Luin tämän kerran iltasaduksi eräälle ystävälle ja sellaisena se hajanaisuudestaan huolimatta toimi oikein hyvin. Siksi valitsin tämän myös kommenttikampanjasta.
Teksti oli ehkä jonkin verran ajatuksenvirtamainen, mikä aiheuttaa tiettyjä ongelmia lukijakunnassa, sillä toiset rakastaa, toiset inhoaa. Toiset tekee molempia. Itse suurimmaksi osaksi pidän. Juuri se intensiivisyys ja tietty hengästyttävyys, mikä on juuri ajatuksenvirtamaisten tekstien piirre, on tässä salpaavaa. Vertauksia on käytetty kivasti, niin ettei niitä aina edes huomaa kun ne ovat jo iskeneet. Tämänkaltaiset tekstit ovat aika vaikea laji kirjoittaa, mutta olet onnistunut silti luomaan kiinnostavan tekstin, jonka tahtoo lukea uudelleen.
Rakenteeltaan tämä on kivan vaihteleva ja tykkään siitä että jokaisessa jaksossa on eri muoto, ehkä se on yksi niistä tekijöistä jotka pitävät mielenkiinnon yllä.
Toisaalta teksti on myös sellainen, missä oikeasti tarvitsee aivoja. Käy tosin myös sellaiselle, joka haluaa kuunnella kauniita sanoja. Ei kerrota suoraan että sitä ja tätä tapahtui koska näin ja noin, mikä tarkoittaa sitä, että pitää olla tietyssä mielentilassa tätä tekstiä lukiakseen. Henkilöhahmot kyllä pysyvät samana ja juonesta saa kyllä kiinni, mutta tapahtumat ja kuvat vaihtuvat tiheään, eli pitää olla valppaana lukiessaan. Se on välillä aika rasittavaa ja voin kuvitella että monet lukevat ensimmäisen ja ehkä toisenkin osion ja sitten jättävät leikin kesken. Se on surullista, sillä tässä alku kuitenkin täydentää loppua ja päin vastoin.
Kuten sanoit, tämä on syvä teksti, mutta ihan kaikki eivät ehkä halua upota
niin syvälle. Siksi tästä on toisinaan ehkä hieman vaikea saada kiinni ja itsellekin kävi nyt näin, että vaikka ennen olen rakastanut rakastanut tätä, tällä kertaa en saanut ihan koko kädellä kiinni.
Näen tässä myös aika paljon henkilökohtaisia tunteita
en tiedä ovatko sinulle henkilökohtaisia, vai kertojalle ja tunteita kun on kauhean vaikea arvioida. Niistä kuitenkin välillä jäi sellainen tunne että nääh ja välillä taas sellainen, että apua ihanaa. Tosin tunteita on todella vaikea tulkita ellei tunne henkilöä ja tässä hahmojen kuvaus jäi vähän sivuun. Tosin ei sellainen ehkä tekstin tyyliin sopisikaan.
Nämä olivat silti oikein kivoja sykähdyksiä.
Ole tahdoton. Tahdo (olla) joku muu.
En pitänyt tästä, sillä mielestäni tekstin rakenne on liian yhtenäinen sovittamaan sulun sen tyyliin.
Minä kastoin palan talouspaperia veteen, veteen jonka sinisyys oli epäluonnollista.
Tästä toistosta en tykkää. Tulee sellainen mielikuva, että on käytetty samaa sanaa vain koska mitään muutakaan ei ole keksitty. Lisäksi talouspaperista tulee ehkä hiukan arkinen olo.
Missä minä olen? Missä äiti on? Missä isä on?
Itselle ei tämä lapsenomaisuus kolahda.
Hän notkui kyljessäni ja suuteli hiuksieni jäänteitä ja sanoi ”ei se mitään, ei se haittaa. Älä huoli.” Tällä kertaa minä huolin.
Pidin aivan kauheasti siitä kun tämä repliikki oli ensimmäisen kerran. Ymmärrän toki mitä tässä on haettu ja se sinänsä sopii kyllä kohtaan, mutta omassa mielessäni replan toistaminen tappoi sen kauneuden.
Katso miten mango kypsyy, katso miten mango ylikypsyy. Katso miten lakastuneita puut ovat. Katso miten rakastuneita me olemme, etäisyyteen välillämme
Pidin itse tätä kohtaa vähän kliseenä ja
tylsänä, mutta suosikkinsa kullakin.
Näiden takia taas olet lempikirjoittajani tällä foorumilla:
jossain, joku kuolee aina.
Tuo pilkun paikka on niin täydellinen etten kestä.
ja jolla on vettä, mutta joka ei suostu juomaan.
Kuvaat hyvin sitä, miten karua rakkaus joskus voi olla.
Me jotka valitsemme surumme, pelkäämme mitä valo meistä tekee.
Rakastan tätä. Kiehtova ajatus, että surun voisi valita. Suru ja pelko ovat myös melko käytetty pari, mutta olet onnistunut kiertämään kliseisyyden kaukaa. Sopii myös muuhun tekstiin todella hyvin, täydellinen lopetus. Olen miettinyt etsiväni jostain runon allekirjoitukseeni, mutta myös tämä lause olisi mielenkiintoinen vaihtoehto. Jos luvan saan, tietenkin.
Aamu oli paahdettu
Ihana yksinkertainen, mutta tarkka kuvaus.
Raide sen sijaan...
Sun tekstisi hengittää ja tässä se vetää syvään henkeä.
Kiitos ja hei! Palailen tämän tekstin pariin varmaan vielä jonain kauniina yönä, kun etsin kaunista katsottavaa.
