Tällaiset surulliset ja yksipuoliset rakkaustarinat ovat aina jollakin tavalla kiehtoneet minua ja pidän kyllä siitä, miten tuot tämän yksipuolisuuden esiin tässä: Hermione haikailee Dracon perään, mutta tämä puhdassukuinen ei suo ajatustakaan tytölle. Myös viittaukset haukkumiseen, kuraveriseksi kutsumiseen sekä kiduttamisen katselemiseen kuvaavat oivallisesti puhdassukuisuutta ja ajatustapojen eroja: kuinka Dracon silmissä hän ja Hermione eivät millään voi olla yhdenvertaisia. Hermionesta itsestään en kylläkään pitänyt, sillä hän on mielestäni liian OC-mäinen ollakseen oma itsensä – minusta tyttöä on vaikea kuvitella kliseisesti itkemään itsensä uneen joka ilta, sillä Hermionen persoonassa on sellaista vahvuutta ja periksi antamattomuutta, että oksat pois.
Virheitä en huomannut (jos pilkkua viilataan, niin tuon ”Hermione”-kohdan jälkeen tuleva piste kuuluisi olla ennen lainausmerkkiä), mutta verbien aikamuodot häiritsivät. Tekstissäsi esiintyy sekaisin preesensiä, imperfektiä ja perfektiä, mikä on aikamoinen määrä eri aikamuotoja näin lyhyessä tekstissä. Raapalemittaisissa teksteissä kannattaa pysytellä mieluusti siellä yhdessä ja samassa aikamuodossa, sillä aikamuodoilla leikkiminen saa helposti aikaan sekavan tunnelman, eikä lukija saa oikein kiinni tapahtumista. Tekstiä olisi siis kannattanut vähän viilailla ja hienosäätää vaikka betan kanssa ennen julkaisua, niin lopputuloksesta olisi tullut miellyttävämpi kokonaisuus. :>
Kiitos, jatkahan ihmeessä kirjoittelua. : )
~ Herkku.
