Nimi: Tähti
Ikäraja: Sallittu
Fandom: Salatut elämät
Paritus: Elias/Lari
Yhteenveto: Mä halusin kulkea kaupungilla sen kanssa käsi kädessä ja olla välittämättä muiden vihasista katseista. Mut en mä voinu. Se oli myöhästä, mä tajusin kaiken liian myöhään.
Se oli jo poissa.
Oma sana: Larias on ehkä tärkeintä ikinä ja siksi tämä. Kommentteja arvostan. Ai niin, osallistun tällä OTP10 haasteeseen Elias/Larilla.
Tähti
Lari PoV
Mä tuijotin ruskeaa pöytää näkemättä sitä kuitenkaan. Faija oli jossain, varmaa kännäämässä tai lenkillä. Mä oisin halunnu pelaamaan, mut mun polvi oli nii paskana, et tuskin koskaa enää pääsisin.
En mä voinu elää ilman Eliasta, mun valonpistettä, ainoaa, joka tiesi musta kaiken. Se oli aina nähny yhellä ainoalla katseella, mikä mua vaivas ja se oli aina tienny, mikä autto siihen. Jos mä halusin olla yksin, se anto mun olla. Jos mä olin surullinen, Elias oli vaan kietonu kätensä mun ympärille, eikä ollu lähteny, vaikka mä olin käskeny sitä menee.
Mun tähti, mun valo. Poissa. Nukkui ikiunta jossain hautausmaalla. Kaukana, vailla seuraa. Yksin.
Mä halusin Eliaksen luokse, mä halusin nähdä sen nauravan. Hymyilevän. Mä halusin sen kietovan kätensä mun ympärille ja puristavan lujaa. Mä halusin nukkua sen vieressä ja herätä aamulla sen vierestä. Mä halusin kulkea kaupungilla sen kanssa käsi kädessä ja olla välittämättä muiden vihasista katseista. Mut en mä voinu. Se oli myöhästä, mä tajusin kaiken liian myöhään.
Se oli jo poissa.
Mä heräsin yöllä painajaisuniin, joissa Elias kuoli mun silmien edessä. Mä heräsin yöllä yksin, sen nimeä huutaen. Mun ajatukset harhaili koulussa Eliakseen, kukaan ei välittäny paljoo paskaakaan olla mun seurassa. Ei edes Iida, Tale, Matleena tai se – mikä vittu se oli – joku Roni. Jopa Matukka kiers mut kaukaa, kun mä olin suunnillee kahdenkymmenenen kerran käskeny sitä lähtemään.
Mä oisin halunnu juosta, pelata, unohtaa kaiken. Mut en mä voinu, sekin ilo ja lohtu oli multa riistetty ja mä olin yksin. Näin vain Eliaksen joka puolella, kaukana, niin kaukana, etten voinu koskettaa sitä.
Se oli poissa, kaukana poissa. Enkä mä voisi elää ilman sitä.
