Nimi: Pidän susta huolta
Kirjoittaja: KatieB
Beta: Swizzy ♥
Genre: Drama, fluff
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Pari kirosanaa, maininta raiskauksesta
A/N:Yks yö kirjotin puolunessa tämmösen (like always), ja juoneton vaikka onkin niin nauttikaa ja kommentoikaa ihmeessä (lyhytkin kommentti piristää aina)
Ylistäkää myös Swizzyä (xD) joka jälleen kerran betas mun tarinan :3
Pidän susta huoltaKatselin parvekkeella kavereidensa kanssa seisovaa tyttöä, joka näytti kauniilta valkoisessa pitsimekossaan ja korkeissa koroissaan. Hänen kullanruskeat hiuksensa olivat auki, ja ne peittivät hänen niskansa ja olkapäänsä. Liu'utin katsettani pitkin hänen täydellistä vartaloaan, kun tyttö kääntyi kaverinsa puoleen esitellen kasvojensa profiilin. Hän näytti nauravan, ilmeisesti hänen kaverinsa oli vitsaillut jostain. Hitto kun en kuullut tytön naurua, olin sen verran kaukana ja pieni huone oli täynnä kovaäänisiä teinejä juhlimassa ja muutenkin pitämässä hauskaa.
Näin sivusilmällä kuinka vieressäni istuva kaverini, Tommi, katsoi minuun virnistäen. Käänsin katseeni häneen ja kohotin kulmiani kysyvästi.
"Tiiät sä edes kuka toi on?" hän kysyi ja tiesin heti hänen tarkoittavan tyttöä.
"Tiiän vaan sen että se on pirun kaunis." Tommi naurahti tähän ja huomautti, että muut vieraat huomaisivat tuijotukseni ellen lopettaisi heti.
"Onko sillä väliä? Itsekin kattelevat minne haluavat", tokaisin poissaolevasti, katseeni oli harhaillut takaisin parvekkeella seisovaan kaunokaiseen. "Sitä paitsi lyön vaikka vetoa, että muutkin täällä on katellut tota."
"Just, täält löytyy kauniimpiakin", Tommi vastasi ja raapi päätään kulmat kurtussa, harmaat silmät kiinnittyneenä huoneen nurkassa seisovaan blondiin tyttöön. Tönäisin Tommia kiinnittääkseni hänen huomionsa.
"Arvaa mitä?"
"Kerro ihmeessä."
"Katotaanko kumpi saa ekana numeron?" sanoin ja vuorostani virnistin Tommille. Hän katsoi minuun hetken ihmeissään ja sitten hänkin hymyili ilkikurisesti.
"Okei, häviäjä tarjoo aterian Hesellä", hän sanoi ja ojensi kättään lupaukseen. "Sovittu?" Kättelin pojan luisevaa kättä ja nousin kuluneelta sohvalta. Laskin juomatölkkini sohvapöydälle ja korjasin kampaustani nopeasti. Tommi oli jo matkalla blondin tyttönsä luokse, ja itsekin huomasin vasta hetken kuluttua käveleväni parveketta kohti. Käteni haki farkkujeni taskusta tupakka-askin ja sytkärin.
Päädyin nojaamaan rennosti parvekkeen kaiteeseen, lähelle ruskeatukkaista kaunokaista. Hän oli kääntynyt katsomaan minua.
"Rööki?" kysyin ja tarjosin tupakkaa.
"En polta", tyttö vastasi heleällä äänellään ja pudistelemalla päätään.
"Ai, no ei tässä mitään järkee ookaan. Oon muuten Jani", sanoin ja työnsin hämmentyneenä tupakat takaisin taskuuni, en (vastoin tapojani) itsekään polttanut nyt yhtäkään.
"Iina." Iina. Maistelin nimeä suussani ja hymyilin. No, ainakin nimi tiedossa. Kesken ihastelujeni huomasin kuinka joku Iinan kavereista katsahti tähän kysyvästi. Iina vain kohautti harteitaan ja kääntyi sitten takaisin puoleeni.
"Oot muuten aika söpö kun hymyilet", hän sanoi ja hymyili minulle. Kuulostaa tosi likkamaiselta, mutta olin sulaa nähdessäni sen hymyn, joka oli tarkoitettu minulle."Mut tupakointi on huono juttu, jättäsit sen." Naurahdin epävarmana.
"Kiitti. Itekin näytät tosi hyvältä, ja tupakoinnist on tullut vaan paha tapa." Hemmetti. Kaikista maailman kehuista valitsin hyvältä näyttämisen, ja kaiken lisäksi tyttö ei pitänyt tupakoinnista.
"Tiiät sä, must on kiva ettet sä sentään oo humalassa", Iina sanoi ja käänsi katseensa minusta jonnekin kaukaisuuteen. "Tää paikka etoo mua ihan sairaasti, mut minkäs teet kun kaverit pakottaa." Hän loi pariin kaveriinsa mulkaisun, mutta hymy palasi hänen huulilleen kuitenkin pian.
"Kännien vetäminen ei oikeen oo se mun juttu", huokasin ja katsoin yhä lumoutuneena syvälle Iinan ruskeisiin silmiin.
Hetken olimme kumpikin hiljaa ja minä vain tuijotin häntä, hän puolestaan tuijotti kaukaisuuteen. Hymy oli pikkuhiljaa kadonnut ja ilme oli totinen. Hänen kaverinsa olivat häipyneet jo hetki sitten muiden ihmisten sekaan.
Iina rikkoi ihastuttavalla äänellään hiljaisuuden välillämme.
"Ootko sä muuten kasilla?"
"Ens vuonna ysille, entä sä?"
"Sama."
Taas hetkellinen hiljaisuus. Äh, eikö meitä oltukaan luotu toisillemme? Miksei meillä voinut juttu luistaa niin kuin olisimme tunteneet aina?
"Mua ahdistaa nää ihmiset täällä. Jotkut on jo ihan umpihumalassa", Iina sanoi näyttäen vähän pelokkaalta. Hän työnsi jonkun uhkarohkean seiskaluokkalaisen kädet pois takamukseltaan. "Hyi helvetti oikeesti... Jani, haluutko lähtee mun kanssa täältä?"
Hurrasin mielessäni. Hänhän halusi minut jo pois muiden ihmisten luota, saada kahdenkeskeistä aikaa. Ehkä hän oli aikeissa suudella minua? Tartuin hänen käteensä ja yllätyksekseni se oli jääkylmä. Katsoin häneen ja hymyilin hieman, sitten vedin hänet ihmistungoksen läpi eteiseen ja sieltä porraskäytävään. Luultavasti kukaan ei ollut huomannut meitä, tai no, kukaan ei ainakaan lähtenyt perään.
Suljettuani asunnon 26 oven, katseeni lähti taas etsimään Iinan silmiä, mutta näin vain hänen takaraivonsa. Tyttö hengitti raskaasti, kuin pelkäisi jotain. Tartuin hänen käteensä ja käänsin hänet minuun päin.
"Hei?" sanoin ja huomasin hänen silmiensä kostuneen. "Mikä hätänä?" kysyin ja tuijotin häntä suoraan silmiin, niin kuin olin tehnyt koko illan, vaikka hän katsettani välttelikin.
"Ei mitään, huonoja muistoja vain", Iina sanoi, yrittäen pitää äänensä vakaana, epäonnistuen.
"Kerro mulle. Mä haluun auttaa." Iina pudisteli päätään ja nappasin hänet halaukseen. Hän ei selvästikään ollut odottanut sitä ja hetken hän oli jännittynyt, rentoutuen sitten. "Oikeesti, sä voit kertoo mulle, vaikkei me kunnolla viel tunnetakaan." Toivottavasti kuitenkin asiaan tulee muutos, olin aikeissa sanoa, mutta Iina ehti ensin:
"Yksissä bileissä joskus seiskalla", hän aloitti puhuen olkapäähäni, huomasin vasta nyt meillä olevan aika paljon pituuseroa, "oli yksi vanhempi, humalassa ollut poika, joka r-raiskasi minut." Tytön hento ääni murtui. Olin hetken hiljaa ja pidin tyttöä syleilyssäni lohduttavasti. Iina purskahti itkuun ja hyssyttelin vähän, kerroin kaiken olevan hyvin ja että suojelisin häntä kyllä. En ollut ikinä ennen ollut samanlaisessa tilanteessa, mutta yritin parhaani.
Olisi ollut täydellinen hiljaisuus, ellei Iinan nyyhkytys olisi kaikunut rappukäytävässä tai viereisestä asunnosta kuulunut musiikkia ja huutoja.
"Luulin jo päässeeni siitä yli, mutta näissä bileissä oli samannäkönen poika, itse asiassa melkeen mies, ja se katto mua, humalassa tietenki, ihan ku se muistais mut." Hellitin halaustani vähän ja tutkailin Iinan kyynelistä kostuneita kasvoja. Pyyhin pari hiussortuvaa hänen korvansa taakse ja hymyilin.
"Älä huoli, mä pidän susta huolta, mä lupaan sen", kuiskasin ja menin lähemmäs hänen kauniita kasvojaan (sanoinhan että ne olisivat kauniit missä ja milloin vain, niin ne olivat nytkin, punoittavat ja kyyneleistä märät), mutta Iina käänsi katseensa toiseen suuntaan.
"Sori, mut eihän me ees tunneta..." Hiljensin tytön suudelmalla. Hän vastasi siihen, hieman epäröiden, mutta vastasi kuitenkin. Suudelman loputtua hän tarttui minuun tiukasti kiinni ja kuiskasi minulle ettei haluaisi ikinä päästää irti.
Eikä hänen tarvitsisikaan.
