Kirjoittaja: révolution
Ikäraja: K-11 ihan siltä varalta, että innostun
Fandom: Les Misérables / Kurjat
// zachy laittoi fandomin otsikossa eteen ja sanoo samalla, että uuu ihana!Vastuuvapaus: Les Misérables ja kaikki nuo upeat hahmot ovat Victor Hugon kynästä. Minä vain leikin.
A/N: En tiedä, kuinka villi veto tämä nyt oli, mutta oh well! Tässä on nyt siis raapaleita kahdella kielellä: suomeksi ja ranskaksi. Ajattelin tämän pienoiseksi harjoitukseksi niin kirjoittamisessa kuin kääntämisessäkin. Ranskankielinen on aina alkuperäinen, ellen sitten innostu vaihtelemaan! For obvious reasons, suomenkielinen versio on kuitenkin yläpuolella. Mikäli joku molempia kieliä taitaa, voi helposti huomata, että kääntäminen on aika vapaamuotoista - liika kirjaimellisuus näet tunnetusti tuhoaa paljon.
Kommentit on varsin toivottuja, enkä pure kritiikinkään edessä (paitsi jos joku tykkää puremisesta!). (;
Ja voi kyllä, toistan liikaa sanaa vallankumous - mutta mikä olisikaan sen sykähdyttävämpi ilmiö?
Muotokuvia vallankumouksesta
Portraits de la Révolution
I
Kapinalliset
Liekit ovat kaapanneet kaupungin ja he tanssivat huutojen, lupausten ja vapauden tahtiin – vapauden, josta he unelmoivat ja jonka vuoksi he tulevat verensä vuodattamaan. He tanssivat ladattujen kivääriensä kanssa ja ryntäävät kohti katuja ja kujia, saaden katedraalit vapisemaan. Heidän vereensä on syntynyt mieletön ajatus, ajatus vallankumouksesta, ja heidän kehoihinsa on kirjattu tulevaisuus. Jäljellä on enää vain haave valtakunnan murenemisesta. Muutaman hetken ajan, muutaman tunnin, tuon yhden kiivaan illan ja tovin, jonka barrikadi kestää ja riemuitsee, ei enää ole kyse pelkästä tasa-arvosta tai voitosta. Muutaman hetken ajan halu vapautua muuttuu haluksi tuhota kaikki kunnes mitään ei enää ole jäljellä tuosta muinaisesta vallasta. Heidän moraalinsa muuttuu villiksi ja he tanssivat, verisinä, kyyneleissä, keskellä savua, keskellä armeijaa, joka ei, heidän mielissään, koskaan voi heitä alas lyödä. Muutaman hetken ajan he pitelevät vapautta ahnaissa sormissaan kuin kauneinta vankia. He suutelevat sitä, he hellivät sitä, ja sydämensä laulavat kapinaa.
Les révolutionnaires
La ville a été prise par les flammes et eux, ils dansent aux rythmes des cris, des promesses, de la liberté dont ils rêvent et pour laquelle ils saigneront. Ils dansent avec leurs fusils chargés et ils ragent vers les rues et ruelles en faisant trembler les cathédrales. Il est née dans leur sang l'idée folle de la Révolution, et dans leurs corps de volonté est écrit l'avenir. Tout ce qui reste est le rêve de voir ce royaume s'effondrer. Pour quelques moments, pour quelques heures, pour une soirée éclatante et ce temps que dure et triomphe la barricade, il n'y a plus question de simple égalité, de victoire. Pour quelques moments, le désir de se libérer devient un désir de tout détruire et démolir pour que rien ne reste de cet empire archaïque. Leur moralité devient sauvage et ils dansent, sanglantes, larmoyantes, au milieu de la fumée, au milieu des gendarmes, au milieu de l'armée qui ne peut, dans leur esprits, les abattre. Pour quelques moments, ils tiennent la liberté entre leurs doigts avides comme la plus belle des prisonnières. Ils l'embrassent, la dorlotent, et leurs cœurs chantent la révolte.
