Nimi: Hymyilevä onni
Ikäraja: S
Paritus: Harry/Ginny
Tyylilaji: Romance
Yhteenveto: Harry menee naimisiin Ginny Weasleyn kanssa
Oma sana: Äh, mä inhoon yleensä Hinnyä parituksena yli kaiken, mutta nyt tällänenkin tuli kirjotettua. Varoitus yli tursuavasta siirappisuudesta ja hymyilemisestä. Kommentteja arvostan.
Hymyilevä onni
”Oletko valmis?”
Harry kohotti katseensa Roniin, joka oli juuri tullut huoneeseen ja seisoi nyt ovella vielä hermostuneemman näköisenä kuin Harry tunsi olevansa. Harry katsoi itseään peiliin. Musta puku, mustat kerrankin siistit hiukset (Fred ja George olivat tehneet taikojaan), smaragdinvihreä kravaatti ja mustat kengät. Hänen häänsä. Häät, joissa Ginny oli morsian ja hän sulhanen. Heidän. Tämä päivä. Kokonaan.
Harry katseli hetken ympärilleen huoneessa, jossa hän oli joskus vauvana nukkunut ja jossa hän oli joskus kukistanut velhoista mahtavimman, Voldemortin. Hän oli nähnyt paljon vaivaa kunnostaessaan vanhempiensa taloa uuteen uskoon ja Ginny oli suostunut muuttamaan sinne häiden jälkeen pienen Jamesin kanssa. Harry nyökkäsi Ronille, joka toimi bestmanina ja otti Jamesia kädestä kiinni. James oli syntynyt avioliiton ulkopuolella ja Harry muisti vieläkin Molly Weasleyn suuttumisen, kun tämä oli tajunnut, mitä Harry oli tehnyt hänen tyttärelleen. Mutta kun Ginny oli pidellyt Jamesia sylissään synnytysosastolla Pyhässä Mungossa onnenkyyneleet silmissään, ei Mollykaan enää kantanut kaunaa Harrylle. James oli ilmetty isänsä äitinsä ruskeilla silmillä ja Harry tiesi poikansa joutuvan kuulemaan siitä vielä hyvin pitkään. Nyt James oli kolmen ja aiheuttanut jo monenmoisia ongelmia Ginnylle ja Harrylle: hän oli rikkonut Ginnyn perintömaljakon, tyhjentänyt olohuoneen ruukkukasvin mullan lattialle ja onnistunut kerta toisensa jälkeen varastamaan Harryn taikasauvan ja yrittänyt tehdä taikojaan ennen kuin kumpikaan hänen vanhemmistaan oli huomanut asiaa.
Mutta nyt James oli suloisimmalla päällään, hän puristi kovaa Harryn kättä ja hänet oli puettu valkoiseen pieneen pukuun (tosin Harry epäili, ettei se pysynyt kovinkaan kauan valkoisena) ja hänen sotkuiset hiuksensa oli kammattu taakse.
Harry siirsi ajatuksensa hetkeen, jota kohti he kulkivat. Hän oli päässyt Ronin kanssa yläkertaan vievien rappujen alle ja siellä hän vihdoin näki Ginnyn.
Ginny oli sitonut kirkkaanpunaiset hiuksensa päälaelle hyvin kauniiseen nutturaan ja siitä lähti kaunis, valkoinen huntu. Ginnyn punaisia hiuksia korosti myös sama tiara, joka oli ollut Fleurin häissä monta vuotta sitten. Poiketakseen Fleurista, Ginny ei ollut hankkinut yksinkertaista pukua, vaan kauniin valkoisen silkkiunelman, joka kahisi, kun hän laskeutui portaita alas. Mekko oli olkaimeton ja jätti selän paljaaksi. Sylissään Ginnyllä oli ruusukimppu, joka oli täynnä tumman- ja vaaleanpunaisia ruusuja. Hän oli Harryn unelma. Heidän kätensä kohtasivat, Ron nosti Jamesin syliinsä ja nuori, onnellinen pariskunta käveli yhdessä kohti takapihaa, jossa tapahtuisi vihkimistilaisuus.
Ne vieraat, jotka eivät olleet olleet portaikon juuressa hurraamassa ja taputtamassa, olivat ahtautuneet takapihalle, joka oli suurella työllä ja vaivalla saatu varsin upean näköiseksi. Tavallisia puupenkkejä korosti muutamia kukkaseppeleitä ja -asetelmia, puupenkkien edessä avartui tyhjä tila, jossa oli kaunis kukkakaari – siinäkin vaaleanpunaisia ja tummanpunaisia ruusuja – ja sen edessä seisoi velho, jonka tehtävänä oli vihkiä Harry ja Ginny.
Harryn oli edelleen vaikea uskoa suuren väen määrään hänen häissään. Enää ei haitannut, vaikkei hänen vanhempansa, Sirius tai Lupin olleet hänen häissään, sillä satoja heidän ystäviään oli saapunut paikalle. Ja jos vain oli mahdollista, paikalla oli myös suurin piirtein koko Weasleyn suku. Kaksoset Fred ja George virnuilivat Harrylle ja Ginnylle eturivistä, Molly Weasley nyyhkytti kovemmin kuin vanhimman lapsensa Billin häissä, Arthur Weasley hymyili koko naamallaan... Joka puolella Harry näki tuttuja kasvoja ja hänkin hymyili. Ron ja Hermione seisoivat heidän takanaan, heillä oli sekä James että heidän oma tyttärensä Rose, joka oli perinyt äitinsä hiusten tuuheuden ja kiharuuden ja isänsä värin. Harry huomasi Ginnyn kasvoilla hentoja kyyneliä, kun velho puhui heidän yhteisestä taipaleestaan ja hän oli iloinen, koska tiesi, etteivät ne olleet surunkyyneliä, vaan ilon, onnen...
”Tahdotko sinä, Harry James Potter, ottaa Ginerva Molly Weasleyn aviovaimoksesi ja rakastaa häntä niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin, sairaana ja terveenä?”
Ja Harry hymyili edelleen Ginnylle, sanoi tahtovansa, pujotti Ronin ojentaman sormuksen Ginnyn nimettömään, tiesi tämän olevan nyt hänen, kenties ikuisesti....
”Tahdotko sinä, Ginerva Molly Weasley, ottaa Harry James Potterin aviomieheksesi ja rakastaa häntä niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin, sairaana ja terveenä?”
Ja Ginny hymyili, kuiskasi tahtovansa, pujotti sormuksen Harryn nimettömään ja kumpikin tiesi kummankin olevan nyt toisen, kenties ikuisesti...
Heidän huulensa kohtasivat, yleisö huusi, hurrasi ja taputti, mutta Harry ei enää välittänyt siitä, hän oli taas siirtynyt hetkeen, jossa hän ja Ginny olivat suudelleet ensimmäisen kerran, kuudentena kouluvuonna, rohkelikon voitettua huispausmestaruus...
He irrottautuivat hymyillen, nostivat Jamesin syliinsä, sallivat valokuvien ottamisen Päivän profeettaan ja hukkuivat onnentoivotuksiin, lahjoihin, Harry halusi ajan pysähtyvän siihen. Velhobändi Kohtalottaret oli aloittanut soittamisen ja yleisö vaati Harrya ja Ginnyä häätanssiin, mihin he suostuivat, tarttuivat taas toisistaan ja kävelivät tanssilattialle. Harry oli saanut huomata viime aikoina, ettei tanssiminen niin kamalaa ollutkaan, Ginny oli pakottanut hänet häävalssin opettelemiseen.
”Minä rakastan sinua, Ginny Potter”, Harry kuiskasi vaimonsa korvaan. Ginny säpsähti hieman kuullessan etunimensä liitettynä nimeen, jonka hän oli jo pitkään toivonut omakseen, mutta hymyili edelleen.
”Minäkin rakastan sinua, Harry Potter. Olen aina rakastanut ja tulen aina rakastamaan”, Ginny kuiskasi takaisin.
Harry nauroi nostaessaan Ginnyn ilmaan ja suudellessaan tätä vielä valssin päätyttyä.
