Tuli huono omatunto siitä, että olen lukenut sinulta niin vähän tekstejä, joten täällä ollaan (lasken sinut kuitenkin yhdeksi lempikirjoittajistani Finissä, joten olen ollut laiska fani). En tiedä mikä minuun on mennyt kommentoinnin kanssa. Yleensä kommentoin oneshotteja vain silloin, kun keksin paljon sanottavaa, mutta nykyään olen alkanut kommentoida tekstejä, jotka jättävät minut ihan sanattomaksi. No, ehkä hyvä niin. Luotan siihen, ettet sinä minua syö. c:
Otsikko on kaikessa yksinkertaisuudessaan kovin kaunis. Isolla kirjoitettu Sinä on onnistunut tyyliratkaisu, se lisäsi heti mielenkiintoa. Kun sitten klikkasin tämän auki, oikein hämmästyin lyhyydestä. Tämä taitaa olla alle raapaleen? Ainakin minulta vaatisi kamalasti rohkeutta julkaista näin lyhyttä tekstiä, onneksi julkaisit! :3 Tämä oli kaikin puolin ihana. Pidin kaikista yksityiskohdista, ranskalainen parveke ja sana pörrööntyä. Tunnelmakin oli kiva, melkein sitä näki välähdyksinä parin juomassa aamukahvia ja kaikkea muuta söpöä.
En ala analysoimaan kamalasti, koska minun analysointini harvoin johtaa mihinkään. Vahvin mielikuvani on perfektionisti tai joku kiireinen bisnesmies/nainen (:D), joka tuntee itsensä rentoutuneeksi päästessään kotiin. En osaa löytää mahdollisia piilomerkityksiä, minun mielestäni tämä oli vain onnellinen. Esimerkiksi viimeinen lause tuntui irralliselta, eli tjaa, voi olla, että ymmärsin väärin. Mutta pidin siitä kohdasta joka tapauksessa, ne aamukahvit. ♥
Tiivistettynä: pidin paljon, kiitoksia tästä. (: nyt voisi oikeasti mennä nukkumaan
