Särkymään (DM/HG / K-11 / angst & romance / oneshot)

[leilamalfoyhh]

Ficin nimi: Särkymään
Kirjoittaja: leilamalfoyhh
Genre: angst ja romance
Ikäraja: K-11
Paritus: DM/HG tai Dramione
Varoitukset: Eikai tässä mitään varoituksia ole...Jonkin sortin hiplailua varmaan ja jos et halua mitään surullista lukea, niin suosittelen kääntymistä.
Disclaimer: Hahmot kuuluvat J.K. Rowlingille. En saa tästä palkkaa.

A/N: Huuui kun mua jännittää! Tein comebackin Finiin (oon siis ollu eri nimimerkeillä täällä). Pelottaa hurjasti ruveta taas kirjottamaan, nyt varsinkin kun on kyseessä ensimmäinen ficci. Kommenttia saa heittää (rakentavaa saa/on toivottavaa antaa)! Älkää ihan lyttyyn haukkuko, heh.   Tummennetut kohdat ovat muistoja (flashbackejä). Toivottavasti tykkäätte!

Särkymään

Miten tässä oli näin käynyt? Ehkä hän oli tiennyt, että näin tulisi vielä tapahtumaan. Tietty vaarantunne oli vietellyt kiltin tytön mukanaan. Kaikki oli alkanut katseesta, jossa oli jotakin erilaista. Sitten kaikki oli mennyt täysin pieleen.

"Draco, me emme saisi olla täällä...", Hermione kuiskasi.

"Me emme jää kiinni, minä lupaan", mutisi Draco hajamielisesti ja ripotteli suudelmia pitkin tytön kaulaa varoen liian kovia otteita.

Dracon kädet pitivät tytön kiinni kiviseinässä, kun taitavat huulet liikkuivat pitkin kaulan ja solisluiden väliä. Kun Hermione oli rentoutunut hieman Dracon taidokkaat kädet hellittivät tytön käsivarsista ja liikkuivat tuon kyljille. Hermionen huulilta karkasi hiljainen ynähdys. Draco oli mielissään saamastaan vaikutuksesta.

"Rakastan sinua, tiedäthän sen...", Draco kuiskasi Hermionen korvaan pehmeästi samettisella äänensävyllä, jolla hän sai tytöiltä jalat alta joka ikinen kerta. Kuitenkaan todella tarkoittamatta sanojaan.

Muistot vyöryivät toistensa päälle kuin elokuvana. Dracolle Hermione oli ollut vain pelinappula suuressa pelissä. Ei mitään suurempaa. Ehkä juuri se sattui eniten. Kaikki rakastavat sanat ja lupaukset tulevasta olivat menettäneet tarkoituksensa. Hermionella ei ollut enää mitään jäljellä. Pelkkä tunnoton avuttomuus, joka oli käynyt hänelle jo melkein liian tutuksi. Hän tarvitsi Dracoa enemmän kuin pystyi itsekään käsittämään.

"Draco...Luulin, että meillä oli-"

"Meillä ei ollut mitään! Se oli yksi kerta. Kaikki on nyt ohi! Jätä minut rauhaan, kuraverinen!", Draco sylki sanat suustaan kuin myrkyn. Harmaat silmät loivat viimeisen katseen Hermioneen ja sitten poika oli poissa.

Kaikki oli päättynyt yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Hermione oli nöyryytetty, avuton ja tuntui hukkuvansa ajatuksiinsa hetkenä minä hyvänsä. Dracon sanat soivat Hermionen päässä uudestaan ja uudestaan kuin piinaten häntä. Hänestä tuntui kuin kaikki tunteet olisi kiskottu ulos ja käytetty loppuun. Hermione oli luottanut, uskonut ja jopa rakastanut. Nyt se kaikki tappoi häntä hitaasti, söi sisältä kuin sairaus. Hänet jätettiin särkymään.

[Callide]

Älä suotta pelkää kirjoittamisen aloittamista uudelleen, hyvinhän se näemmä alkoi.

Tämä oli lyhyt ja ytimekäs, mutta vallitsevan tunnetilan ehti hyvin napata. Draco on vähän tuollainen pleijeri, kiltit tytöt jäävät armotta kelkasta jossakin vaiheessa. Vaikka miellänkin Hermionen yleensä aika vahvaksi naishahmoksi, sopii mielikuviini kuitenkin myös tällainen Hermione, rakkaudella nujerrettu ja särkynyt. Ficci ei juuri selittele näiden kahden taustoja, muttei sen ole tarviskaan. 

Kuitenkin kertaakaan todella tarkoittamatta sanojaan.

Tämän lauseen kohdalla meinasivat aivot mennä vähän solmuun, ehkä siitä on tehty sanajärjestyksineen aavistuksen monimutkainen. "Kuitenkaan todella tarkoittamatta sanojaan" tai vain "Kuitenkin tarkoittamatta kertaakaan sanojaan", tai jokin muu voisi olla simppelimpi.

Hermione oli luottanut, uskonut ja jopa rakastanut. Nyt se kaikki tappoi häntä hitaasti, söi sisältä kuin sairaus.

En tiedä mikä tässä oli se jokin, mutta se sai pitämään juuri tästä kohdasta kovasti. Mennyt aika, usko ja rakkaus sekä nykyisyys katkerine pettymyksineen kai asettuvat tässä niin hyvin rinnakkain. Se, kuinka nopeasti kaikki voi murtua ja kadota.

Hänet jätettiin särkymään.

Mutta oi, sitten vielä tämä loppulause oli aivan ihana! Tiivisti hyvin oneshotin läpi vallinneen tunnelman. Hyvää työtä tämän kanssa!

[leilamalfoyhh]

Kiitos, Callide! Huomasin itsekkin nyt lähemmän tarkastelun jälkeen tuon yhden lauseen järjestyksen ja korjasin sen tässä samalla! Kiitän kommentista! 

[Lirael]

Todella ihana, herkkä. Ehdottomasti yksi suosikeistani angstin puolella.

Nyt se kaikki tappoi häntä hitaasti, söi sisältä kuin sairaus. Hänet jätettiin särkymään.

Tässä oli sitä kirjoittamisen taikaa, sitä jotain mikä viehättää minua... Jotenkin todellisen tuntuinen.

Itse en pahemmin virheitä löytänyt (en tosin yrittänytkään), ainakaan silmäänpistäviä. Tunnelma välittyi ainakin itselleni voimakkaasti. Kerta kaikkiaan mainio. Kirjoitathan lisää? Olisi miellyttävää lukea lisää tekstejäsi Kiitos nautinnollisesta lukukokemuksesta!

[leilamalfoyhh]

Voi kiitos, Lirael! Mukava, että nautit!