Kirjoittaja: Gwenhwyfar
Otsikko: Minäkään en haluaisi
Ikäraja: S
genre: Drama
Paritus: Severus/Lily
Disclimer: Kaikki kunnia Jo Rowlingille
Haasteet: Ficlet300 - kun satanen ei riitä sanalla
Lapsi.
A/N: Joo, aika tajunnanvirtainen pätkä tämäkin.
Minäkään en haluaisiLilyn punaiset hiukset hulmusivat kuin tuli hänen juostessa pitkin korkearuohikkoisia kukkuloita. Severus hölkkäsi tämän perässä mustat hiukset hiestä läpimärkinä. Hän läähätti, mutta pysyi kuitenkin Lilyn perässä. Lilystä ei millään tuntunut loppuvan energia.
”Lily ihan oikeasti, odota!” Severus huusi, kun Lily pääsi taas uuden kukkulan laelle. Lily vilkaisi poikaa kukkulan juurella ja nauroi. Lily oli iloinen lapsi. Hän nauroi paljon, etenkin Severuksen seurassa. Tytön nauru sai Severuksen aina hymyilemään.
”Etkö sinä jaksa?” Lily kysyi edelleen nauraen.
”No en!” Severus naurahti ja alkoi ryömimään naurettavan näköisesti kukkulan korkeinta kohtaa ja Lilya kohti. Lily istahti maahan odottamaan Severusta.
Kun Severus lopulta pääsi kukkulan laelle, hän läähätti teennäisesti. Oikeasti hän olisi jaksanut juosta kukkulan laelle, mutta hän halusi naurattaa Lilyä. Hän oli vasta lapsi, mutta seuraavalla viikolla he molemmat lähtisivät Tylypahkaan. Ihmiset muuttuvat siellä kummasti, niin oli Severukselle kerrottu. Poika pelkäsi menettävänsä Lilyn, mutta yritti kovin olla ajattelematta sitä. Lily ei voi muuttua. Severus ei osannut kuvitella häntä minään muuna, kuin tänä iloisena, pikkuisena punapäänä.
”Olet ihan hassu.” Lily nauroi ja pörrötti Severuksen hiuksia.
”Hmm…” Severus hymähti ja kellahti selälleen nurmikolle kasvot kohti sinivalkoista taivasta. Lily teki samoin. He makasivat paikoillaan kauan. He katselivat pilviä, kuuntelivat luontoa ja nauroivat toisilleen. Pitkän ajan kuluttua heiltä loppuivat puheenaiheet. Severus ja Lily olivat hiljaa. Se ei ollut vaivaannuttava hiljaisuus, vaan hyvä hiljaisuus. Semmoinen, missä voisi velloa tunti tunnin perään.
”Severus?” Lily sanoi keskeyttäen hiljaisuuden. ”Minkälainen paikka Tylypahka on.”
”En tiedä, en ole koskaan käynyt siellä.” Severus sanoi. ”Mutta sanotaan, että se on mahtava paikka. Ihmiset muuttuvat siellä, kasvavat aikuisiksi. Heistä tulee noitia ja velhoja.”
”Minä en halua kasvaa aikuiseksi. Haluan olla lapsi ikuisesti.”
”Etkä halua.” Severus vastasi.
”Kuinka niin?” Lily hämmästeli ja katsoi Severusta.
”Lapsena olossa on hyvät ja huonot puolensa. Sitä jaksaa oman aikansa, kunnes ei enää jaksakkaan.”
”Mutta en halua muuttua. Haluan olla sinun kanssasi aina, en halua että tämä kesä loppuu. haluan olla lapsi.” Lily puuskahti.
”Hmm…” Severus vastasi ja sulki silmänsä.
Minäkään en haluaisi, että muutumme.