttu jo", Roxanne kähähti heidän takaansa.
Fred kääntyi mulkaisemaan Hugon ja Gabriellan välissä kävelevää, lievästi huonovointisen näköistä pikkusiskoaan. "Ole hiljaa! Georgia saattaa joutua Azkabaniin sinun viheliäisen suusi takia!"
Roxanne tuijotti poikaa ja kohensi valtavan urheilukassinsa asentoa. "Miten niin?"
"No, jos et ole sattunut huomaamaan niin minä ja sinä olemme alaikäisiä, vaikka Rosmerta autuaan tietämätön tästä tosiasiasta onkin. Ja taikamaailmassa on laitonta professorin pussailla oppilaan kanssa ja vielä laittomampaa pussailla alaikäisen oppilaan kanssa, joten neiti on hyvä ja laskee yhteen yksi ynnä yksi."
"Mutta sinähän olet ollut innoissasi mukana lipittämässä professori Lipetitiä!" Roxanne huudahti. "Eivät he voi häntä Azkabaniin laittaa!"
"Sinun terveytesi kannalta olisi suotavaa, jos eivät laittaisi", Fred ärähti.
He pysähtyivät rehtorin kansliaa vartioivien kivihirviöiden eteen. "Revontulia", Hugo kertoi hirviöille rehtori Diazin aikaisemmin viikolla paljastaneen salasanan ja Lily, Roxanne, Gabriella ja Fred seurasivat Hugoa kierreportaisiin.
Rehtori Diaz istui pöytänsä takana selkä suorana ja pieni hymynkare huulillaan. Diaz vilkaisi Frediä ja hänen huuliensa hymy laimeni hieman.
"Jännittääkö?" rehtori kysäisi hymyillen heiltä.
"Ei", Roxanne tokaisi, kun taas Fred, Hugo, Lily ja Gabriella sanoivat: "Joo."
Rehtori Diaz hymyili. "Olkaahan varovaisia sitten", professori kehotti. "Ja olkaa kiltisti."
Lily virnisti. "Ainahan me."
Roxanne ja Gabriella astuivat ensimmäisinä takkaan ja katosivat vihreiden liekkien välähdyksessä. Lily meni takkaan heidän jälkeensä ja kertoi määränpään vihreille lieskoille.
Hän matkusti vihreässä tulessa ja mätkähti suoraan kotinsa olohuoneen lattialle. Samassa suuri käsi ojentui auttamaan hänet ylös. Lily oli tarttumassa käteen, mutta tajusi sen sitten kuuluvan vakavailmeiselle Shawnille ja vetäisi kätensä kiireesti pois.
"Mene pois", Lily ärähti vihaisesti ja kampesi itsensä seisomaan.
"Lily - "
"Ei kiinnosta", Lily kivahti ja ohitti Shawnin. Olohuone oli täynnä väkeä: Jasper, James ja Shawn olivat ilmeisesti juuri saapuneet paikalle. Amelie seisoi olohuoneen ja keittiön välissä ja Albus seisoi tytön takana käsivarret tämän ympärille kietoutuneena. Lily meni heidän luokseen hymyillen leveästi. "Moi kyyhkyläiset."
"Moi, Lily!" Amelie huudahti ja Albus virnisti.
"Oletko sinä juuri herännyt vai miksi näytät noin nuhjuiselta?"
"Se johtuu siitä, että meidät houkuteltiin rilluttelemaan eilen", Roxanne virnisti tullessaan Lilyn viereen.
"Hei kulta", kuului ääni Lilyn takaa ja Lily kääntyi ympäri.
"Äiti!"
Ginny vetäisi Lilyn tiukkaan halaukseen. "Mitä kuuluu?"
"Erityisen hyvää juuri nyt", Lily kertoi nauraen.
Ginny nipisti häntä hellästi nenästä. "Minun huispausintoilijani. Okei sitten!" äiti huudahti kovalla äänellä niin, että kaikki olohuoneessa hiljenivät.
"Porttiavaimia on kaksi ja ne ovat molemmat pihalla, toinen on puurokauha ja toinen vanha pullonavaaja! Mennään!"
Kaikki lähtivät urheilukassejaan kantaen kohti taka-ovea, josta pääsi Potterien pihamaalle. Lily oli litistyä Albuksen ja Fredin väliin.
"Täällähän joutuu olemaan kuin makkarat suolassa", Lily mutisi inhoavasti.
Fred loi häneen vinon katseen. "Luulen, että tarkoitat sanontaa 'kuin sillit suolassa'."
"Silli, makkara, se ja sama!" Lily sanoi iloisena siitä, että Fred puhui hänelle. Fred virnisti hänelle ja yhtäkkiä Lilyn sydän täyttyi lämmöstä, jota seurasi mitä hirvittävin kauhuntunne. Hän ei tiennyt mistä se johtui, mutta hänellä oli mitä kummallisin tunne, että jokin oli väärin, väärin, toivottamasti pilalla.
"Tirriäinen!" Harry ilmestyi jostakin ja nosti Lilyn ilmaan. "Oletko sinä ollut kiltisti koulussa?"
Lily virnisti. "Totta kai olen, isi."
Harry kohotti kulmiaan epäluuloisesti laskiessaan hänet jälleen omille jaloilleen. "Uskoisinkohan..."
"En kai minä valehtelisi", Lily tokaisi arvokkaasti.
Harry hymähti ja katsoi sitten Albusta yllättävän vakava ilme yhtäkkiä kohoten kasvoilleen. "Al, minulla on asiaa."
Albus näytti hämmentyneeltä. "Nytkö? Mihin se liittyy?"
"Lucifer Haloon", Harry vastasi hiljaa ja Albuksen ilme kovettui.
"Okei."
Albus ja Harry siirtyivät sivuun ja Lily katseli heitä hämmentyneenä. Sitten hän kohautti olkapäitään ja meni keittokauhan ja pullonavaajan ympärillä seisovien sukulaistensa viereen. Jonkin ajan kuluttua Harry ja Albus tulivat myös, kummankin kasvoilla oli hyvin outo ja vakava ilme.
Harry, Ginny, Albus, Amelie, James ja Gabriella tarttuivat keittokauhaan, kun taas Lily, Shawn, Jasper, Roxanne, Fred ja Hugo ottivat kiinni pullonavaajasta.
Lily tavoitti Roxannen katseen ja hymyili. Vihdoinkin he olivat menossa huispauksen maailmanmestaruuskisoihin!
Kommentteja?