Nimi: Nyt tää päättyy suudelmaan
Ikäraja: K-11
Paritus: Sara/Ruusu
Genre: femme, fluffy
Disclaimer: omistan hahmot, kappaleiden välissä olevat lyriikat Mc Manen kappaleesta Prinsessa.
Varoitukset: femmeä
A/N: Omistettu taas kerran mun ihanalle tyttöystävälle ja kaikille muille pumpulissa ja pinkkien ponien seassa kelluville rakastuneille hassuille :3 kommentit on kivoja.
"Mä rakastan sua Prinsessa Ruusunen"***
SaraAstuessani huoneeseen näin ensimmäisenä sinut. Istuit seinän ja sänkyni väliin asetetulla patjalla, ruudullinen peitto paljaiden jalkojesi suojana, ankkakuvioidulla tyynyliinalla peitetty tyyny sylissäsi. Vaaleat hiuksesi olivat vielä suihkun jäljeltä kosteat ja takussa. Hymyilin. Olit kaunis, vaikket sitä itse tiennytkään. Et ainakaan myöntänyt tietäväsi.
"Onko sun hyvä siinä patjalla?" kysyin huolettomasti kääntyessäni peilin eteen harjaamaan hiuksiani. Tunsin ruskeiden silmiesi katseen selässäni.
"Joo", vastasit karhealla äänellä, melkein ujosti. Tapasi mukaan. Sydämeni löi tavallista nopeammin kun katselin sua peilin kautta. Harjasin jo suoria hiuksiani, robottimaisella liikkeellä. Hitaasti laskin harjan kädestäni ja käännyin katsomaan sinua. Jäin saman tien katseesi vangiksi. Ruskeat silmät, suklaisinta ruskeaa jota olen koskaan kenenkään silmissä nähnyt. Sydämeni jätti lyönnin välistä, kun vaivautunut ilmeesi suli hymyyn. Se hetki tuntui kestävän ikuisuuden. Kumpikaan ei vilkaissut kelloa, joka raksutti yöpöydälläni. Kumpikaan ei kuunnellut ulkona ohi ajavien autojen ääniä. Sillä hetkellä koko maailmassa ei ollut ketään muuta kuin me.
Irrotin katseeni vastahakoisesti silmistäsi ja kiipesin vaitonaisesti sängylleni. Se tuntui tavanomaisen lämpimältä ja upottavalta. Hautasin kasvoni tyynyyn ja hengitin siitä tuttua tuoksua. Vaniljaa sekoittuneena mansikkashampooseeni. Siihen jota sinäkin olit pyytänyt ujosti lainaksi. Tiesin että takkuiset vaaleat hiuksesi tuoksuivat tismalleen siltä, että käsistäsi oli vieläkin aistittavissa se tuoksu. Ryömin sängyn reunalle nähdäkseni jälleen kasvosi. Silmäsi olivat kiinni, ja ruusunpunaisilla huulillasi karehti vieno hymy. Näytit rauhalliselta ja onnelliselta. Niin halattavan pehmeältä, että oli vaikeaa vastustaa kiusausta koskettaa sinua.
Oot ajatuksissani oot aurinko mun taivaal
Rakastan sua yli kaiken vaikkei kauaa aikaa
Olla yhdes oltu vielä mutta tässä on taikaa
Sen huomaa heti kun oot poissa sua niin kaipaan
Oot puolet mun sydämestä puolet mun elämästä
Jos tää olis unta en koskaan haluis herätä mä
***
RuusuHengitin syvään ja hymyilin. Annoin päässäni toistua sen koko päivän tapahtumat. Kun kävelimme Saralle juna-asemalta, kun astuin matkalla vaaleanpunaisilla Converseillani kuralätäkköön. Muistin Saran pehmeän, lempeän naurun ja sen kun hän veti minut halaukseen seisoessani surkeasti kengät ja sukat märkinä kävelytiellä. Kun laskin reppuni Saran sängylle ja hän sanoi nolostuneena ettei ollut löytänyt muita petivaatteita kuin vaaleanpunavalkoruudullisen pussilakanan paksun untuvapeiton peitteeksi ja ankkakuviollisen lasten tyynyliinan tyynylleni. Kuinka hän koitti palavasti keksiä jotain sanottavaa. Ihan mitä vain. Olisin voinut tuijottaa häntä ikuisuuksiin. Samassa hätkähdin takaisin herelle rentouttavasta puoliunesta johon olin vajonnut. Saran pehmeät sormet hipaisivat poskeani. Kulkivat kaulallani. Pidin silmäni yhä suljettuina ja nautin kosketuksesta. Niin toivottua, niin haluttua, niin kiellettyä.
Avasin silmäni ja katsoin Saraa suoraan silmiin. Hänen taivaansiniset silmänsä täytti huolestunut katse. Se sama huolestunut katse joka oli käväissyt hänen kasvoillaan halauksen jälkeen juna-asemalla. Purin huultani ja koitin saada päässäni risteileviä tunteita järjestykseen. Vaikka yritin pitää kasvoni peruslukemilla, en saanut hillittyä kasvoilleni leviävää onnellisen euforista ilmettä.
"Haluatko tulla viereen?" oli vain kuiskaus pimeässä. Kolme sanaa jotka saivat sydämeni hakkaamaan lujasti.
"Ai siihen?" ääneni värisi jännityksestä ja odotuksesta. Halusiko Sara minut vain jutteluseuraksi vai saisinko käpertyä hänen kainaloonsa, nukkua hänen sylissään ja herätä aamulla sama onnellinen hymy kasvoillani?
Tyttö nyökkäsi epävarmasti. Kumpikaan ei tiennyt mitä oli tekemässä, miksi teki sen. Mutta se tuntui hyvältä.
On vannottu johkin tuonne tähtitaivaalle
Että laivamme jatkaa matkaa pitkin rakkautemme taipalet
Kaipaa mä aikaa en joka jääny taakseni
Kaiva en polkua jota joskus astelin
Vaan nyt on hyvä olla kun sä kanssain kuljet
Ku saan pitää susta kii ja yhtäaikaa silmät sulkee
Nukahtaa sun viereesi ja nähä kaunist unta
Susta prinsessani tää on rakkauden valtakunta
***
SaraSänkyni jouset narahtivat tuskaisesti Ruusun kiivetessä viereeni. Hän oli niin kapea ja hoikka, että ahdas sänkyni ei tuntunut lainkaan ahtaalta. Hänen kylmät jalkateränsä koskettivat omiani. Hän risti käsivartensa rintaansa vasten hämmentyneenä tilanteesta. Epävarmasti avasin sylini hänelle. Samalla päässäni hakkasi ajatus siitä mitä olin tekemässä.
Ei tämä ole normaalia. Huusin äänettömästi ajatukseni Ruusun huulille, ennen kuin tajusinkaan. Vastaan laittamatta hän kietoi kätensä lanteilleni, painoi huulensa tiukemmin vasten omiani. Hänen huulensa maistuivat vienosti kokikselle, vadelmille ja jollekkin mitä en tunnistanut. Hänen hiuksensa tuoksuivat tutulle mansikkashampoolle ja hänen kissakuvioinen flanelliyöpaitansa tuoksui huuhteluaineelle. Hänen kurittomat vaaleat hiuksensa soljuivat tyynylläni omien punaisten hiuskiehkuroideni seassa.
Mitä sä teet, mitä helvettiä sä teet!?Irroitin huuleni Ruusun huulilta ja katsoin tätä epävarmana. Tytön suuret ruskeat silmät loistivat, ja huulille levisi onnellinen hymy. Painoin huuleni takaisin tämän huulille. Rakastin tuota ilmettä. Rakastin häntä.
Hullu. Tajuatko sä mitä sä teet. Tajuatko sä mikä sä olet.Suljin silmäni ja hautasin kasvoni Ruusun hiuksiin. Yksikään ääni ei rikkonut sitä hetkeä. Hänen kroppansa kosketti omaani, hänen viileät sormensa kietoutuivat omieni lomaan kuin olisivat aina kuuluneet siihen. Onnellisuus, tätäkö se oli koko ajan ollut? Vain yhden suudelman päässä, ruumiillistunut yhdeksi naiseksi?
Pistää miettiin jotkut onneansa silti etsii vielkin
Mutta mun ei tarvi enää koska olet valoni
Ja, mä oon sun kadotettujen tunteittes paroni
Teen mitä vaan sun vuokses, jotta pääsen luokses
Valmis olen vaikka läpi harmaan kiven juokseen
Laitan rakkauteni likoon tälle puhtaalle pöydälle
Mähän vannoin joskus että tulen löytään sen
Toisen puolikkaani jota viel en ollu tavannu mut
Nyt mä vasta tiedän miltä tuntuu olla rakastunut
***
RuusuRutistin Saran kättä omassani. En ollut vieläkään täysin varma tilanteesta. Hämmennyksen ja onnellisuuden aallot vuorottelivat päässäni. Avasin hitaasti silmäni ja annoin katseeni harhailla Saran kasvoilla, kunnes kohtasin tämän onnesta loistavat silmät. Tunsin piston sisimmässäni. Olisiko tämä vain yhden illan hairahdus? Olisiko kaikki huomenna aivan kuten ennen?
"Rakastan sua, prinsessa Ruusunen", tunsin Pepsodentin tuoksuisen hengityksen kasvoillani. Huulet poskellani. Ja samassa kaikki epäilykset katosivat.
"Jatkuuko tää huomenna, vai onko tää vain yhden illan hairahdus? Yksi pieni virhe?" töksäytin hämmentyen itsekin äänensävyäni.
Saran huulet pysähtyivät nenänpieleeni. Vetäytyivät jäykästi pois ja jäivät muutaman sentin päähän hämmennyksestä hieman raollaan.
"Luuletko että pidän sua pelkkänä pienenä virheenä?" Sara kysyi hiljaa, häpeän sävy äänessään.
Pudistin päätäni ja tartuin tätä leuasta. Painoin huuleni hänen huulilleen, hitaasti nauttien.
"Ei kai mun tarvitse mennä enää patjalle?" kysyin kiusoitellen ja katsoin tätä suoraan silmiin.
"Jos vahingossakaan edes harkitset..", Sara virnisti ja kietoi kätensä lanteilleni.
Sen illan aikana opin vihdoin mitä onnellisuus on. Onnellisuus on Sara. Sara, joka täytti katseellaan koko sydämeni. Salaa livahti mieleeni eikä lähtenyt pois. Siitä onnellisuudesta en aio luopua koskaan.
Susta kulta aion maailmanloppuun asti kiinni pitää
Joka hetki jonka saan olla sun kanssa
On niin ihanaa ihan ku olisin taivaassa
Tai maassa jossa aurinko vaan aina paistaa
Kukat kukkii niityllä ja linnut taivaan laulaa
Jossa ei oo murheita eikä huolia
Vaan ainoostaan rakkauden käytävii ja luolia
