Ficin nimi: Muottiin kasvatettu
Kirjoittaja: Ripple
Beta: vanja-eno
Genre: Drama, Angst
Ikäraja: S
Paähenkilö: Draco Malfoy
Disclaimer: Kaikki tunnistamanne on Row:n.
Yhteenveto: Draco on astumassa ensimmäistä kertaa Tylypahkan pikajunaan.
A/N: Osallistuu haasteisiin:
-One True Something 20
-Yksilön elämänkaari -haaste
***
Draco käveli isänsä vierellä King's Crossin juna-asemalla ja korjaili solmiotaan suoremmaksi. Vanhemmat olivat käskeneet pitää ulkonäöstä hyvää huolta; ei saanut näyttää suttuiselta. Dracoa jännitti, vaikka häntä oli neuvottu piilottamaan sellaiset turhat tuntemukset. Niinpä poika yritti.
Innostunut hymy nousi nuoren pojan kasvoille, kun hän huomasi muita samanikäisiä ekaluokkalaisia saapuessaan laiturille 9¾. Hänen isänsä kuitenkin sipaisi häntä kepillään säärestä ja Draco nieli innostuksensa.
”Älä tee tuttavuuksia vielä Draco. Vasta koululla näet, ketkä kuuluvat mihinkin tupaan. Kaikki ihmiset eivät ole ystävyytesi arvoisia, muista se”, Lucius huomautti pojalleen.
”Kyllä isä, minä muistan”, Draco vastasi kuuliaisesti ja seurasi haikeasti kuinka pieni ryhmä, ilmeisesti ekaluokkalaisia poikia, oli tehnyt ringin ja esitteli toisilleen uusia koulutavaroitaan. Draco nosti omaa uutta laukkuaan paremmin olalle ja käänsi katseensa pois. Häntä ei kukaan edes uskaltanut lähestyä.
Pian hän tunnisti väkijoukosta edes jonkun, jolle hänen oli lupa jutella. ”Hei Pansy”, Draco sanoi iloisesti tytölle, joka moikkasi takaisin hymyillen.
”Jännittääkö?” Pansy kysyi.
Draco vilkaisi nopeasti isäänsä ja huomasi tämän juttelevan herra Parkinsonin kanssa. ”Vähän”, Draco kuiskasi. ”Entä sinua?”
Pansy nyökkäsi virnistäen. Junan pilli vihelsi ja lapset hyvästelivät vanhempansa.
”Muista mitä olen neuvonut. Äläkä pilaa mainettasi Draco”, oli viimeiset ohjeet Luciukselta pojalleen.
Nuori Malfoy nyökkäsi. Hän huokaisi ja lähti kulkemaan kohti junaa. Samassa hän tunsi töytäisyn kyljessään.
”Anteeksi, kompastuin vahingossa kengännauhoihini. Olen Neville. Oletko sinäkin ekaluokkalainen?” poika kysyi saadessaan tasapainonsa takaisin.
Ennen kun Draco vastasi hän tutkaili toisen ulkomuotoa, kuten oli opetettu. Pojalla oli likaiset polvet ja melko kuluneet kengät, joiden nauhat lojuivat aukinaisina maassa. Draco nosti katseensa toisen kasvoihin; ne olivat ystävällisenoloiset, mutta tavanomaiset ja turhan epävarmat.
”Katsoisit paremmin eteesi. Pysy poissa tieltäni jatkossa”, Draco sanoi tottuneesti. Astuessaan nolostuneen pojan ohi, hän vilkaisi taas isäänsä, joka nyökkäsi hyväksyvästi.
Junaan astuessaan Draco tunsi itsensä kuitenkin eksyneeksi. Hän ei tuntenut ketään Pansyn lisäksi. Kurkistaessaan taakseen ulos junan ovesta hän huomasi, kuinka tämä Neville jo jutteli jonkun pörröpäisen ja isohampaisen tytön kanssa tuttavuutta tehden. Rinnassa tuntui pieni kateuden ja yksinäisyyden pisto, jonka hän tukahdutti nopeasti syyllisenä. Nostaen päänsä pystyyn, hän lähti kulkemaan Pansy vanavedessään junan käytävällä. Hän päätti tehdä kaikkensa, jotta hänestä tulisi sellainen Malfoy kuin hänen isänsä oli aina toivonut.