Nimi: Mitään muuta kuin rakkauteni
Ikäraja: Sallittu
Paritukset: yksipuolinen Lily/Severus ja Lily/James
Yhteenveto: Minä en kirjoita rakkauskirjeitä, niin kuin se sinun poikaystäväsi teki kolmannelta luokalta asti. Muistatko, miten me nauroimme niille kirjeille yhdessä? Minä olin vähän mustasukkainen, myönnän sen nyt, vaikka silloin kielsin. Sinä nauroit makeasti minulle ja hänelle, ehkä kaikelle maailmassa, heittäydyit sammalikkoon ja unohduit katselemaan pilviä.
Oma sana: Mun piti pitää fandomNaNo maraton ilta, mut unohduin kirjoittamaan tällästä. Olkaatte hyvät. Lily/Severus paritus on liian ihana ja olen liian kauan ollut kirjoittamatta siitä.
Mitään muuta kuin rakkauteni
Rakas Lily,
Minä tiedän, että sinä vihaat minua ja minä tiedän myös ansaitsevani vihasi. Tiedän, että se, mitä sanoin sinulle silloin viidennellä oli väärin ja kadun sitä eniten. Tiedän, että sinä olet oikeassa minun ystävistäni. He eivät ole hyviä.
Yhtä asiaa sinussa minä en kuitenkaan ymmärrä. Miten voit luottaa niin turhamaiseen tyyppiin, kuin Potteriin? Tiedät, millainen hän on. Miten voit uskoa, että hän on edes jostakin kohtaa hyvä ihminen? Hän ei ole. Hän saattaa olla sinun ja Dumbledoren puolella, mutta Lily, hän on silti paha. Hän haluaa vain huomiota ja kerää listaa tytöistä, joiden kanssa on maannut ja nyt sinä olet liimaantunut häneen pahemmin kuin kärpänen kärpäspaperiin. Näen teidät yhdessä, sinun kätesi hänen hiuksissaan, hänen kätensä sinun kiiltävän punaisissa hiuksissasi, niissä, joita minä sain kerran hyväillä, hänen huulensa sinun huuliasi vasten, kun luulette, ettei kukaan näe ja se kaikki oksettaa minua. Sinä et tiedä, mitä on todellinen rakkaus.
Lily, minä rakastan sinua vieläkin. Mieti huviksesi, voisiko hän rakastaa sinua kaiken sen jälkeen, mitä me kaksi olemme yhdessä kokeneet? Rakastaako hän edes sinua? Minä näen, että sinä olet onnellinen ja se on ainoa asia, minkä minä hyväksyn tässä kaikessa. Se on ainoa asia, mikä tekee minustakin edes hiukan onnellisemman.
Minä en kirjoita rakkauskirjeitä, niin kuin se sinun poikaystäväsi teki kolmannelta luokalta asti. Muistatko, miten me nauroimme niille kirjeille yhdessä? Minä olin vähän mustasukkainen, myönnän sen nyt, vaikka silloin kielsin. Sinä nauroit makeasti minulle ja hänelle, ehkä kaikelle maailmassa, heittäydyit sammalikkoon ja unohduit katselemaan pilviä. Mutta kirjeet, ne sinä taittelit aina huolellisesti päiväkirjasi väliin. Minä luin ne vielä myöhemminkin, monta kertaa ja olin vielä enemmän mustasukkainen. Miksi et heittänyt kirjeitä vain pois, jos ne kuitenkin huvittivat sinua niin paljon?
Minä lopetan tämän kirjeen kohta, Lily, mutta sitä ennen minun täytyy sanoa vielä muutamia asioita. Ole varuillasi Potterin kanssa, mitä ikinä sitten teetkään, minä varoitan sinua hänestä, hän ei välttämättä ole se, miksi häntä luulet. Ole varovainen, lupaathan sen, Lily? Menneiden muistojen vuoksi, lupaathan? Minä en lupaa sinulle mitään muuta kuin rakkauteni. Voit aina tulla luokseni, ihan aina, vaikka en ottaisikaan sinua avosylin vastaan. Minun kotini on siellä, missä sinäkin olet.
Minä rakastan sinua, Lily Evans. Ikuisesti. Ja lupaan suojella sinua viimeiseen hengenvetooni saakka. Lupaan, ettei sinulle tapahdu mitään pahaa ja tarkkailen sinua ja sitä Potteria.
Severus