Doctor Who: Lämmintä paperia (Tohtori/Mestari, S)

[cooperaur]

Otsikko: Lämmintä paperia
Kirjoittaja: cooperaur
Fandom: Doctor Who
Paritus: Tohtori/Mestari (10./Simm!Master)
Ikäraja: Sallittu
Vastuuvapautus: Hahmot kuuluvat BBC:lle.
A/N: Angstinen yllätysinspis. Osallistuu OTP10 2.0, One True Something 20 ja Fanfic-bingoon sanalla (noh, lauseella) "Yksin lämmin, kaksin lämpimämpi".
//Edit: A/N2: Sanoinkuvaamattoman ihana eisitten kirjoitti tästä ficistä upean spin-offin Paperimuistoja (K-11), tekstin joka julmasti sai mut kyynelehtimään kuin idiootin ja rakastamaan tota huippua kirjoittajatoveriani vielä entistä enemmän jos mahdollista. Menkää siis ja lukekaa. ❤

Lämmintä paperia

Mikään kieli koko universumissa ei riitä kuvaamaan sitä vihaa, jota Mestari tuntee Tohtoria kohtaan. Se ei ole pientä ärtymystä eikä lievää suuttumusta, se on puhdasta ja katkeraa, sinisellä liekillä palavaa vihaa. Eikä se ole ajoittaista tai ohimenevää, vaan se on jatkuvaa ja ikuista. Ja vaikka Mestari kuinka haluaisi - ja hän kyllä haluaisi, enemmän kuin mitään –, hän ei koskaan tulisi pääsemään siitä yli, ei koskaan onnistuisi luopumaan vihastaan.

Tohtori katsoo alas jalkojensa juureen, katsoo kuinka toinen on murentunut polvilleen ja haudannut päänsä käsiinsä, miettii mahtaako tämä itkeä. Hieman hämmentyneenä hän yrittää koskettaa Mestarin hiuksia, mutta tämä säpsähtää kauemmas kuin sähköiskun saaneena, ei nosta kasvojaan eikä puhu sanaakaan. Tohtori antaa hänen olla, puristaa neuvottomana käsissään pientä ja haurasta, kellertäväksi kulunutta lappua ja lukee sen vaivihkaa uudelleen.

minun nimeni on thete
mikä sinun nimesi on?
haluaisitko tulla koulun
jälken etsimään
virherkurskuja minun kannssa?
tiedän mistä nitä löytää

Lappu on Tohtorin kirjoittama. Hän ei muista kirjoittaneensa sitä, hänen on täytynyt olla korkeintaan kuusivuotias sen kirjoittaessaan, mutta hän tunnistaa lapsellisen käsialansa kirjoitusvirheineen. Silti hän ei tahdo ensin millään ymmärtää, kestää niin pitkään tajuta miksi ikivanha, rähjäinen paperinpala on yhä tallessa - Älä koske siihen! Jos kosket siihen, lupaan että tapan sinut!

Pystyen vain tahdonvoimallaan hillitsemään raivon ja paniikin sekaisen hyperventiloimisen Mestari yrittää hieroa hiljaista itkuaan pois turhautuneen väkivaltaisesti, yrittää nousta, muistaa uudelleeen kuinka Tohtori pitelee kulmat kurtistuneena lappua käsissään, sen on täytynyt tipahtaa Mestarin taskusta, lappu jota Tohtori ei ikinä saa lukea mutta nyt on jo myöhäistä. Mestarin polvia on alkanut särkeä, mutta hän ei kehtaa kohdata Tohtorin katsetta.

”Olen pahoillani. En koskaan... tiennyt. Olen niin pahoillani”, Tohtori sanoo lopulta.

Mestari käheä naurahdus on terävä ja kylmä kuin jääpuikko. Hän tahtoo kysyä Tohtorilta mitä tämä tarkalleen ottaen haluaa pyytää anteeksi. Sitäkö että tämä oli luvannut että yhdessä he varastaisivat kuun ja tähdet taivaalta ja jättänyt hänet sitten yksin Gallifreyhyn, palaamatta enää koskaan? Vai sitä että kun Mestarin lopulta, kaiken sen kymmenien ja taas kymmenien vuosien riutumisen ja ikävöinnin jälkeen vihdoinkin sitten oli onnistunut löytää Tohtori, tämä oli hädin tuskin muistanut häntä enää? Ehkä jopa sitä, että kaiken sen tappamisen ja muun hulluuden jälkeen tämä ei vieläkään ollut nähnyt häntä?

”Minä en...” Tohtori aloittaa, jääden sitten vaivaantuneesti miettimään sanojaan. Mielessään Mestari rukoilee että hän lopettaisi. ”Olen ollut yksin niin kauan... Mutta voisimme yrittää. Sinä merkitset minulle paljon.”

Pudistellen päätään Mestari pakottaa itsensä ylös. Hänen on päästävä pois. Nopeasti. Hänen sydämensä hakkaa tuhatta ja sataa, hänen kurkkuaan kuristaa niin ettei hän saa kunnolla henkeä ja hänen koko vartalonsa tahtoisi vain täristä. Hän tietää mitä Tohtori yrittää sanoa, hänellä on vain vaikeuksia saada se kuulostamaan joltain muulta kuin säälittävältä. Yksin lämmin, kaksin lämpimäpi. Mutta Mestarin on jo niin kylmä, on ollut siitä asti kuin Tohtori oli hylännyt hänet, ettei edes Tohtorin lämpö voisi enää sulattaa häntä. Hän vain tukehduttaisi Tohtorinkin kylmyytensä, upottaisi tämän samaan jäämereen kanssaan.

Turtana Mestari on juuri kääntymässä lähteäkseen, hän ei vilkaisekaan Tohtoriin vaan pitää katseensa kiinteästi lattiassa, kun Tohtori yhtäkkiä sanoo hiljaa jotain mikä saa hänen sisuksensa räjähtämään inhosta. Kyyneleet kihoavat takaisin hänen silmiinsä, hän puristaa ne kiinni ja yrittää hengittää. Hän haluaisi katsoa Tohtoria silmiin, haluaisi näyttää tälle millaisilla asioilla tämä leikittelee, mutta hän ei pysty. Joten seisoen yhä selin Tohtoriin, leuka vapisten mutta ääni varmana Mestari sanoo:

”Sinä et edes tiedä mitä se tarkoittaa. Sinä et ole koskaan rakastanut ketään muita kuin itseäsi.”

Niine sanoineen hän kävelee ulos Tardiksen ovesta, eikä enää koskaan palaa.

[elektrik bones]

moi rawr, ily niin paljon atm ;_____; ♥
Tiedätkö mulla on tässä ollut muutaman päivän ajan sellaista ylitsepääsemätön tylsyys, koska ei mitään tekemistä ja haluaa lukea jotakin, mutta nyyh sulla ei ollut mitään uutta ;w; MUTTA SITTEN HUOMAAN JOTAKIN HIENOA! Nimittäin OTP10-haasteeseen on laittanut uutta viestiä cooperaur - ja se saattoi merkitä vain yhtä asiaa ♥ ja en oikeesti oo mikään stalkkeri ... http://static.tumblr.com/57kzn8d/aKXmbl5wk/telepathic_hug.gifmoi♥

Mut hmm, ehkä palaan kommenttiin :----D jajaja aloitetaan parista asiasta
a) awww toi nimi ♥
b) awww thete :---D
c) owww mestari-parka ;w;
d) tyhmä tohtori stfu :l
e) ;__________; sadsadsadsad

Mä pidin tosta aloituksesta!

Mikään kieli koko universumissa ei riitä kuvaamaan sitä vihaa, jota Mestari tuntee Tohtoria kohtaan. Se ei ole pientä ärtymystä eikä lievää suuttumusta, se on puhdasta ja katkeraa, sinisellä liekillä palavaa vihaa. Eikä se ole ajoittaista tai ohimenevää, vaan se on jatkuvaa ja ikuista. Ja vaikka Mestari kuinka haluaisi - ja hän kyllä haluaisi, enemmän kuin mitään –, hän ei koskaan tulisi pääsemään siitä yli, ei koskaan onnistuisi luopumaan vihastaan.

jotenkin tämä oli niin Mestaria tietenkin se oli mutkun hagadgjhrahyjcr oot oikea mestari tän parituksen kaa ♥ ihana pieni äkäpussi, vihainen mestari miksi niin vihainen?

ja sitten mä jatkan lukemista.
Siellä kerrotaan vanhasta paperista ja heikosta Mestarista ja mun sydämet ei ehtineet juosta aivojen mukaan sinne panssarivaunuun ja nyt ne on täynnä valuvia reikiä.

minun nimeni on thete
mikä sinun nimesi on?
haluaisitko tulla koulun jälken etsimään virherkurskuja minun kannssa?
tiedän mistä nitä löytää

Oikeasti sanonko mitä... Fakjuu ;_____; itken ja asdadadafsjdkälycmig kfruckurdc. Tää on eka kerta kun awwaan kirjoitusvirheille ja eka kerta, kun oikeasti itken jollekin tälläiselle. http://i1306.photobucket.com/albums/s565/Nicole_Tetrev/unfair_zps73fd61c7.gif

Silti hän ei tahdo ensin millään ymmärtää, kestää niin pitkään tajuta miksi ikivanha, rähjäinen paperinpala on yhä tallessa - Älä koske siihen! Jos kosket siihen, lupaan että tapan sinut!

:)))))))))))))))))))
En oo varma pitäiskö tässä vihaa vai rakastaa sua vai hähh. Jos vaan valitsen tollasen samanlaisen kohtauksen kuin Mestarikin *vajoaa polvilleen sobsobsobsob*

Ngh tiedätkö nyt kerran elämässäni halusin vaan lyödä ja potkia Tohtoria, koska voiherranhumala sä sait sen kuulostamaan niin _kusipäiseltä_ !! kirjota mulle kusipää!Tohtoria joohan :<<
Jajaja teksti oli oikeasti tosi hieno ja awehclovvööv !! en tajua miten joku voi olla noin hyvä sä et oo tästä maailmasta kun oot noin hyvä saakeli : D ja huomaaks kui mun kommentin taso on taas korkealla :---DD
Tosta lopetuksesta vielä, että se oli mun makuun ehkä pikkuisen liian dramaattisesti toteutettu kun muuten tommosta sobsobsob-angstia, mutta toisaalta Mestari onkin niin diiva et se tarttee dramaattisen poistumisen :---D

Ja ainiin melkein unohdin:

”Sinä et edes tiedä mitä se tarkoittaa. Sinä et ole koskaan rakastanut ketään muita kuin itseäsi.”

♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥ rakastanvihaan sua niin jumalattomasti tällä hetkellä. Oikeasti painu jonnekin sanonko minne :DDDDDD

Pidinpidinpidinpidin! Kiitos tästä lukuelämyksestä :'33 http://media.tumblr.com/cb08c19e959f533db09c8865d757a202/tumblr_inline_mlonbmuyk81qz4rgp.gif & http://24.media.tumblr.com/43609fb00dff3d8799af1f5bcec37550/tumblr_mlibsmBnoB1r4gtxco4_500.gif

moi c:
-jimmyyytwxvöåydbäpcxwuv

[Mustekehrääjä]

Mä en yleisesti ottaen pidä Tohtori/Mestarista, koska olen katsonut liian kauan DW:tä Tohtori/Rose-lasien lävitse, joten sellainen paritus ei vain istu mun headcanoniin. Mä kuitenkin ymmärrän ihan liiankin hyvin, miksi ihmiset tykkää tästä parituksesta, ja tämmöiset ficit on silkkaa ihanuutta, oli paritus mikä tahansa.

Joten siis, kyllä, tykkäsin. Olen lukenut sulta varmaan yhden toisenkin Tohtori/Mestarin, mutta en tainnut pitää siitä niin paljoa, että oisin edes harkinnut kommentoimista. Tämä oli kuitenkin aivan liian ihana, ehkä juuri tuon alun takia, joka on niin nerokas. Sinisellä liekillä palava viha on niin kuvainnollinen (itse olisin ehkä tosin käyttänyt vihreää, koska en tiedä, miten sininen liitetään vihaan, kun enemmän vihreä on niiku myrkyn väri ja sillai, ja sininen sellaista paljasta taivasta ja kirkasta vettä). Silti pidin siitä hirmuisesti, samoin kuin tuosta lappusesta. Ne kirjoitusvirheet ja kaikki, awws! Ja sitten loppu suorastaan repi sydämeni riekaleiksi.

Mä luultavasti toistan samaa kuin eisitten, kun tää oli oikeasti järjettömän ihana ja silleen… rakentavaa en löydä, vaikka etsisin sitä taskulampun ja suurennuslasin kanssa, joten kiitoksia kovasti tästä ihanuudesta!

// Edit: Semmoinen piti vielä sanoa, että en oikeastaan lämmennyt tuolle nimelle. Se oli melkoisen tylsä enkä jotenkin vain saanut sopimaan sitä kovin hyvin itse tekstin kanssa, mutta jooh... Huomautinpahan vain.

- Naby

[Callide]

Nyt oli pakko tulla kommentoimaan, kun satuin päättömän selailuni aikana tähän törmäämään. Suhteellisen uutena whovianina siitä ei ole kauaakaan kun katselin jaksoja, joissa Mestari esiintyi, ja varmaan siitäkin syystä tästä oli helppo saada otetta. Niin ja toisin kuin edelliselle kommentoijalle, mulle ei oo vielä ehtinyt ilmestyä mitään tiettyä paritusta, jota tukisin niin paljon että muut ois vaikeempi kuvitella.

Tää oli.. kaunis. Tykkäsin tästä kovastikin. Tohtori/Mestari on mielenkiintoinen paritus tällasenaan, ja mun mielestä teksti piti kummankin hahmon juurikin luonteilleen uskollisina, mutta silti tää toimi tosi hyvin. Kuvailu- ja kerrontatapas on todella nätti, sellanen, jonka tunnelmaan on helppoa päästä. Ei liian koukeroista, ei liian ykspuoleista. Samaa asiaa ei jäädä jahkailemaan liian pitkäks aikaa.

Mun käy tässä sääliks molempia, sekä Mestaria että Tohtoria. En varsinaisesti oo koskaan osannu ajatella Tohtoria "kusipäisenä", eikä siitä kyllä tässäkään sellasta vaikutelmaa tuu. Se on vaan vähän tommonen.. ehkä hukassa ittensä ja muiden kanssa välillä.

Mutta Mestarin on jo niin kylmä, on ollut siitä asti kuin Tohtori oli hylännyt hänet, ettei edes Tohtorin lämpö voisi enää sulattaa häntä. Hän vain tukehduttaisi Tohtorinkin kylmyytensä, upottaisi tämän samaan jäämereen kanssaan.

Tykkäsin erityisesti tästä. Jo aiemmin on kuvailtu Mestarin kylmyyttä eri tavoin, verrattu vihaa sinisellä palavaa liekkiin (josta mulle tulee paradoksaalisesti mieleen kylmyys) tai naurahdusta jääpuikkoon. Tässä se jotenkin tiivistyy niin nätisti.

Kaiken kaikkiaan ihana ja hienoa työtä. <3

[cooperaur]

eisitten, möhmöinen. Ily niin paljon esim. aina. Oot yliparas stalkkeri vol. 60000 taas vaihteeks. Ja vähän hieno telepaattinen hali. <3

Ensinnäkin, no hei Thete. Thetetetetete. Thete > Theta koska Thete on niin söpö nowwawa. Ja kai nyt oon mestari tän parituksen kaa, voisin olla myös ihan mieluusti paritus Mestarin kaa HEHHEHEEEKHJEEBH vähän oon nero nolo ok joo. ->
Panssarivaunu. Oikeesti oon nyt jo avautunu tosta panssarivaunusta jo sen tuhat kiloa mut oi onnea ja iloa kun se on vaan niin loistava. : DDD Okei, en kyllä halua et sun sydämet on reikiä täynnä, kuulostaa epterveelliseltä mut perhunajan panssarivaunu. ♥ Kusipää!Tohtori on helmi Tohtori plus mun fanonissa aika realistinen Tohtori itse asiassa. Mut nnnnngh miten tuskasta siitä on kirjottaa koska rage. Mut mullon muutenkin melkoinen rage Tohtoria kohtaan vähän väliä et ei se mitään. Voin kirjottaa lisää kusipää!Tohtoria, ei pitäis olla mikään ongelma ainakaan. : DD

Hei yhyhy toi loppu! True story hei oh my se muuten _on_ aika ylidramaattinen. 8DD No mut, no jaa. Eka olin sillee omg, hyi, exterminate ku tajusin, mut olkoot. Luulen et toi johtuu siitä et toivoin ite kirjoittaessani et Mestari ei enää palaa koskaan tän kusipää!Tohtorin tykö. Mut ehkä se palais. En tiiä. o.o

Ja sun kommentin taso on just ilahduttava kuten aina, älä mökise siellä hönö. Kiitos paljon jälleen kommentista ja myös superhyperisokiitos tosta ihanasta Martin-gifistä, tui! ♥

Naby, voi vitsit. Siis miten hienoa, että Rose/Ten laseista huolimatta pidit tästä. ;___; Ja siis toden totta tiedän hyvin että kun kerran on jotkut shippauslasit päähänsä laittanut niin niitä ei ihan noin vain riisuta! Mut eipä onneks tarviikkaan ja esim. nää kaks paritusta, Rose/Ten ja Tohtori/Mestari on sillein kivoja että ne sallii toisensa kyllä aika mukavasti. :33

Sininen liekki, hmm, se on sininen koska sininen liekki ihan fysikaalisesti on merkki punaista tai keltaista liekkiä kuumemmasta, mutta epätäydellisesti palavasti tulesta. Vertauskuvallisesti se merkitsisi siis sitä että Mestarin viha on todella vahvaa ja "voimakkaasti palavaa", mutta sen täydellisyyttä rikkoo muut tunteet joita hänellä on Tohtoria kohtaan. Siitä siis sininen!

Tää nimi, no joo. Se viittaa Mestarin kylmyyteen ja siihen miten Tohtorin lapsena kirjoittama lappu on tavallaan häivähdys siitä lämmöstä mitä Mestari ei enää tunne. Mut täytyy myöntää etten itseasiassa välitä siitä hirveästi itsekään, ja ylipäätään tän tekstin nimeäminen oli yllättävänkin vaikean tuntuista. Hieman hätiköiden ehkä rynnin tätä julkaisemaan ja tyydyin sitten tuohon vain. 

Tuhannesti kiitos kommentistasi ja tositositosi hienoa että tykkäsit! ♥

Callide, ihanaa että päädyit tänne päättömän selailusi laineilla! Ja ihan ensiksi, tervetuloa whovianien hienoon joukkoon. :> Mut siis,  jotenkin aivan sairaan ihanaa että sanot tätä kauniiksi, koska tää paritus ei aina välttämättä oo ensisijaisesti niin kaunis. Tosi mukavaa myös kuulla että hahmot olivat uskottavia ja kiva jos myös kerrontatapa oli mieleesi, oon kuullut vähän samantapaista kommenttia siitä aiemminkin ja oon iloinen jos oon onnistunut siinä mihin pääasiallisesti pyrinkin - tavoitteeni kun on pitää ficcaaminen kohtuullisen yksinkertaisena ja koittaa luoda se tunnelma melko simppelein elkein.

Hih, joo, eihän Tohtori oikeasti ole kusipää, vaikka usein sille raivostunkin. Mut sen ehkä "kusipäisyydeltä" vaikuttavat toimet tässäkin ymmärtää, sen rooli ei oo mikään kovin helppo! Melkoisia parkojahan nää molemmat oikeesti on osaltaan. :<

Ja hei aw miten kiva että olit lainannut juuri tuon kohdan, kun pidän siitä itsekin. :3 Tosiaan, iiihan hunajaa että pidit tästä, kiitos kamalasti kommentistasi! ♥