Kirjoittaja Aihe: NextGen 2. | OSA 5/8 24.7 | || drama|S|Rose,Scorpius,AS|FF100|  (Luettu 9447 kertaa)

Lallu

  • freak bitch
  • ***
  • Viestejä: 1 256
  • dynamite
Seuraava sukupolvi (NextGen): 2.vuosi

Author: LaLuna
Beta: Wienova
Rating: S // Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjä
Genre: drama, (angst), (huumori)
Hahmot: Rose Weasley, Scorpius Malfoy, Albus Potter ja muita ei niin esillä olevia.
Warnings: Spoilaa DH!!!
Summary: Toinen vuosi koulussa.

A/N: Sori, että tän kanssa kesti. Mutta tässä olisi jatkoa, osia olisi taas se kahdeksan kappaletta tulossa.  :D  FF100 sana on 042.Kolmio.  :D Hei apuva! Mä unohin mainita, että kannattaa lukee se eka ensin. Muuten voi tässä  osassa olla hieman pihalla. ^^^


1.

Kesä oli kulunut kuin siivillä. Albus ja Rose olivat sopineet vanhempiensa ja Scorpiuksen kanssa, että tämä tulisi viikoksi kylään heinäkuun alussa. Scorpius oli joutunut mykkäkouluun vanhempiensa kanssa viikoksi, kun oli ilmoittanut, ettei aikonut olla paikalla, kun Lucretia perheineen oli tulossa kylään. Pojan isän silmissä oli vilahtanut epätoivo; hän näytti tietävän, kuinka paljon tyttö oli tullut äitiinsä.

Scorpius saapui Pottereille tavaroidensa kanssa heinäkuun kolmas päivä. Rose oli tunkenut itsensä viikoksi sukulaisilleen, että pääsisi hänkin osallistumaan kartan varastamiseen. Tyttö oli tullut siihen tulokseen, että hänet oli kerran lajiteltu Luihuiseen, tulisi hänen ainakin kerran elämässään käyttäytyä kuin luihuinen. Lapset heräsivät sovittuna päivänä aikaisin ja laittoivat suunnitelman täytäntöön.

Rose, Albus ja Scorpius ryysäsivät keittiöön ja keskustelivat Ginnyn ja leikkivät Lilyn kanssa, vaikka tämä olikin sitä mieltä, että oli liian vanha leikkimään lasten leikkejä. Kolmikko raahasikin tytön melkein väkipakolla leikkimään heidän kanssaan. Ginny katseli ihmeissään lasten touhuja, muttei jaksanut kiinnittää siihen suurempaa huomiota. Scorpius vannotti ystäviään siitä, etteivät ikinä mainitsisi kenellekään siitä, että tämä oli leikkinyt kymmenvuotiaan tytön kanssa nukeilla. Marius puolestaan oli pyytänyt Harrya kertomaan uusimmista luutamalleista takapihalle Jamesin yrittäessä tiirikoida isänsä työhuoneen ovea.

Pienen iäisyyden jälkeen lukko naksahti ja poika pääsi huoneeseen sisään. James lähti tutkimaan laatikoita ja toisiksi viimeisen laatikon kohdalla häntä onnisti; kartta. Vaikka se oli hieman eri näköinen kuin vuotta aiemmin, oli poika täysin varma, että se oli sama. Kartta oli taiteltu, eikä siinä näkynyt liikettä samalla tavalla kuin edellisenä kesänä. James tunki pergamentin taskuunsa ja lähti vähin äänin oven toiselle puolelle. Hyvällä tuurilla hänen onnistui saada ovi lukkoon juuri ennen kuin hän kuuli liikettä portaissa. Nopeasti hän juoksi omaan huoneeseensa odottamaan muita.

Lilyn nuket jäivät keskelle lattiaa, kun Rose, Albus ja Scorpius lähtivät ylös Jamesin huoneeseen. Harry puolestaan jäi ihmeissään keskelle pihaa Mariuksen juostessa sisälle muiden perään. James istui sängyllään tutkien innoissaan käsissään olevaa karttaa. Muut istahtivat lattialle pojan lähelle ja yrittivät nähdä edes osan paljon puhutusta kartasta.
”No, onko se tuo?” Albus kuikuili veljensä sylissä olevaan karttaa.
”Mitä siinä näkyy?” Marius puolestaan kyseli.
”Miksi se näyttää noin tyhjältä?” Rose kuiskasi.
”Älä nyt vain sano, että minä leikin nukeilla ihan turhan takia”, Scorpius sanoi lysähtäen selälleen lattialle.

Jamesin kasvot valahtivat, kun hän hetken karttaa käänneltyään huomasi, ettei siinä näkynyt mitään. Hän vielä yritti ravistella pergamenttia, mutta ei saanut muuta vastausta kuin Scorpiuksen tuhahduksen.
”Minä arvasin”, Scorpius sanoi tuhahduksen vahvistamiseksi.
”Ole nyt hiljaa!” Rose huudahti ja puolestaan nappasi kartan käsiinsä ja käänteli sitä.
”Te raahasitte minut tänne aivan turhaan”, Scorpius jatkoi marmatustaan nousten takaisin istuvaan asentoon.
”Kuule, Scorpius. Jos minä muistan oikein, niin sinulla on kotona vieras tällä hetkellä”, Rose sanoi törkäten kartan hieman liian kovakouraisesti serkulleen.
”Niin?” vaalea poika kysyi hiljaa. Hän tiesi millainen Rose oli, jos hän puhui kyseiseen äänensävyyn.
”Tuossa on ovi. Pidä hauskaa”, tyttö osoitti ovea ja katsoi poikaa vihaisesti.
”En minä nyt tuota tarkoittanut”, Scorpius yritti vieläkin hiljemmin kuin äsken.
”Nyt molemmat hiljaa!” Marius huudahti.
Molemmat mumisivat jotain ja kääntyivät selätysten toisiinsa.
”Tähän on pakko olla jokin selitys”, James kerkesi sanoa ennen kuin Ginny huuteli lapsia alas syömään. James tunki kartan tyynynsä alle ja lähti muiden perässä alas.


~


Rose ja Scorpius eivät puhuneet toisilleen loppuviikkoon montakaan sanaa, eikä Albuksen yritykset saada heidät puhumaan toisilleen ottaneet onnistuakseen. Kuitenkin aamuna, jolloin Scorpiuksen isä tuli poikaa hakemaan, oli Rose auttamassa poikaa pakkaamisessa. Albus ei voinut ymmärtää ystäviään, mutta oli kuitenkin iloinen siitä, ettei hän joutunut pakkaamaan ja keskittyikin peiton korviin vetämiseen.

Iltapäivällä ovikello soi ja Lily ryntäsi avaamaan. Oven takana seisoi hieman kaljuuntunut keski-ikäinen mies, jolla oli hieman nyrpeä ilme kasvoillaan. Mies häkeltyi, kun oven avasikin iloinen kymmenvuotias tyttö, joka hetken hymyiltyään lähti juoksemaan pois ovelta. Draco jäi hieman ihmeissään seisomaan oviaukkoon. Hän katseli sisälle taloon, muttei viitsinyt poukata sisään, sillä eihän tyttö ollut häntä sisään kutsunut.  Vain hymyillyt iloisesti. Miehen helpotukseksi Scorpiuksen kasvot kurkkasivat nurkan takaa. Poika katosi taas hetkeksi ja ilmestyi kohta raahaten tavaroitaan perässään. Scorpiuksen perässä nurkan takaa tulivat Rose ja Albus, jotka katselivat pojan isää arvioiden.

Ginny tuli lasten perässä ja yritti jonkinnäköistä hymyä saada aikaiseksi.
”Päivää”, Ginny tervehti hiukan liiankin kohteliaasti. Draco nyökkäsi naiselle ja käänsi katseensa takaisin poikaansa.
”Oletko valmis?” Draco kysyi nopeasti hymyillen. Rose ja Albus seisoivat vierekkäin ja mittailivat ovensuussa seisovaa miestä vieläkin katseillaan. Scorpius nyökytteli isälleen ja oli jo menossa ovesta ulos, kun kuuli isänsä äänen takaansa.
”Anteeksi, jos Scorpius oli vaivaksi.”
”Hänhän on erittäin kiltti poika, ei hänestä vaivaa ollut”, Ginny kiirehti sanomaan edelleen hymyä yrittäen saada aikaiseksi.
”Scorpius! Muista tulla ensikin kesänä leikkimään minun kanssani nukeilla”, Lily kailotti äitinsä kyljestä silmät suurina hymyillen. Rose tirskahti, kun näki, kuinka Scorpiuksen kasvot muuttuivat isänsä katseen alla punaisiksi. Jotain hieman hyvästien kuuloista Scorpius vielä mumisi ennen kuin kääntyi kävelemään isänsä jäljessä pihatietä.

Rose taputti Lilya päälaelle naurahtaen ja lähti takaisin olohuoneeseen. Albus puolestaan katsoi serkkuaan toruvasti, sillä eihän vaaleaa poikaa nyt aivan totaalisesti olisi tarvinnut nolata.
« Viimeksi muokattu: 15.11.2014 04:14:36 kirjoittanut Scarlett »
[

pihlajanmarja

  • Cool, jee jee
  • ***
  • Viestejä: 1 708
Re: NextGen 2.|OSA 1/8 27.1 |drama|PG|Rose,Scorpius,AS|FF100|
« Vastaus #1 : 27.01.2008 18:58:20 »
Hih, tuo loppu oli ihan paras, go Lily go! :'D Melkein aloin hyppimään iloisena ympäri huonetta kun tajusin että tähän oli tullut jatkoa. Milloinkohan ne tajuaa, miten Kelmien Karttaa käytetään? Mun mielikuva kaljuuntuneesta Dracosta saattaa muuten aiheuttaa mulle yöunien menetyksen. Olisit vaan pitänyt hiukset sen päässä :P Tykkäsin tästä luvusta tosi paljon, vaikka olikin hieman liian lyhyt. Seuraava luku sitten vähän pitempi, jooko? ;)
I've got blisters on my fingers!

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 077
  • Peace & Love
Re: NextGen 2.|OSA 1/8 27.1 |drama|PG|Rose,Scorpius,AS|FF100|
« Vastaus #2 : 27.01.2008 23:03:15 »
Jesh, jatkoa, olen jo niin odotellut! Ja Scorpius on niin ihanan suloinen poika. En kyllä malta odottaa mitä tässä tarinassa seuraavaksi käy. Päästäänköhän ihan Rowlingmaisiin sfääreihin vielä? Uskon että päästään... :D

Osaiskohan kommata yhtään paremmin... no edelleen henkilöt olivat parhaita, juuri itsensä oloisia kaikissa suhteissa. Pituutta olisin ehkä toivonut lisää, ett yhdessä kappaleesa ehtisi sekä tapahtumaan, että hahmot kehittymään. Mutta muuten aivan loistopakkaus, lissää luen toki.

jjb
Here comes the sun and I say
It's all right

Amy Malfoy

  • ***
  • Viestejä: 1 121
Re: NextGen 2.|OSA 1/8 27.1 |drama|PG|Rose,Scorpius,AS|FF100|
« Vastaus #3 : 29.01.2008 20:44:52 »
Oih ihanaa!!! Koko huone täyttyi mun riemun kiljahduksista kun huomasin että otsikossa luki Next.Gen 2 eikä 1 !!!
Pikkusisko katsoi ihmeissään, että nyt multa on kadonnut viimeinenkin järjenhiven, mutta mitä voi oletta kun vihdoin tulee kakkos osa!!!
Mahtava osa olikin! :) Kaljuuntunut keski-ikäinen mies, en vain voi kuvitella Dracoa muuksi kuin n. 18 vuotiaaksi komistukseksi.. Ja Scorpius leikkimässä nukeilla? aww..'
Aivan ihana osa, lisää tätä en malta odottaa kuinka he aikovat saada selville kuinka kartta toimii... :)
Jatkoaa piaaannn toivotaan täältä suunalta!!!
~Amy

Ginin banneri<3
~The End is here: Deathly Hallows Part II~
~Dramione~
”Goalies don't think." - Chris Osgood
                                                                       Kiitos Leijonat <3

Lallu

  • freak bitch
  • ***
  • Viestejä: 1 256
  • dynamite
Re: NextGen 2.|OSA 2/8 30.1 |drama|PG|Rose,Scorpius,AS|FF100|
« Vastaus #4 : 30.01.2008 21:27:58 »
pihlajanmarja: Noi Dracon hiukset oikeesti sitten vaivas sua. xD No katotaan, mitä mä voin tehdä asialle.^^ Mä ainakin koitin tehdä tästä osasta hieman pidemmän, toivottavasti kelpaa. Kiitooooos tooosi paljon taas kerran kommentistasi!

jossujb: Scorpius on vähän tossun alla xD Mutta kiitoskiitos ihanasta kommentistasi ja kuten tossa jo sanoinkin, toivottavasti sain tästä osasta tehtyä hieman pidemmän ^^

Amy Malfoy:
Lainaus
Pikkusisko katsoi ihmeissään, että nyt multa on kadonnut viimeinenkin järjenhiven
reps
Ihana kuulla, että teksti kelpaa ^^ Kiitän sinuakin päivää piristävästä kommentista!

A/N: Mitäpä tässä nyt tätä osaa pihtailemaan, juuri tuli betalta takaisin ^^ Tässä osassa Scorpius saa lempinimen ja Al paketin. Myöskin "my precious"-hetki löytyy xD

2.

Syyskuun ensimmäisenä päivänä Tylypahkan junan vieressä oli tungosta. Lily ja Hugo eivät kuitenkaan suostuneet tulemaan vilkuttamaan sisaruksilleen, vaan mököttivät istuen penkillä hieman kauempana.
”Minä haluan jo mennä kouluun”, Lily sanoi istuen kädet puuskassa.
”Minulla on tylsääääää”, Hugo puolestaan haukotteli heilutellen jalkojaan.

Rose ei edes huomannut veljensä puuttumista, koska oli liian innoissaan; hän oli saanut luudan juuri ennen kuin he olivat lähteneet kotoa. Hän näytteli sitä Albukselle ja Scorpiukselle, jotka olivat silminnähden kateellisia. Hekin olisivat halunneet lentää uusilla luudilla, mutta he joutuivat tyytymään koulun harvaharjaisiin vanhoihin Puhtolakaisuihin.

Hermione joutui melkein työntämään kolmikon sisälle junaan, koska kukaan heistä ei kiinnittänyt huomiota siihen, että juna oli jo melkein liikkeessä.
”Muistakaa kirjoittaa!” vanhemmat huutelivat ja huiskuttivat vielä ennen kuin juna katosi näkyvistä.

Albuksen johdolla he löysivät Jamesin ja Mariuksen muutaman muun rohkelikon kolmasluokkalaisen kanssa. He tunkivat samaan osastoon matkatavaroidensa kanssa.
”Älä astu sen päälle!” Rose kiljaisi, kun Scorpius meinasi tallata uuden luudan harjan. Poika jäi seisomaan hetkeksi toinen jalka ilmassa säikähtäneenä tytön ääntä. Rose nappasi luudan syliinsä, eikä suostunut päästämään siitä irti.

Pojat puhuivat kesällä löytyneestä kartasta ja siitä, miten he eivät olleet vieläkään saaneet siihen mitään näkyviin. James näytti kartan myös kolmelle muulle rohkelikoille, jotka nauroivat katketakseen; heidän mielestään James oli seonnut lopullisesti, kun raahasi tyhjää pergamenttia mukanaan. Rose puolestaan tutkaili uusia koulukirjojaan pitäen edelleenkin uutta luutaansa sylissään.

Koko päivän matkustamisen jälkeen kuului kuulutus, jossa kehotettiin opiskelijoita vaihtamaan koulukaavut päälleen. Ennen kuin juna oli edes pysähtynyt, oli Albuksen ja Jamesin osasto junan ovilla. Kuitenkin se oli Rose, joka ryysäsi ensimmäisenä junasta ulos ja meinasi lähteä pienelle lennolle luudallaan. Albus kuitenkin nappasi serkkunsa kaavusta kiinni juuri ennen kuin tämä nousi ilmaan.
”Jälki-istunto”, oli ainut, mitä Albuksen täytyi sanoa. Rose hyppäsi pois luudan selästä ja lähti kävelemään muiden mukana kärryille hieman kärttyisen näköisenä.

Koululle päästyään he menivät suoraan suureen saliin istumaan ja odottamaan uusien oppilaiden lajittelua. Alex hyökkäsi heti Rosen kimppuun nähdessään tytön.
”Meillä on taas koelennot. Euan haluaa vaihtaa paikkaa, joten haemme jahtaajaa, tiedätkö ketään, joka voisi olla kiinnostunut?”
”Minä en ole edes saanut otettua ulkokaapuani pois vielä ja sinä tulet selittämään koelennoista”, Rose marmatti.
”No mieti asiaa. Koelennot ovat ensi tiistaina kuudelta, muista tulla paikalle!” Alex huikkasi ja lähti kovalla vauhdilla pöydän päähän ja huusi muiden äänten yli tiedon seuraavan viikon koelennoista. Bode sai sinäkin vuonna erityismaininnan siitä, ettei olisi tervetullut paikalle, koska ei edelleenkään pysynyt luudallaan.

Lucretia rynnisti heti Alexin ilmoituksen jälkeen istumaan Scorpiuksen viereen astuen siinä samassa Euan Zabinin varpaille.
”Katso eteesi, Tia!” Euan huudahti heilutellen jalkaansa.
”Anteeksi”, Lucretia kujersi pojalle hymyillen. Scorpius ei edes jaksanut esittää kiinnostunutta. Hän istui paikoillaan vihaisen näköisenä.
”Miten teidän kesä meni?”
”Ihan hyvin. Mi..”, Rose oli alkamassa selittämään uudesta luudastaan, muttei kerinnyt pidemmälle, kun Lucretia keskeytti tämän.
”Hyvä kuulla, minulla oli kanssa hauskaa, eikö niin Pius?”
”Mikä oli?” Rose kysyi ja oli iloinen, ettei hänellä ollut juotavaa suussaan sillä hetkellä.
”Minä keksin Scorpiukselle lempinimen”, Lucretia sanoi ylpeänä.
”Pius?” Albus toisti epäuskoisena. Kun Lucretia katsoi pois päin, hän muodosti huulillaan sanan Pius Scorpiukselle, joka näytti vieläkin vihaisemmalta kuin aiemmin.
”Olisit nyt edes jotain muuta keksinyt kuin paavin nimen”, Rose naurahti.
”Minkä paapsin?” Lucretia kallisti päätään ja kysyi ihmeissään edessään istuvalta tytöltä.

Rose pärskähti nauruun Albus seuranaan. He olivat tottuneet elämään jästimaailmassa, mutta näköjään Lucretian perhe ei ollut koskaan kuullutkaan paaveista. Scorpiuksen kasvot alkoivat punehtua; hän oli samaan aikaan vihainen ja nolona.

Illan aikana tuvat saivat uusia hieman pelokkaan näköisiä opiskelijoita, jokainen sai syödä hyvin, eikä Lucretia aiheuttanut enempää naurukohtauksia muille. Hän oli istunut lähes hiljaa koko illan sen jälkeen, kun oli saanut vahingossa muut nauramaan. Rehtori oli myöskin illalla ilmoittanut, että kyseisenä vuonna tulisi olemaan vanhempainpäivä monen oppilaan äidin tai isän toivomuksesta. Ilmoitus sai vanhemmissa opiskelijoissa aikaan huokauksia ja ”ei todellakaan!” huutoja. Tupaan päästyään kolmikko simahti lähes heti. Rose ihaili vielä hetken kuitenkin uutta luutaansa.


~
 

Rose ja Scorpius olivat ihmeissään, kun huomasivat läksyjä tehdessään paketin keskellä oleskeluhuoneen pöytää. He menivät tutkimaan sitä lähemmin ja huomasivat sen olevan Albukselle.
”Kuka ihme lähettää paketteja tähän aikaan vuodesta? Eihän Alilla edes ole syntymäpäivät nyt. Eihän ole, minä en ole ostanut lahjaa jos on?” Scorpius melkein hätääntyi.
”Ei ole, ne ovat talvella. Minä kyllä ilmoitan sitten lähemmin”, Rose sanoi taputtaen toista päälaelle.

Rose huomasi Zabinin olevan lähdössä oviaukosta ulos ja päättikin pyytää poikaa sanomaan Alille, että tälle olisi paketti. Euan kohautti harteitaan ja jatkoi matkaansa.
”Mitä tuo tarkoitti? Sanooko hän Alille?”
”En minä tiedä”, Rose katsahti Scorpiukseen kohauttaen hänkin harteitaan. Molemmat palasivat tutkimaan pakettia, siihen kuitenkaan koskematta.

”Al! Sinulle on paketti oleskeluhuoneessa”, Euan Zabini huudahti nähdessään Albuksen kävelevän koulun pihalla. Albus huusi kiitokset ja lähti hölkkäämään tyrmiin. Kukahan ihme heti kolmantena koulupäivänä lähettää paketteja? Ehkä hän oli unohtanut jotain kotiin ja Ginny oli lähettänyt ne heti, kun oli huomannut.

Albus löysi Rosen ja Scorpiuksen istumasta paketin vierestä oleskeluhuoneen sohvalta.
”No avaa se”, Rose huudahti iloisesti, kun huomasi serkkunsa tulleen sisään.
”Keneltä se on?” Albus kysyi, kun Scorpius nousi sohvalta ja nosti paketin antaakseen sen toiselle.
”Ei tässä lue”, Scorpius sanoi käännellen pakettia käsissään. Vaalea poika törkkäsi paketin Albuksen syliin ja meni itse takaisin istumaan Rosen viereen.

Albus käänteli pakettia hetken aikaa ja kun ei löytänyt mitään merkkiä lähettäjästä, päätti hän avata sen. Paperi lenteli, kun Albus repi paketin sisältöä näkyviin. Hän nosti sen niin, että he kaikki näkivät sen. Vanha kaapu.
”No tuota voi jo sanoa vanhaksi”, vaalea poika hörähti nähdessään kuluneen kaavun.
”Miksi joku lähettää sinulle antiikinaikaisen kaavun?” Rose kyseli ihmeissään.

Albus ravisteli kaapua siinä toivossa, että sieltä löytyisi jokin vihje kaavun lähettäjästä. Pieni pergamentinpala tipahtikin lattialle ja Rose noukki sen käsiinsä.
”Saanko lukea?”
Albus nyökytti viikaten kaapua pienemmäksi.
”Näkymättömyysviitta. Älä hukkaa tai riko.
PS. Älä kerro äidillesi tästä.
PPS. Muista käyttäytyä!” Rose katsahti poikia lukemisen jälkeen kummissaan.
”Näytäpäs sitä vähän”, Albus sanoi ja otti serkultaan lapun omiin käsiinsä. Hetken katseltuaan hän naurahti ja sanoi:
”Se on isältä.”
[

Amy Malfoy

  • ***
  • Viestejä: 1 121
Re: NextGen 2.|OSA 2/8 30.1 |drama|PG|Rose,Scorpius,AS|FF100|
« Vastaus #5 : 31.01.2008 11:25:45 »
Oioioioii!!!!
Aivan ihana!! <3 <3 <3
Albus sai näkymättömyysviitan, epistäääähh!!!
”Näkymättömyysviitta. Älä hukkaa tai riko.
PS. Älä kerro äidillesi tästä.
PPS. Muista käyttäytyä!”

"Muista käyttäytyä" Hyvähän se Harryn on sanoa, hänhän ei koskaan, ikinä, neverever, tehny mitään pahaa koulussa, oli oikein kultapoju... ja pah :PP
Aivan ihana osa, en malta odottaa seuraaaviaaaa!!!!!!

Kirjoitus tyylisi ja ihmiset, tai siis henkilöt, vain paranevat koko ajan! reilusti yksi parhaimmista ficeistä mitä olen lukenut!
Jatkoa toivon!!!
~Amy

Ginin banneri<3
~The End is here: Deathly Hallows Part II~
~Dramione~
”Goalies don't think." - Chris Osgood
                                                                       Kiitos Leijonat <3

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 077
  • Peace & Love
Re: NextGen 2.|OSA 2/8 30.1 |drama|PG|Rose,Scorpius,AS|FF100|
« Vastaus #6 : 31.01.2008 13:19:49 »
Pius! Pius, Pius, Pius :D  Söpöä, ja tiedätkö, minulle todelaa tuli paavi mieleen jo ennen kuin se tekstissäkin huomattiin. Itse kyllä tykkään lyhentää omassa suussani Scorpiusta Korpuksi ;D , mutta Pius on ylisöpölempinini ylisöpölle pojalle.

Ehhehhee, ja kaikki tarvittava kunnon seikailulle alka kasaantua, nyt tuli näkymättömyysviittakin nyt kun vain  Kelmien kartta alkaisi toimia... ja alkaisi tapahtua kummia. Jännittää :P Kiva kun jengi on taas koulussa, Tylypahkassa on niin hyvät puitteet nuorille velhoille ja noidille löytää omaa seikkailtavaa.

Pitäiskö nyt oikeen yrittää antaa rakentavaa kritiikkiä... hmm... no henkilöiden kehittely ja tarvittavien asioiden keräily tietysti saa käyttää aikaa, mutta ehkä jo pikkuhiljaa saisi tulla jo sitä "isoa juonta" mukaan. Pieniä vinkkejä olet kyllä ripotellut jo, mutta toivottavasti pääsee uusi sukupolvi ihan selvittettelemäänkin salaisuuksia. Eli siis saisi tapahtua enemmän (kylläpäs tuo kuulostaa töykeältä sanoa... öh, no en minä sitä tarkoita etteikö tässä mitään tapahtuisi... no, toivottavasti ymmärrät mitä haen takaa)

Mutta jatko, sinua jo kaipailen.......

jjb
Here comes the sun and I say
It's all right

pihlajanmarja

  • Cool, jee jee
  • ***
  • Viestejä: 1 708
Re: NextGen 2.|OSA 2/8 30.1 |drama|PG|Rose,Scorpius,AS|FF100|
« Vastaus #7 : 01.02.2008 21:16:55 »
No ei ne Dracon hiukset mua nyt niin häiritse... :D

Tää oli (taas) kiva luku. Ihanaa, Albus sai näkymättömyysviitan, vielä kun saisivat selvitettyä miten Kelmien Karttaa käytetään, niin olis kunnon seikkailu koossa... 8)

Mullekin tuli heti se paavi mieleen kun Tia sanoi sen Piuksen... On kyllä niin ärsyttävä tyttö, vois jättää Scorpiuksen rauhaan.

Nyt vaan jään odotteleen jatkoa. ;)
I've got blisters on my fingers!

Lallu

  • freak bitch
  • ***
  • Viestejä: 1 256
  • dynamite
Re: NextGen 2.|OSA 3/8 12.2 |drama|PG|Rose,Scorpius,AS|FF100|
« Vastaus #8 : 12.02.2008 18:36:50 »
Amy Malfoy: Juu, Harry oli koulussa aina kiltisti.  :D
Lainaus
reilusti yksi parhaimmista ficeistä mitä olen lukenut!
Oho o_o Nyt mä sitten punastelen täällä koko loppuillan xD Kiitos tosi paljon sulle, että oot alusta asti jaksanut lukea tätä.  :D

jossujb: Tässä osassa sitten taas vähän ripotellaan tietoja xD Kyllä ne seikkailut sieltä kohta tulee. ^^ Kiitos sulle kanssa kommentistasi toooosi paljon!

pihlajanmarja:  No tässä osassa selvii taas aika paljon asioita. Kiits sullekin kun jaksat aina ilmoittaa lukeneesi!


A/N: Tässä osassa jää paljon auki, mutta seuraava osa sitten taas selittää enemmän.  :D


3.
Rose käveli ulko-ovesta ulos suunnatakseen huispauskokoukseen, mutta hänen matkansa katkesi, kun James nappasi häntä olkapäästä kiinni ja riuhtoi takaisin sisälle linnaan. Rose oli ollut menossa suunnittelemaan seuraavan päivän koelentoja ja olikin ollut siitä innoissaan, koska ei ollut aiemmin ollut kyseisessä tapahtumassa.

”No? Minulla olisi muutakin tekemistä”, Rose sanoi huitoen huispauskentän suuntaan.
”Saiko Al kirjeen kotoa?” James kysyi vaihtaen painoa jalalta toiselle.
”Kyllä, miten niin?” Rose vastasi yrittäen näyttää normaalilta. Kirje nimittäin ei ollut kaikkein tavanomaisin; siinä oli ollut mukana näkymättömyysviitta.
”Minäkin sain”, James kuiskasi innoissaan. Rose odotti jatkoa, mutta kun sitä ei kuulunut, päätti hän puhua:
”Sinä puhut aina yhtä sekavasti. Mitä niistä kirjeistä?”
”Oliko siinä mitään erityistä?”
”Sitä sinun pitää kysyä Alilta”, tyttö vastasi edelleen pitäen kasvonsa peruslukemilla.
”Minä kysyn sinulta”, James tiuskaisi.
”Miksi?”
”Koska minä nyt vain kysyn”, poika ei suostunut kertomaan syitään. Ehkä hän ei halunnut kertoa veljelleen ilman, että hänelläkin olisi jotain erityistä kerrottavaa.
”Sinua vaivaa joku todella pahasti. Mitä siinä sinun kirjeessäsi sitten sanottiin?” Rose pudisteli päätään ja kysyi kysymyksen, mitä James ilmiselvästi olikin odottanut.
”Siinä oli ohjeet”, poika jatkoi silmät säihkyen innostuksesta.
”Ja? Sinä voit kyllä jatkaa lausetta ilman, että minun pitää sanoa jotain”, Rose sanoi sarkastisesti serkulleen, jolla oli aina tapana lopettaa lauseet niin, että keskustelukumppani pystyi kysymään jonkin tarkentavan kysymyksen.
”Niin niin. Siinä siis oli ohjeet sen kartan käyttämiseen”, James melkein taputti käsiään, koska oli niin innoissaan siitä, että oli vihdoin ja viimein saanut kartan toimimaan toivomallaan tavalla. Rose tuijotti serkkuaan suu auki. Oliko James vihdoin ja viimein saanut kartan toimimaan? Seuraava lause tulla tupsahti tytön suusta ennen kuin oli kerennyt miettiä kartan ja viitan aiheuttamia mahdollisia seurauksia.
”Mainiota! Nyt sinä menet kertomaan tuosta Alille, luulen, että hänellä on sinulle kanssa jotain kerrottavaa!”
”Missä hän on?” James kyseli laittaen samalla silmälasejaan paremmin nenälleen.
”Katso kirjastosta. Jätin heidät sinne lukemaan läksyjään”, tyttö sanoi iloisesti. James ei kerennyt ajatella sitä kovin todennäköistä mahdollisuutta, että pojat olivat kadonneet kirjastosta heti, kun Rose oli mennyt nurkan taakse. Poika lähti juoksemaan kirjaston suuntaan huiskuttaen Roselle.

Rose lähti huispauskentälle hymyillen ovelasti. Siinä kartassa sittenkin oli ollut jotain erikoista. Hän oli uskonut serkkunsa satuilleen koko asian, koska kolmeen kuukauteen kartta ei ollut näyttänyt elonmerkkejä kenellekään.

Kun tyttö palasi takaisin linnaan, säikäytettiin hänet kartan ja viitan yhteistyöllä; pojat olivat seuranneet hänen menoaan ja olivat päättäneet iskeä, kun tämä olisi yksin jossain käytävässä. Rose ei osannut epäillä mitään, kun viitan alla olevat serkukset hyppäsivät tämän kimppuun. Tyttö melkein kirosi ääneen sitä, että oli sanonut Albuksella olevan jotain kerrottavaa Jamesille.


~
 

”Zabini tahtoo vaihtaa pelipaikkansa lyöjäksi. Onko kellään mitään sitä vastaan?” Alex kysyi toisilta joukkueen jäseniltä juuri ennen koelentoja. Muut pyörittelivät päitään ja odottivat jo ensimmäistä kokelasta kentälle. Euan Zabini näytti silminnähden iloiselta tuomioon.

”Nyt kävi niin, että etsimme jahtaajaa lyöjän sijasta. Ne, joita ei kiinnosta kyseinen paikka, voi mennä katsomon puolelle jo nyt”, Alex kailotti kaikille halukkaille. Muutama isokokoinen poika lähti murheellisen näköisenä lampsimaan katsomoon, koska eivät nähtävästi halunneet jahtaajiksi edes kokeilla lentää.

Rose näki, kuinka Albuksen kasvoille nousi hymy toisella puolella kenttää tiedon kuultuaan. Rose oli lähes pakottanut serkkunsa koelentämään, vaikka poika oli yrittänyt selittää, ettei ollut tarpeeksi kookas lyöjäksi. Pojan onneksi Zabini oli halunnut vaihtaa paikkaa ja se oli jopa sopinut muille pelaajille.

Scorpius istui joukkueen takana katsomassa lentämistä. Hän olisi halunnut kanssa koettaa, mutta hänestä ei ollut lyöjäksi kokonsa puolesta, eikä jahtaajan paikka sitä enempää häntä kiinnostanut. Hän oli vasta vuotta aiemmin lentänyt ensimmäistä kertaa ja oli siitä lähtien halunnut pitäjäksi. Kotona häneltä tietenkin odotettiin etsijän paikkaan saamista, mutta hän oli tiedostanut alusta lähtien, ettei olisi tarpeeksi kokenut kyseiseen pelipaikkaan. Ja sitä paitsi, Rose osasi pojan mielestä lentää paljon paremmin kuin tämä itse.

Joukkueen jäsenet antoivat kukin pisteitä jokaiselle koelentäjälle, mutta viimeisen sanan sanoi kuitenkin Alex joukkueen kapteenina. Rose antoi serkulleen lähes täydet pisteet, sillä vain kerran poika oli syöttänyt kaadon huonosti toiselle koelentäjälle. Alex oli tehnyt päätöksen, että koelentäjät pelaisivat keskenään, eikä kukaan jo joukkueessa oleva osallistuisi lentämiseen, pelkästään pisteyttämiseen.

”Antakaa ne pistelaput minulle”, Alex sanoi hieman kärsimättömästi viimeistenkin lentäjien kadottua näköpiiristä. Rose yritti kurkkia muiden Albukselle antamia pisteitä, mutta saikin kasvojensa eteen iloisen Anthonyn.
”Eipä kurkita”, seitsemännellä luokalla oleva poika sanoi heristäen sormeaan tytön kasvojen edessä ja pörrötti Rosen hiuksia naurahtaen.
”Minä ilmoitan tuloksen tänään oleskeluhuoneessa”, Alex ilmoitti saatuaan kaikkien laput ja jätti muut seisomaan kentän laitaan.

”Minä niin toivoisin, että Al pääsisi”, Rose sanoi suoristaen äsken pörrötettyjä hiuksiaan.
”Hän kyllä lensi hyvin, mutta illallahan se vasta selviää”, Amelia Bulstrode kohautti olkiaan lähtien ensimmäisenä koululle.
”Turha sitä on nyt miettiä, Alex tekee joukkueen kannalta parhaan päätöksen”, aiemmin päivällä paikkavaihdoksestaan ilmoittanut Euan Zabini sanoi yhtä vakavakasvoisena kuin aina.


~


”Onko kaikki nyt paikalla? Minä olen jo kolmeen kertaan käynyt neljäsluokkalaisten poikien makuusalissa hoputtamassa heitä”, Anthony katseli ympärilleen tupaten täynnä olevassa oleskeluhuoneessa.
”Ainakin kaksi viidesluokkalaista tyttöä puuttuu vielä”, Amelia sanoi nostaen kaksi sormeaan pystyyn varpaillaan seisten.
”Missä he nyt ovat? Menivätkö he nyt vielä meikkaamaan? Äskenhän he olivat tässä”, Anthony sanoi matalalla äänellä pyöritellen päätään. Rose seisoi paikallaolijoita tarkastavan kaksikon välissä hymyillen. Hän oli varma, että Albus olisi viiden minuutin päästä joukkueessa.

Scorpius ja Albus seisoivat takan vieressä toisella puolella huonetta.
”Jännittääkö?” Scorpius kysyi nojaten seinään.
”Totta kai”, Albus vastasi nopeasti. Hän ei vieläkään osannut olla jännittämättä silloin, kun oli tärkeä tai uusi tilanne käsillä.
”Arvasin!” vaaleahiuksinen poika naurahti iloisesti pitäen katseensa huoneen toisella puolella olevassa joukkueessa.
”Sinuakin jännittäisi. Miksi et edes kokeillut lentää?” Albus vastasi tuhahtaen ja kysyi samalla koko päivän häntä ihmetyttänyttä asiaa. Scorpius oli kuitenkin taitava lentäjä, vaikkei ollutkaan vielä pitkää aikaa ollut luudan selässä.
”Minä kokeilen ensi vuonna, kun pitäjän paikka avautuu”, Scorpius vastasi tyynesti edelleenkin hymyillen. Pojat eivät kerenneet pidempään keskustella, kun Alex vihelsi seisten toisten joukkueen jäsenten kanssa oviaukon edessä.

”Nyt päät kiinni niin saatte kuulla tämänpäiväisten koelentojen tulokset!” tyttö huusi heilutellen pergamentinpalasta kädessään. Albus ei kyennyt liikkumaan, Rose melkein tärisi innostuksesta, eikä kyseisessä huoneessa ollut pitkään aikaan ollut yhtä hiljaista kuin sillä hetkellä. Alex avasi kahteen kertaan taitellun pergamentin, selvitti kurkkuaan ja alkoi puhua.


”Meillä oli kaksi, joiden välillä jouduin pähkäilemään koko päivän. Voisittekohan tulla tänne, Albus ja Mary niin kerron, kumpi teistä pääsi joukkueeseen”, Alex sanoi saaden koko oleskeluhuoneen pyörimään, jotta he näkisivät kaksikon. Tyttöjen makuusalien portaiden suunnalta lähti ovelle seitsemäsluokkalainen Mary, joka ei ainakaan ulos päin näyttänyt jännitystään. Albus lähti takan viereltä luovimaan tietään samaan paikkaan ollen varma, että häneltä valui näkyvästi hiki. Scorpius lähti ystävänsä perässä huoneen toiselle puolelle huomattuaan, että molemmat Rose ja Albus näyttivät siltä, että nämä voisivat pyörtyä hetkenä minä hyvänä.

”Minulla on kerrankin oikein perusteet valinnalleni. Muutkin kuin lentämistaidot siis”, Alex sanoi hymyillen katsellen vuoron perään Marya ja Albusta.
”Meillä muuttuu joukkue paljon ensi vuonna, kun me Anthonyn kanssa lähdemme pois koulusta. Ensin ajattelin, että Albus saisi vielä vuoden aikaa harjoitella jos ottaisimme seitsemäsluokkalaisen Maryn, mutta sitten päätin, ettei ole tarpeellista muuttaa joukkuetta yhtään enempää ensi vuonna. Joten tervetuloa joukkueeseen Albus ja kiitos Mary, että yritit”, Alex lopetti paasauksensa nyökäten pienesti Marylle, joka näytti yhtä kivikasvoiselta kuin hetkeä aiemmin. Tyttö lähti takaisin makuusaleille kohauttaen harteitaan.

Tuloksen kuultuaan Scorpius taputti hyppien, pomppien ja huutaen. Rose seisoi paikoillaan siihen asti, kunnes Scorpius repi tämän hyppimään ja huutamaan kanssaan. Ei aikaakaan, kun Albuskin oli revitty pomppivaan ja ilakoivaan seuraan. Muut luihuiset taputtivat ja hurrasivat naureskellen. Jokainen halusi onnitella Albusta, jonka kasvoit eivät olleet varmaan ikinä olleet yhtä punaiset kuin silloin, kun hän kiitteli ihmisiä onnitteluista.

~

”Minä haluan sen kakaran pois tieltä!” tummiin pukeutunut nainen kyykki huutamassa takalleen.
”Mutta miksi?” takasta kuului miehen äänellä hieman kyllästynyt kysymys.
”Minulla on syyni”, nainen sanoi hieman rauhoittuneena.
”Sinä et ole vieläkään onnistunut kovettamaan itseäsi turhilta tunteilta”, mies huoahti ja nainen tiesi, kuinka miehen kädet menivät puuskaan. Tämä keskustelu oli käyty jo useita kertoja aiemminkin, useimmiten kasvotusten.
”Olenhan! Paremmin kuin sinä ikinä, senkin...”, nainen yritti keksiä jotain mahdollisimman halventavaa sanottavaa miehelle, kenen kasvot olivat kysyvät.
”Älä nyt jaksa”, kuului tylsistynyt vastaus.
”Minä haluan sen pojan pois sieltä siksi aikaa, että me saamme toteutettua suunnitelmamme”, nainen kertoi totuudenmukaisesti. Hän ainakin halusi yrittää, vaikka tiesi sanojensa menevän kuuroille korville.
”Vaikka hän onkin sukua sinulle, ei se tarkoita sitä, että hän saisi minkäänlaista erikoiskohtelua”, mies sanoi tiukasti.
”Sinä olet ärsyttävä”, nainen sanoi äänellä, josta kuulsi suru.
”Ja sinä olet lapsellinen”, miehen ääni huudahti.
”Joku päivä minä vielä näytän sinulle!”
”Niinhän sinä haahka luulet”, mies hörähti omille sanoilleen. Nainen oli aina ollut itsepäinen, eikä luultavimmin hevillä antanut nytkään periksi.
”Minä kuristan sinut, kun näemme seuraavaksi”, nainen vielä uhkasi ennen kuin nousi ylös ja kääntyi ympäri.
”Sekopäinen vanhapiika”, kuului hiljaisella äänellä takasta. Naisen päässä naksahti, kun hän kuuli miehen lausuvan kyseiset sanat.
”Minä kuulin tuon, ääliömäinen aurorinkuvatus!” nainen kirkaisi ja heitti takkaan teekuppinsa. Mutta se ei osunut mieheen, joka oli juuri kerennyt poistua nauraen omasta takastaan, vaan kolahti seinään särkyen.
« Viimeksi muokattu: 24.07.2008 22:13:59 kirjoittanut LaLuna »
[

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 077
  • Peace & Love
Re: NextGen 2.|OSA 3/8 12.2 |drama|PG|Rose,Scorpius,AS|FF100|
« Vastaus #9 : 12.02.2008 20:40:30 »
Voihan ilahlus, jatkoa! Loistavaa. Nythän tämä menee mielenkiintoiseksi... huispaus on aina yhtä huippua, varsinkin vielä kun on ihan lähtötason valintoja sellaista realistista meinikiä. eihän sitä aina voi olla viimeinen loppupeli menossa, ja sehän olisi paljon tylsempää. Tässä on sitä todellista draamaa...

ja ketähän ovat mysteerinen teekuppienheitelijä nainen ja vanha aurori?? Hmm... minulla on omat epäilykseni (teekuppeja :D ), katsotaanko osuuko oikeaan, mutta nyt oikein todella alkoi jännittää mitä tapahtuu. Jotain suurempaa on nähtävisä luulen ma.

Jatkoa odotellen...

jjb
Here comes the sun and I say
It's all right

Amy Malfoy

  • ***
  • Viestejä: 1 121
Re: NextGen 2.|OSA 3/8 12.2 |drama|PG|Rose,Scorpius,AS|FF100|
« Vastaus #10 : 13.02.2008 11:47:36 »
Uiuiui!!! Hienoa hienoa hienoa!!!!!
Tämä oli aivan mahtava osa!!
Todella paljon lisää tietoa (karttakarttakartta)
ja lisää kysymyksiä heräili :) (voi olla, että kun mainitsit että nainen oli pukeutunut mustiin tuli heti mieleen Bella ja tämän temperamentti) mutta voi olla että olen ihan hakoteillä.. Miehestä sen sijaan en voi sanoa mitään, aurori hmmm... saa nähdä, ja kenestä pojasta he puhuivat?? Tahtoo tietääää!!!!!

Jatkoa vaan heti, olen aiiivan pakahtunut ja koukuttunut tähän ficciin... miten saatkin tehtyä tästä näin jännittävän vain pienillä yksityiskohdilla =)
Okei nyt kun hehkutuskohtaus on mennyt ohi pyydän kiltisti jatkoa =)
(toivottavasti se tulee ennen tiistaita kun sitten lähden viikoksi laskettelemaan enkä voi lähteä ilman, että saan tietää lisää!)

~Amy

Ginin banneri<3
~The End is here: Deathly Hallows Part II~
~Dramione~
”Goalies don't think." - Chris Osgood
                                                                       Kiitos Leijonat <3

pihlajanmarja

  • Cool, jee jee
  • ***
  • Viestejä: 1 708
Re: NextGen 2.|OSA 3/8 12.2 |drama|PG|Rose,Scorpius,AS|FF100|
« Vastaus #11 : 13.02.2008 19:12:50 »
Tosi hyvä osa taas. Ihanaa, ne sai selville kartan salaisuuden! Mitähän seikkailuja niille nyt tulee... Huispaus on aina mielenkiintoista ja tuo loppu sai mut odottamaan innolla jatkoa. :D
I've got blisters on my fingers!

benjamin

  • ***
  • Viestejä: 7
Huomasin vasta nyt ficcisi, pitääpä jatkossa pitää silmät auki paremmin :D Luettuani ensimmäisen kappaleen olin täysin koukussa ja kaikkein eniten hahmoihin, joihin olet osannut luoda hienosti omat profiilit ja luonteenpiirteet. Voi Scorpius ja Rose varsinkin ovat lemppareitani! Mitään rakentavaa nyt en oikein osaa sanoa, mutta jatka samaan malliin.! Odotan innolla jatkoa :D

STINDAR

  • ***
  • Viestejä: 15
Vs: NextGen 2.|OSA 3/8 12.2 |drama|PG|Rose,Scorpius,AS|FF100|
« Vastaus #13 : 24.03.2008 21:45:35 »
Oiiij, tämäpä on hyvä. :> Vasta nyt uskalsin alkaa lukemaan DH-ficcejä. :))
I'm tired of trying to stay away from you.

Lallu

  • freak bitch
  • ***
  • Viestejä: 1 256
  • dynamite
Vs: NextGen 2.|OSA 3/8 12.2 |drama|PG|Rose,Scorpius,AS|FF100|
« Vastaus #14 : 13.04.2008 13:55:49 »
Voi kun mua hävettää  :o Mä en oo millään kerenny kirjottamaan tähän jatkoa, mutta koitanpas sen tänään korjata. Puoliks valmis on tuo seuraava osa. Nolonolonolo...


Mä kiitän jokaista kommentista, ootte ihania <3

Lallu
[

dobbie

  • ***
  • Viestejä: 31
Vs: NextGen 2.|OSA 3/8 12.2 |drama|PG|Rose,Scorpius,AS|FF100|
« Vastaus #15 : 13.04.2008 19:03:08 »
tää on varmaan paras ficci mitä oon lukenut tähän mennessä! :D aivan ihana. toivottavasti jatkoa pian??

Lallu

  • freak bitch
  • ***
  • Viestejä: 1 256
  • dynamite
Vs: NextGen 2.|OSA 4/8 13.4. |drama|PG|Rose,Scorpius,AS|FF100|
« Vastaus #16 : 13.04.2008 20:03:04 »
dobbie: nyt tulee jatkoa  ;D Kiitos kommentistasi! Toivottavasti luit sen ekankin osan tähän, muuten voit olla hiukkasen pihalla joistain jutuista. :)

4.

Lucretia juoksi Päivän Profeetan kanssa oleskeluhuoneeseen aamupalan jälkeen hieman hengästyneenä.

”Kuulitteko te jo?”

”Mitä olisi pitänyt kuulla?” Scorpius kysyi tunkien kirjoja laukkuunsa.

”No, katsokaas”, tyttö sanoi, huitaisi pojan vaivalla täyttämän laukun lattialle ja avasi lehden. Lehden etusivulla oli suuri kuva hieman häijyn näköisestä miehestä, jolla oli harmaat hiukset. Eniten huomiota herätti kuitenkin miehen nenässä oleva näppylä, joka jotenkin melkein hyppäsi kuvasta silmille. Albus katsoi kuvaa hetken ja naurahti.

”Hänhän näyttää ihan kaljuuntuvalta variksenpelättimeltä.”

”Rose nyt ainakin ymmärtää, etkö?”

”Siinä on kuva Romanian taikaministeristä. Mitä siitä?”

”Katso, mitä tuossa lukee”, Lucretia sanoi osoittaen lehden alareunaa. Rose siirsi katseensa tytön osoittamaan kohtaan ja luki ääneen.

”Romanian taikaministeri, Stoyan Romanov, tulee valtiovierailulle Englantiin. Viikon mittaisella matkallaan hän tulee tutustumaan Viistokujan lisäksi Tylyahon kylään sekä maineikkaaseen Tylypahkan kouluun.”

”Oho”, Scorpius sanoi, kun ei fiksumpaakaan keksinyt. Hän ei ymmärtänyt mitä hienoa yhdessä koukkunokkaisessa miehessä oli.

”Me saamme kuuluisan vieraan”, Lucretia sanoi taputtaen käsiään yhteen.

”No, en minä nyt miehen kuuluisuudesta menisi mitään sanomaan. Hän on vain yksi ministeri muiden joukossa” , Rose sanoi.

”Tuleekohan hän katsomaan huispausta? Kun silloin on se vanhempienpäiväkin”, Lucretia kuitenkin jatkoi selostustaan.

”Luultavimmin”, Albus kohautti olkiaan.

”Keitä teidän perheistänne muuten tulee silloin?” Rose kysyi taitellen lehteä kasaan.

”Meiltä tulee isä ja veli. Äiti on sitä mieltä, että koko päivä on aivan turha”, mustahiuksinen tyttö sanoi iloisesti.

”Isä ja äiti”, Scorpius vastasi haukotellen.

”Äiti ja Lily nyt ainakin. Isällä voi olla jotain töitä silloin”, Albus puolestaan ilmoitti.

”Jos hän pääsisi suojelemaan taikaministeriä ja sillä syyllä pääsisi tänne.”

”Voi olla”, tumma poika jatkoi kohauttaen jälleen kerran olkiaan.

”Hän varmastikin haluaisi olla paikalla, kun olet nyt kerran joukkueessakin”, Lucretia innostui ilakoimaan.

 

~

 

Vanhempainpäivän aamuna nuorimmat opiskelijat olivat innoissaan, kun taas vanhimmat heistä olisivat halunneet vajota maan alle vanhempiensa hössötyksen takia. Jokaisella oppilaalla oli ainakin yksi perheenjäsen saapunut paikalle. Scorpiuksen molemmat vanhemmat olivat tulleet Tylypahkaan jo varhain aamulla. Scorpiuksen äiti oli kaapannut poikansa halaukseen, eikä millään ollut meinannut päästää irti, vaikka Scorpius yrittikin rimpuilla pihtiotteesta pois.

 

Rose selitteli koulun pihalla innoissaan veljelleen ja Lilylle kaikista kouluun liittyvistä asioista huitoen välillä johonkin suuntaan osoittaen jotain puheeseensa liittyvää. Lily katseli toista silmät suurina, hän halusi jo niin paljon kouluun, kun kerran Rosenkin mielestä siellä oli hauskaa. Hugo puolestaan keskittyi tiirailemaan huispauskentälle, missä Korpinkynnen pelaajat jo harjoittelivat.

”Voidaanko me mennä jo tuonne kentälle?” hetken aikaa tuijoteltuaan Hugo kysyi kesken siskonsa selityksen.

”Ei vielä”, Rose vastasi jatkaen saman tien höpötystään tällipajusta.

”Miksiii? Minulla on tylsää”, Hugo risti kätensä rintansa päälle ja näytti vihaiselta.

”Siellä on harjoitukset kesken, senkin vähä-älyinen peikko”, Rose sähähti.

”En minä ole mikään peikko. Itse olet”, ruskeahiuksinen poika sanoi kymmenvuotiaan tarmolla näyttäen kieltä vanhemmalle sisarelleen.

 

Albus seisoi aikuisten seurassa katsellen, kuinka Rose nappasi veljensä kainaloonsa ja alkoi pörröttämään tämän hiuksia hieman kovaotteisesti. Hugo huitoi kirkuen, Lily nauroi osoitellen kaksikkoa ja Rose näytti siltä, että hän räjähtäisi millä hetkellä tahansa. Hermione huomasi lastensa kinan ja lähtikin muiden seurasta paimentamaan kaksikkoa.

 

”No, Al, jännittääkö?” Ginny kysyi pojaltaan hymyillen.

”Vähän”, Albus myönsi virnistäen.

”Toivottavasti isäsi kerkeää tänne. Se ministeri olikin päättänyt jäävänsä vielä hetkeksi kermakaljalle Tylyahoon”, Ginny huokaisi pyöritellen silmiään.

”Harry tainnuttaa sen ukon ja raahaa tänne, jos ei meinaa muuten keretä”, Ron hörähti katsellen samaan aikaan omien lastensa suuntaan, jotka näyttivät hieman rauhoittuneen. Rosen kasvot olivat kuitenkin kirkkaanpunaiset ja Hugo näytti siltä, että voisi hyökätä siskonsa kimppuun hetkenä minä hyvänsä. Hermionen onneksi tilanne laukesi sillä, että Rose ja Albus tultiin hakemaan huispauskentälle valmistautumaan otteluun.

 

~

 

 

 

Jopa Harry seurueineen kerkesi katsomoon juuri ennen pelin alkamista. Hän oli joutunut koko viikon viettämään aikaansa Romanian taikaministerin seurassa, eikä ministeri ollut Harryn mielestä kovin mukava ihminen. Romanovilla oli tapana äyskiä kaikille, eikä mies edes ymmärtänyt hyvän huumorin päälle. Oikeastaan hän ei ymmärtänyt mitään huumoria ja näyttikin siltä, että hänen edessään olisi jotain pahalle haisevaa. Kertaakaan viikon aikana ei Harry ollut nähnyt miehen hymyilevän ja alkoikin pikku hiljaa olla sitä mieltä, ettei mies sitä taitoa edes osannut.

 

Taikaministeri istutettiin aurorien keskelle, hänen toisella puolellaan oli Harry ja toisella Dennis Creevey, joka näytti olevan enemmän innoissaan pelistä kuin työstään ministerin suojelijana. Mies näytti melkein yhtä innostuneelta kaikesta kuin omina kouluaikoinaan. Hän hurrasi muiden mukana, vaikkei välttämättä edes tiennyt, mille huusi ja huitoi.

 

Harrylla oli pieniä ongelmia hurrata luihuisten joukkueelle, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun Albus teki ensimmäisen maalinsa, oli mies unohtanut hurraamisongelmansa tyystin. Taikaministeri katseli vieressään istuvien miehien ilakointia ihmeissään, koska molemmat olivat koko viikon käyttäytyneet kovin sivistyneesti ja rauhallisesti. Mustahiuksinen Potter sekosi aivan täydellisesti yhdestä maalista ja lyhyenläntä Creevey nyt hyppi ja pomppi koko ottelun ajan. Taikaministeri pyöritteli silmiään, tuhahteli ja toivoi ottelun pian päättyvän.

 

Kauaa ei Stoyan Romanovin tarvinnutkaan odotella, kun Rose sai napattua siepin juuri korpinkynnen etsijän silmien edestä. Kaikki pelaajat laskeutuivat maahan ja samaan aikaan, kun viimeinenkin oli maassa, kuului kamalaa meteliä joka puolelta kenttää. Aivan kuin kaikki katsomot olisivat olleet tulituksen kohteena. Pelaajat näkivät, kuinka katsomoissa istuneet ihmiset lyyhistyivät penkeillään. Rose ja Albus katsahtivat toisiinsa samalla hetkellä, kun heidän välissään pamahti. Mitään sanomatta he lyyhistyivät maahan, Rose edelleen sieppiä kädessään puristaen.

 

Ihmisiä makasi pitkin pituuttaan joka puolella kenttää ja katsomoita liikkumatta. Mies ja nainen kävelivät keskelle nurmea hymyillen.

”No niin. Onko kaikki nyt varmasti valmiina?” nainen kysyi katsellen ympärillään makaavia ihmisiä.

”Totta kai on”, mies tuhahti tuijottaen naista.

”Sinusta ei koskaan tiedä”, mustakaapuinen nainen sanoi vieläkin hymyillen.
”Älä taas aloita. Mene nyt tekemään hommasi niin voimme jatkaa suunnitelmaa”, mies puolestaan älähti, kääntyi ja lähti takaisin samaan suuntaan, mistä oli tullutkin.

”Näin teemme.”

”Ilmoita illalla, miten sujuu”, mies vielä sanoi ennen kuin katosi juoksujalkaa katsomon taakse.

 

Nainen näki, kuinka taivaalle kohosi pienen hetken kuluttua pimeän piirto. Naista otti vieläkin se päähän, ettei ollut saanut suunnitella uutta ja hienoa piirtoa vanhan ja jo monta vuotta käytetyn tilalle. Hän ei jaksanut kauaa katsella taivaalla leijuvaa pääkalloa käärmeineen vaan nosti sauvansa oman kaulansa tasolle ja sanoi:

”Melutus.”

 

Hän köhäisi tarkastaakseen, oliko taika toiminut. Ja se oli, hänen äänensä kaikui pitkin Tylypahkan tiluksia. Pienesti hymyillen hän huudahti:

”Herpaannu”, jonka seurauksena ihmiset alkoivat vähän jo liikkua. Ennen kuin kukaan tajuaisi, mitä oli tapahtunut, nosti nainen sauvansa kaulalleen jo uudemman kerran ja kuiskasi niin hiljaa kuin pystyi hiljennystaian. Tämän tehtyään hän istahti nurmikolle, sekoitti hiuksiaan, pisti sauvan pois ja yritti näyttää siltä, että olisi ollut hetkeä aiemmin yhtä väsyksissä kuin muutkin paikalla olijat.

 

 

~

 

Pienen ihmetyksen jälkeen opettajat huusivat oppilaansa koolle kentälle. Tuvanjohtajat tarkistivat, että kaikki olivat paikalla ja kunnossa. Hetken kuluttua oppilaat lähtivät etsimään vanhempiaan ja olivatkin silminnähden helpottuneita, kun pääsivät omaistensa tiukkaan syleilyyn.

 

Scorpiuksen äiti, Astoria, raahasi poikansa kentän ulkopuolelle tarkistamaan, että poika oli kunnossa.

”Äiti, minulla ei ole mikään. Kuuntele nyt ja päästä irti minun jalastani, se on vain likaa”, Scorpius yritti hätyytellä äitiään päästämään itsestään irti. Draco katseli hetken aikaa vaimonsa sähläämistä, kunnes naurahti tälle.

”Tori, anna pojan olla. Hän on aivan kunnossa.”

”Mutta minä säikähdin, kun hän sillä tavalla katosi”, Astoria puolustautui hieman jo itsekin hymyillen.

”Minut käskettiin kentälle, siksi minä katosin”, Scorpius sanoi seisten kädet puuskassa. Ei aikaakaan, kun vaalea poika löysi äitinsä taas halaamasta itseään. Poika huoahti ja katsoi tylsistyneenä isäänsä, joka pyöritteli päätään hymyillen.

 

Kaikilla muilla näytti olevan aihetta iloon, mutta Harry Potter istui paikoillaan kovaäänisesti kiroillen.

”Eihän tässä nyt ole mitään hätää. Ilmoitetaan toimistoon tästä ja..” Dennis yritti selitellä toiselle miehelle.

”Voi sanonko mikä. Tästä on leikki kaukana, Dennis!” Harry karjaisi saaden lähimpänä olevat ihmiset kavahtamaan.

”Mutta...”

Harry jatkoi kiroiluaan Dennisin yrittäessä keksiä jotain lohdullista sanomista.

”Ainakin luultavimmin hän on vielä hengissä”, Dennis sanoi hymyillen.

”Luultavimmin. Mutta ei se auta. Me hukkasimme Romanian taikaministerin ja hän on luultavimmin hengissä. Erittäin helpottavaa. Ajattele nyt. Me oikeasti hukkasimme taikaministerin, tästä tulee vähintäänkin kansainvälinen selkkaus”, Harry sanoi miettien jo, kuinka saisi lehdistön pidettyä kaukana asiasta.

[

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 077
  • Peace & Love
Vs: NextGen 2. |OSA 4/8 13.4 |
« Vastaus #17 : 13.04.2008 21:13:11 »
Olenkin odotellut milloin jatkoa tähän jännittävään ficciin tulee ja kuinka mukava on huomata tässä sunnuntai-illan kunniaksi huomata osan neljä ilmestyneen! Tihenee tunnelma, missäköhän Romanov luuraa? Vaikka ei kyseessä ollutkaan mikään miellyttävä mies, niin toivon ettei hän ainakaan kuollut ole... tai sitten hänen kohtalonsa on jotain kummallisempaa, who knows. Huispausta olisi voinut kuvailla mielestäni enemmänkin.

Jotenkin ihanan ilmava ja helpolukuinen kappale ja juuri sellaista toimintaa joka herättää milenkiinnon tulevasta. Mikäköhän mahtaa olla kaiken takana, kuka on tämä mysteerileidi? Toivottavasti saamme vielä pian tietää. Toivottavasti jatkoa tulee mitä pikimiten, haluan ehdottomasti tietää mitä luihisjengillemme kuuluu jatkossa.

Kiittäen: jjb
Here comes the sun and I say
It's all right

pihlajanmarja

  • Cool, jee jee
  • ***
  • Viestejä: 1 708
Vs: NextGen 2. |OSA 4/8 13.4 |
« Vastaus #18 : 14.04.2008 22:16:09 »
Oi, tämä vaan paranee. ;D

Tykkään vieläkin ja pidin siitä kohdasta kun Scorpiuksen äiti rutisteli Scorpiusta ja Draco naureskeli vieressä... Muutenkin hyvä luku. Ja jännitystäkin mukana, hyvä ^^
I've got blisters on my fingers!

Amy Malfoy

  • ***
  • Viestejä: 1 121
Vs: NextGen 2. |OSA 4/8 13.4 |
« Vastaus #19 : 15.04.2008 19:37:10 »
Huhuuuhhhuu!!!!!
Jännittävääää!!!!!
Kuka tuo mysteerinen nainen oikein oli!!! Tahtoo tietäää!!!
Ja Harry se ei kyllä vieläkään osaa hoitaa asioitaan... Kadottaa nyt Romanian taikaministeri, hyi hyi :D
Mutta onneksi ei kukaan kuollut, tai no, jos kerran naisen piti taikoa Pimeän Piirto, niin yleensä (ei tosin kaikissa tapauksissa) tarkoittaa, että joku on kuollut, mutta ihme, ettei kukaan kiljunut, kun näki Piirron, tai ehkei kukaan nähnyt sitä =)

Mutta en malta odottaa jo seuraavaa osaa, kun tässäkin meni jonkinverran aikaa.. Et voi pitää meitä samanlaisessa jännityksessä uudestaan, se olisi hyvin, hyvin epäreilua :P

~Amy

Ginin banneri<3
~The End is here: Deathly Hallows Part II~
~Dramione~
”Goalies don't think." - Chris Osgood
                                                                       Kiitos Leijonat <3