Kissankultaa vaikka toivoin minttua // Sallittu tajunnanvirtaraapale

[Ansa]

Title: Kissankultaa vaikka toivoin minttua
Author : Ansa
Ikäraja: S
Genre: Tajunnanvirtaa
Pairing: Unelmien vuosikymmen / Hassu haaveilijatyttö
Warnings: Eipä ihmeellisempää, outous ehkä?
Summary: Tanssin lomassa koristeellinen koruni menettää sulkansa, mutta ei se mitään.

A/N : Osallistun tällä Pako luovuuden vankilasta -haasteeseen. Toivoisin kommentteja, koska toivon kommentteja. (:

Kissankultaa vaikka toivoin minttua

100 sanaa

Al Johnson soi radiossa ja hymyillen minä hengitän savua lipuen vallankumoukselliselle vuosikymmenelle, vaikka se onkin valetta kiiltävää katinkultaa ja valetta on sekin että minä sinne lipuisin HAHAHAHAHAA!

Tanssissa koristeellinen koruni menettää sulkansa, mutta ei se mitään vaikka itkisin tuhansia äärettömyyksiä  surren koska sitähän en tee ilman sinua ja sinne on vaikea askeltaa koska se on silkka mahdottomuus.

Korot kopisevat vaikka leijunko ilmassa? Huulipuna tekee kauniiksi ja huulilta liukuu se poskelle kaulalle maalauksen synty tässä hetkessä. Ei voi mutta on se.

Tanssi on pyörimistä ympäri ympäri kultaisilla koroilla jotka leijuvat kannattaen minua paljastaen totuuden. Kissankulta matkii glamouria, mutta minä vaadin minttua!



-LadyLaga!

[Brangwen]

Heh, unohda se, mitä edellisessä kommentissa sanoin puhtaan ja käsittelemättömän tajunnanvirran julkaisemisesta. Tämä on aika huikeaa luettavaa.

Nämä luovuudenvankilahaasteen tekstit tuntuvat muutenkin olevan todella virkistäviä, ja tässä sinun tekstissäsi tuo virkistävyys näkyy erityisesti hauskoina sanavalintoina, jänninä ilmaisuina ja eräänlaisena ”korumaisuutena”. Tällä korumaisuudella ajattelen yksittäisistä lenkeistä koottua korua, jossa yksi asia johtaa toiseen ja lenkeistä syntyy kokonaisuus. Teksti rullaa eteenpäin pysähtymättä kyselemään tai selittämään itseään, tyytyy olemaan oma totuutensa ja antaa lukijan ajatella siitä mitä haluaa. Varsinkin tällaisessa raapalemuodossa tuollainen vierivä eteneminen toimii. Jos vastaavaa kirjoittaisi useamman tuhatta sanaa, lukija olisi lopuksi lähinnä harmistunut, kun ei saanut tekstin ajatusta kiinni. Mutta näin lyhyenä teksti näyttää pitävän salaisuuttaan lukijan nenän edessä houkuttimena ja sanovan, että ei se oikeastaan haittaa, jos tällä kertaa ei oppinut mitään elämää suurempaa. Saipa ainakin hetken nauttia rytmistä ja sointuvista sanoista.

vaikka se onkin valetta kiiltävää katinkultaa ja valetta on sekin että minä sinne lipuisin HAHAHAHAHAA!

Hehheh, tää kuuluu osastoon ”en tajunnut vitsiä, mutta juuri se tässä naurattaakin”.  Tai siis tavallaan tajuan, mutta kuitenkin…

Kissankulta matkii glamouria, mutta minä vaadin minttua!

Jee, kirjoittajan alitajunta vaatii aitoutta!

Tämä raapale oli kaikessa vapaudessaan hauskaa luettavaa!

-B

[Ansa]

Brangwen: Oho, kommentoit myös tähän. Jee! :,D Kirjoitin tämän aivot narikassa kuunnellen 20-luvun musaa ja sieltä tämä vain tuli. :,D En tiedä mikä tässä on, mutta kaikista kirjoittamistani raapaleista (ja niitä on ihan liikaa) tämä on suosikkini. :,D Hyvä että nauratti, kiitos. <3 *pus*

-LadyLaga!

[Gwenhwyfar]

Kyllähän se hetken vaati, ennen kuin löysin tämän kauneuden. Mutta sitten, kun  palat loksahtivat paikoilleen: wow!

Tämä oli todella ilmava, jotenkin tämän luettua minulle tuli kevyt olo, sellainen vapaa. Hassu juttu, tota ei ole koskaan sattunut aikaisemmin. Tekstin mukana oli helppo sojua mukana, vaikka se olikin vaan lyhyt kevätpuro. Liika pituus olisi tosiaan helposti voinut tehdä tästä raskaan ja sekavan, mutta näin raapaleena se toimi oikein hyvin. Alkuun kirjoitusasu häikkäsi, mutta loppujenlopuksi se on vain osa kokonaisuutta. En oikein saut kiini ideasta, mutta se ei taida olla tarkoituskaan näissa tajunnanvirroissa

Laatukommentti, tatadadaa! Paha tästä on mitään kritiikkiä laittaa, kun mitään ei oikein löytynyt. Kiitos lukukokemuksesta (ja vapauden tunteesta),

Gwen

[Ansa]

Gwenhwyfar: Kiitoksia! Vapauden tunne on kiva asia, mahtavaa että tekstini vaikutti sinuun niin. (:

-Ansa!

[Ansa]

MsMacAvity; Tähän tekeleeseen on aina ihanaa saada kommentti, koska kaikessa lyhykäisyydessään Kissankultaa vaikka toivoin minttua on henkilökohtaisesti minun rakkain tekstini. <3

20-luvun hienostoleidi drinkillä jazz-baarissa, joka vain hutaisi tällaisen runonomaisen raapaleen mustekynällään lautausliinan kulmaan, kun häneltä kysyttiin elämän tarkoituksesta.

Loistava ja kaunis analyysi kuin lausekin. Saanko käyttää sitä jossain tekstissäni? Oh oh oh, sain inspiraation tuosta! Kiitos! *pus*
Ja kyllä, unelmien vuosikymmen on juurikin 20-luku, mitä muut eivät ole maininneet, vaikka mielestäni annan aiheesta monta vihjettä. Mutta ehkä tämä on vaikeaselkoinen, mene ja tiedä, kirjoittajalle se kuitenkin avautuu selkeänä. :3

vaikka se onkin valetta kiiltävää katinkultaa ja valetta on sekin että minä sinne lipuisin HAHAHAHAHAA!

Hehheh, tää kuuluu osastoon ”en tajunnut vitsiä, mutta juuri se tässä naurattaakin”.  Tai siis tavallaan tajuan, mutta kuitenkin…

Ja sit tää. NIMENOMAAN. Tämä vitsi (?) samaistutti mun hyvin vahvasti tähän tekstiin jostain syystä.

Kohta ei ollut edes tarkoitettu vitsiksi, mutta oon nauranut silti samalle kohdalle teidän mukana. (x Oikeastihan tuo "vitsi" on jatkumo kohdalle: hengitän savua lipuen vallankumoukselliselle vuosikymmenelle.
Eli selkeämmin se menisi näin; Hengitän savua lipuen vallankumoukselliselle vuosikymmenelle, vaikka se on valetta että sinne lipuisin, koska se on mahdotonta. (: Mutta niin, kiitos itsellesi. <3

-Ansa!

[invisible deer]

Hyvää yötä kommenttikampanjasta! Olen hiukkasen myöhässä, koska olen laiska ihminen, mutta olen täällä kuitenkin, joten.

Tämän nimi oli aivan ihana (terveisin nimifriikki) ja mun on pitänyt jättää tähän kommenttia niin monta kertaa. Mutta en ole koskaan saanut aikaiseksi. Mitä luultavimmin siksi, että koen suunnilleen jokaisen sun tekstisi jollain tapaa hankalaksi. Sellaiseksi, että tykkään ihailla niitä vähän kauempaa mutten halua sörkkiä lähempää, koska en oikein osaa. Sun kirjoitustyylisi on ehdottomasti aivan ihana. ++ Kappaleiden pituudet vaihtelee aina tunnelman mukaan ja rakastan sitä!

Tästä tekstistä sain jotenkin kauheat Lunavibat. En vaan saanut Lunaa päästäni, kun koko kerrontatyyli oli aika irtonainen ja järjestelmällisen sekava. Se soljui eteenpäin vaikken kaikkea edes tajunnut ensimmäisellä lukukerralla. En varmaan vieläkään ole saanut tästä ihan kaikkea irti ja sekös vasta mukavaa. Rakastan lyhyitä tekstejä. Mitä luultavimmin palaan vielä joskus lukemaan tämän uudestaan, saas nähdä, jos tajuaisin silloin enemmän :---D.

Tanssissa koristeellinen koruni menettää sulkansa, mutta ei se mitään vaikka itkisin tuhansia äärettömyyksiä  surren koska sitähän en tee ilman sinua ja sinne on vaikea askeltaa koska se on silkka mahdottomuus.
En edes ymmärrä kaikkea, mutta tämä kohta!<3 Ja oikeastaan koko muu teksti.

Huomasin miksen ole edes yrittänyt kommentoida tätä, en ole näin taitava. Mutta pidin ihan älyttömästi niin kuin suunnilleen kaikista muistakin teksteistäsi. Hih, riennän kommentoimaan seuraavaa tekstiä! :*

[Ansa]

Fenrir: Ei ole mitään niin ihanaa kuin se, että joku oikeasti tykkää teksteistäi, en kyllästy siihen ikinä, joten ISO kiitos! <3 Hahah, nyt kun kommenttisi jälkeen yritin sijoittaa tämän originaalin Potterversumiin, tuli myös hienoiset Lunavibat. Mutta muuten näen tämän vahvasti 20's fanitytön tunnelmointina. (:

Huomasin miksen ole edes yrittänyt kommentoida tätä, en ole näin taitava. Mutta pidin ihan älyttömästi niin kuin suunnilleen kaikista muistakin teksteistäsi.

Aaw, olet tosi ihana, mutta älä silti väheksy itseäsi pupu. <3 Et ole huono, enkä minä niin hyvä. Jokainen kommetti, pieni tai suuri, saa mut aina onnelliseksi ja pelastaa päivän. Joten kiitos (taas.)

-Ansa!