sugared, Italia on tosiaan rakkaus, hyvää ruokaa, kaunista arkkitehtuuria ja kaikkea kaunista! Mutta jos hyvää, niin myöskin huonoa, se on ehkä yksi niistä seikoista joka tulee myös käymään esille näissä pätkissä. Olen jo alkanut harkitsemaan että poistan tuon raapaleen tuosta otsikosta, jos en kohta saa edes yhtä ihan vaan satasta aikaan. Tää on tosiaan haastavaa, mutta samalla mielenkiintoista opetella kerrankin jättämään kaikki turha pois ja tiivistämään se, mikä on tärkeää
LadyLaga, kiva kuulla että tykkäät
otsikointi on ollut minulle aina vaikeaa ja tämänkin kanssa tuli painittua tovi jos toinenkin. Rehellisesti sanottuna mietin että onko tää nyt niin kliseinen ja kulunut ettei tällaista kukaan aivaa, joten ihanaa että tää kuitenkin vetoaa jollain tapaa ihmisiin. Hirvittää ihan että pystynkö täyttämään ihmisten odotukset!
GRAPPAA JA PARISUHDENEUVOJA
200 sanaa
Huoneen seinät pyörivät silmissäni ja kumoan loput limoncellot kurkkuuni.
”Grappaa, sitten ollaan tasoissa!” Marko hoputtaa ja vaikka oksettaa, tottelen kuuliaisesti.
”Joka kerta hirveämpää”, mongerran ja lösähdän sägylle. Nukun poikien kanssa samassa huoneessa, koska pienemmässä makuuhuoneessa ei ole ikkunaluukkuja ja luulen että sinne on joku joskus tapettu.
Kuulen kuinka Markon puhelin piippaa ja poika hymyilee siirappisesti. ”Tuulilla on ikävä.”
Se saa minut ajattelemaan Juliusta ja särkynyttä sydäntäni. Kirjoitan silti tekstiviestin loppuun ja lähetän ennen kuin epävarmuus saa käteni tärisemään.
”Kuolisin jos menettäisin Juliuksen”, mutisen pääasiassa itselleni, mutta Marko nyökkäilee hyväksyvästi. ”Mä rakastan sitä.”
Vaikka hän ei olekaan enää minun, alitajuntani muistuttaa.
PIDÄ HUOLTA ITSESTÄS, EN HALUA ETTÄ SUT RAISKATAAN SIELLÄ.”Sun pitää saada se ymmärtämään että se haluaa vain sut”, Marko virnuilee.
”En oilisi ikinä uskonut avautuvani tästä sulle”, vastaan ja lähetän uuden viestin täynnä kirjoitusvirheitä. Käännän kylkeä ja putoan liian kapeasta sängystä ikean paperilampun päälle.
”Täystuho”, jopa Joni nauraa kun mietin miten selitän tämän vuokraisännälle.
NAKKIPIZZA
200 sanaa
Marko lukee tekstiviestejäni ja minä keskityn pysymään pystyssä korkokengillä kapeilla kivikaduilla. On pimeää ja Joni laahustaa perässä niin kännissä ettemme pääsisi enää ravintolaan vaikka olisimme kuolemassa nälkään. Marko pudistelee päätään ojentaessaan puhelimeni takaisin.
”Pizzakioskille?” Marko kysyy ja minä nyökkään.
Raahaamme Jonin pizzaluukulle joka on auki öisin. Kukaan ei ole enää varma mitä kieltä Joni puhuu, mutta hän saa palasen jossa on nakkeja. Kun Joni ojentaa maksaessaan vain tyhjää kämmentä, Marko näyttää kärsivältä.
Olen niin humalassa että saatan istua oven kynnykselle ja mässyttää margaritaa tuntematta häpeää. Juliuksella on tullut jo hiljaisuus, joten tekstiviestejä ei tarvitse enää päivystää.
”Ciao beautiful!” tummahipiäinen mies huudahtaa.
Ennen kuin tajuan, mies on kiskaissut minut ylös ja suukottaa poskeani. Vaikka Joni on turpa täynnä, hän yrittää puolustaa minua.
”Be quiet!” italiano ärähtää ja hymyilee minulle. ”Call me bella”, hän sanoo ja ojentaa puhelinnumeron.
”I love you!” mies huutaa kadun toisesta päästä ja piirtää ilmaan sydämen.
Tunnen itseni niin likaiseksi että itkettää. Joni syö lopun pizzani ja Marko nauraa, sillä hänen mielestään mies näytti aivan Severus Kalkarokselta nuorena.