author - cyanide
beta - Swizzy
genre - romance/drama tai joku sinne päin
rating - S
pairing - minä/sinä (tai vaihtoehtoisesti paritukseton)
other - osallistuu Vuodenaika-haaste vol 2:seen, kyseinen vuodenaika yllätyksellisesti kesä, ja Biisihaasteeseen Pariisin Kevään biisillä Kesäyö.
disclaimer - yllä mainitun biisin lyriikat kuuluvat Pariisin Keväälle, kaikki muu on minun
A/N - Inspis lähti laulusta, joten päätin tehdä tästä songficin. Ko. biisin saa tietty laittaa taustamusaks fiilistelyn vuoks jos haluaa. Lukija saa itse päättää käsittääkö tän hetiksi, femmeksi, slashiksi tai parituksettomaksi, vaikka ite kirjoitin tän femmenä. Ja hei, heittäkää kommentilla, jooko?
KesäyöIstun hämärässä
Alkoi hetki joka tuntui kuin ei se loppuisi milloinkaan
Hetkeksi hiljaisuus saapui luokseni kuin olento ja huusi
“Älä pelkää maailmaa”Aurinko laskee taivaanrannan taakse ja värjää järven vedenpinnan oranssinkeltaiseksi. Pienet aallot huuhtovat rantaa ja koskettavat jalkojani kun kävelen rantahiekkaa pitkin. Kesäilta on kaunis, hiekka on oranssi ja nurmikko on vihreä ja taivaanranta on vaaleanpunainen. Lämmin kesätuuli juoksee vaaleanruskeiden hiusteni läpi ja heittävät ne kasvoille vaikka olin juuri siirtänyt ne korvan taakse. Otsatukkani on liian pitkä, niin kuin sinä olet monta kertaa hiuksiani pörröttäessäsi huomauttanut. Mutta minä en halua leikata niitä, pidän siitä kun sinä sipaiset ne puolestani korvani taakse vaikkeivät ne siellä koskaan pysykään.
Ilta on hiljainen, ei kuulu muita ääniä kuin pehmeät, hiljaiset pulpahdukset kun aalto osuu laituriin. Lokki laskeutuu rantakalliolle, pöyhii siipiään ja lähtee taas lentoon. Katson sen perään, pian se on vain valkoinen läikkä taivaalla. Minäkin haluaisin lentää, voisin katsella aurinkoa lähempää ja koskettaa taivasta.
”Kunhan varot ettet lennä liian lähelle aurinkoa, etteivät siipesi sula”, sinä naurahdit kun kerroin sinulle ajatuksistani.
Istuimme hetken yhdessä ja avaruus katsoi meitä
Ja ulkona kesäyö
Satoi kasvoille kyyneleitäJään seisomaan hiekalle ja katson aurinkoon, vaikka tiedän että se on vaaraksi silmille. Aurinko on niin suuri ja niin kirkas huolimatta siitä että se on miljardien valovuosien päässä minusta. Se valaisee väreilevän vedenpinnan ja muuttaa sen kauniiksi ja rauhalliseksi.
Laituri keinuu kun astun sille ja lähden kävelemään sen päätyä kohti. Haluaisin heittäytyä selälleni aaltoihin ja katsella taivaankannella näkyviä pienenpieniä tähtiä, jotka ovat päässeet häikäisevän auringonvalon ohi. Istun laiturin reunalle ja katson alas veteen, josta peilikuvani näkyy tummana. Lasken jalkani veteen ja katson kuinka ne rikkovat pinnan ja aiheuttavat pieniä aaltoja, jotka osuvat hiljaa laituriin. Jalkani näyttävät vihreiltä ja laikukkailta vedenpinnan alla ja peilikuvaani ei enää näy.
Joku istuu viereeni, eikä minun tarvitse edes kääntää katsettani tietääkseni kuka se on. Sinun tummat hiuksesi tanssivat tuulessa kun nojaat olkapäähäni ja sanot että aurinko hymyilee meille.
Herään rannalta, on yö kirkkaampi päivää
Valopisteet taivaalla liukuvat aamuun
Olen unohtanut mistä tähän kuljin
Verhoudun unohduksen kaapuun
Taivas on suoraan ylöpuolellani tummempi kuin edessäni ja tähtiä syttyy taivaalle yhä enemmän ja enemmän. Niskaani sattuu kun käännän päätäni ylöspäin nähdäkseni tähdet. Niiden joukossa on lentokone, joka näyttää hitaasti eteenpäin liikkuvalta tähdeltä. Pienempänä mietin aina, miksi kaikki väittävät että lentokoneet liikkuvat tosi nopeasti, vaikka taivaallahan ne ihan selkeästi ovat todella hitaita. Isä selitti minulle, että kaukana olevat asiat näyttävät liikkuvan hitaasti vaikka ovatkin nopeita, ja minä kulutin kokonaisen viikon miettien pelkästään kaukana nopeasti liikkuvia asioita.
Lentokone on jo hävinnyt näkökentästäni enkä vaivaudu etsimään sitä uudestaan. Taivaalle on syttynyt lisää tähtiä ja sinäkin olet kääntynyt katsomaan opaalinsinistä taivasta.
”Kaunista”, kuiskaat ja minä nyökkään.
Vaan muistan ilmalaivueita taivaanrantaan lentäneitä
Ja ulkona kesäyö
Satoi kasvoille kyyneleitäLäheisyytesi tekee kesäillasta vieläkin lämpimämmän. Sinä ikään kuin säteilet, hymysi loistaa kauniimmin kuin laskeva aurinko ja meripihkanväriset silmäsi ovat kaksi palavaa iltatähteä. Katson alaspäin ja näen että katsot aurinkoa. Tiedän että rakastat aurinkoa, auringonlasku on osa sinua ja sinä olet osa sitä. Kun olimme pikkulapsia, sinä menit aina iltaisin parvekkeelle katsomaan auringonlaskua. Minä kysyin kerran, mikä auringossa on niin kaunista, ja sinä vastasit, että aurinko on syy siihen että olemme olemassa ja siksi sitä pitää kunnioittaa. Sen jälkeen en enää kysynyt, katsoin vain kanssasi auringonlaskua kunnes silmäni särkivät.
”Ehkä sinulla siksi on silmälasit”, sinä sanoit virnuillen ja minä tönäisin sinut tuhahtaen pois.
Istun hämärässä
Odotan vieläkin hetkeä joka ei lopu koskaan
Saapuisi hiljaisuus, kertoisi minulle kuinka kaikki lopulta katoaa
Näen valot taivaalla ja juoksee selässä kylmiä väreitäAurinko on jo melkein kokonaan taivaanrannan toisella puolella ja ilta muuttuu hetkessä tummansiniseksi ja viileäksi. Sinä kierrät kätesi ympärilleni etten palelisi, sillä tiedät etten ole vielä lähdössä sisälle. Nostan jalkani vedestä ja vedän ne koukkuun rintaani vasten, tunnen kuinka selkääni pitkin hiipii kylmät väreet. Minua paleltaa ja hytisen paikallani siitäkin huolimatta, että käsivartesi on vieläkin ympärilläni. Tuuli pysähtyy, laineet hiljenevät enkä hetkeen kuule muuta kuin sinun hengityksesi vierelläni. Sitten irrotat otteesi ympäriltäni ja kuulen vaatteiden kahinan.
Ojennat minulle hupparisi ja hymyilet. ”Ota se, muuten palelet kuoliaaksi”, sanot.
”En tarvitse, nyt on kesä”, yritän, mutta sinä et anna periksi. Lopulta vedän harmaan hupparin pääni yli ja nenääni tulvahtaa kahvin- ja tupakantuoksuinen ominaustuoksusi. Hihat ovat aivan liian pitkät ja peittävät käteni kokonaan. Sinä vedät minut taas halaukseen ja painat kasvosi hiuksiini.
Kesäyö on kaunis, mutta vielä kauniimman siitä teet sinä.
Ja ulkona kesäyö
Satoi kasvoille kyyneleitä
