Pongasin tämän tuolta ”näytä edellisen käyntisi jälkeen kirjoitetut viestit”-nappulan takaa ja päätin kommentoidakin, kun kerran lukaisin. :>
Teksti on oikein sujuvaa kaikessa surullisuudessaan ja minäkertojan ajatukset muistoista tuntuvat hyvin realistisilta. Kaikki tuo, että muistot, kipeät muistot repivät hajalle aina vain uudelleen ja uudelleen, eikä osaa päästää irti.. Se on hyvin samaistuttavaa ja uskon, että kaikki kokevat tuon saman tunteen jossakin vaiheessa elämäänsä, vaikkeivät sitä tahtoisikaan. Lisäksi tykkäsin tekstissä esiintyvistä vertauksista ja vastakohtaisuuksista, ne elävöittävät kivasti ja vahvistavat tunnelmaa.
Erityisen paljon tykkäsin noista kahdesta ensimmäisestä virkkeestä. Kevättuuli-vertaus on nätti ja pidin siitä, ettet jättänyt sitä vain ”heitoksi”, vaan selvensit seuraavassa virkkeessä sitä, mitä sillä oikein tarkoitit, jotta asia ei varmasti jäisi epäselväksi. Lopetuskin on toki hieno ja tekstiin sopiva, mutta jotenkin noiden kolmen sanan muodostama maailman kliseisin tunnustus syö aina tunnelmaa. :/
Otsikko on ihanan yksinkertainen, mutta silti niin monialainen ja pidän juuri tällaisista otsikoista. Minusta otsikoksi olisi sopinut myös ihan vain suomeksi ”Muisto”, kun itse tekstikin on suomeksi. :>
Kiitos : )
~ Herkku.
