Ficin nimi: Lineaarinen riippuvuus
Kirjoittanut: minä o/
Ikäsuositus: S
Fandom: Doctor Who
Paritus: 10th/Simm!Mestari
Tyylilaji: tajunnanvirta ja jonkinasteinen angst, tekotaiteellisuuskökkö
Summary: Kun kahden suureen välisen riippuvuuden kuvaaja on suora, sanotaan, että riippuvuus on lineaarista.
Varoitukset: tappamisesta puhumista
Sanamäärä: 167
Disclaimer: bbc omistaa, en minä. En saanut rahaa tämän kirjoittamisesta.
A/N: moi, kuten jo arvaatte: mulla oli vähän tylsää matematiikantunnilla :'DD no mut olkaa kuitenkin hyvät, koska tohtorixmestari on kiva juttu c: osallistuu OTP10'iin ja Fanficbingoon ("vastakohdat täydentävät toisiaan")
LINEAARINEN RIIPPUVUUS
Tohtorin mieli on rationaalinen ja harvoin hän tekee päätöksiä tunnepohjalta. Hän ajattelee, järjestelee kaiken päänsä sisällä; Mitä voisi tapahtua, mitä ei voisi, mitä on tapahtunut ja mitä tapahtuu.
Mestari ei ole rationaalinen vaan suorastaan irrationaalinen. Tohtori ja Mestari ovat kuin vastakohtia, he ovat kuin Yin ja Jang, muokkaamassa maailmaa leikeillään kuin jumalat.
"Minä tapan heidät, etkä sinä mahda sille mitään."
"Näinkö on, Mestari? Entäpä jos räjäytän armeijasi ennen kuin ehdit tehdä mitään?"
Mestari vihaa, kun Tohtori rakastaa. Kun Tohtori vihaa, Mestari rakastaa. He ovat lineaarisesti riippuvaisia toisistaan, sillä kun kahden suureen välisen riippuvuuden kuvaaja on suora, suureet ovat lineaarisia toisiinsa nähden. Mestari saa ja Tohtori menettää - Tohtori saa ja Mestari menettää.
Voitonhimoisina he repivät toisiltaan onnellisuuden saadakseen sen itselleen. Vastakohtia, mutta niin samankaltaisia.
He ovat kuin saman puun kaksi eri lehteä. Tohtori on se vihreä, kun Mestari taas syksyn oranssinruskea lehti täynnä mustia täpliä. Ehkeivät he olekaan niin erilaisia kuin luulisi - vain ajan erilleen muovaamia suureita, jotka reagoivat toisiinsa magneettisten napojen tavoin. Miksei jopa erilaisuudessa olisi jotain samaa?
