Kirjoittaja Aihe: Kylmä, kaunis pudotus K-11, angst ja deathfic, tuplaraapale, Hrm/?  (Luettu 4898 kertaa)

Elliellie

  • Vieras
Tyylilaji: Angst, deathfic
Ikäraja: K-11
Pairing: Hermione/? (esiintyy vain Hermy)
Warnings: Hahmon kuolema, ryyppäystä
Disclaimer: Hahmot yms. kuuluu Rowlingille
A/N: Laatu varmasti yhtäkuin kökkö :) Mutta tuplaraapale on. Kehitysideoita ja ilmoitelkaa k-virheistä!


Aamuaurinko paistaa valkoisten pellavaverhojen välistä. Niiden välistä pilkottaa palanen sinistä taivasta. Untuvapeitto on pudonnut mäntylattialle, ja kaatanut vesilasin, joka on levitellyt sisältöään pitkin huonetta.

Eihän sillä mitään väliä ole. Miksi olisi? Miksi millään olisi enää mitään hemmetin väliä?

Jätit minut. Niin sinä teit. Sanoit vain, että 'Hermione, tämä ei toimi'. Niin sinä sanoit, anteeksipyyntöä tihkuvalla äänelläsi.

Ja seuraavana päivänä päätit kuolla.

Siitä on kaksi viikkoa, mutta muistan sanasi ulkoa.

Käperryn sikiöasentoon. Suljen silmäni. Tunnen samaan aikaan suunnatonta tuskaa ja surua, ja suunnatonta vihaa. Kyyneleitä ei tule.

Sänky tuntuu äärettömän suurelta.

Kurkotan reunan yli ja oksennan täkin ja vesilammikon päälle. Jaaha, se eilinen tuliviski näyttää jälkivaikutuksensa. Krapulahan se siellä. Kierähdän takaisin selälleni ja naurahdan ironisesti.

Voisihan sitä ottaa taas pullon.

Tai kaksi.

Sängyn päädyssä on muovipussi täynnä lasipulloja. Otan yhden ja korkkaan sen. Nostan viskin suulleni ja juon. Viski polttelee suussani ja kurkussani, vielä vatsassanikin mennessään alas.

Päässäni alkaa sumentua. Juon lisää.

Tämä on sitä rappiota.

Potenssiin miljoona.

Teen sen hetken mielijohteesta, ehkä osittain johtuen humalasta. Nousen ylös ja avaan ikkunan apposen auki. Huone tulvahtaa täyteen tammikuun kylmää pakkasilmaa. Astun ikkunalaudalle ja katson alas. Sinne on hyvin, hyvin pitkä, jäiseen kiveen loppuva matka.

Suljen silmäni.

Tunnen putoavani.
« Viimeksi muokattu: 24.05.2015 01:51:11 kirjoittanut Beyond »

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 720
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Tulokaspiiristä, hei! Ja tervetuloa finiin. :) Valitsin tosiaan sinun ficcisi piiriin ja päätin heittää kommentin tännekin.

Hermionesta kertovia ficcejä on mukava lukea, mutta olisin ehkä toivonut tähän kuvausta itse Hermionestakin. Päähenkilö, vaikka kertojana olikin, jäi hyvin kaukaiseksi tekstissä. Ficistä puuttui siis kaikki Hermioneen viittaava. Ilman alkutietojen ja yhden repliikin lukemista ('Hermione tämä ei toimi' repliikissä maininta) lukijalle päähenkilö olisi jäänyt epäselväksi. Ficistä siis puuttui tavallaan kaikki, mikä kertoi nimenomaan Hermionen olevan pääroolissa.

Lainaus
Sanoit vain, että 'Hermione, tämä ei toimi'. Niin sinä sanoit, anteeksipyyntöä tihkuvalla äänelläsi.
Tässä toistetaan sanoit -sanaa kahdessa peräkkäisessä lauseessa ja vielä samassa yhteydessä. Repliikki ja lause anteeksipyyntöä tihkuvalla äänelläsi olisi ollut ehkä parempi, jos ne olisi yhdistetty. Esim. "Hermione, tämä ei toimi", sinä sanoit anteeksipyyntöä tihkuvalla äänelläsi. Silloin alun voisi jättää pois. Ja '-merkki toimii paremmin "-merkillä, mutta ei se (kai) ole väärin käyttää tuolla yhdelläkään heitomerkillä.

Myös ja -sanaa käytetään paljon, joten sitä voisi vähentää samassa lauseessa moneen kertaan käyttämistä. Muuten kirjoitusvirheitä en ainakaan minä huomannut ja teksti oli sujuvaa luettavaa. Yksi hieman hassu lause kuitenkin löytyi:

Lainaus
Nostan viskin suulleni ja juon.
Viski on pullossa, joten viskan nostamisen suulle kuulostaa vähän hassulta. Paremmin sopisi ehkä pullon nostaminen suulle kuin viskin nostaminen. Lause on kyllä ymmärrettävä, mutta kuulostaa vähän hassulta, kun varsinaisesti viskiä ei kuitenkaan nosteta.

Mutta ei nyt kuitenkaan koko kommenttia etsitä pikkuvirheitä, joten nyt siihen positiiviseen palautteeseen! Minä tykkäsin siitä, että toinen osapuoli pidettiin anonyyminä. Se antaa lukijalle vapauden miettiä toista osapuolta ja asettaa kuvioon haluamansa henkilön. Itse mietin ensin Ronia, mutta sen jälkeen tuntui, että vuosien ystävyys päättyisi ehkä "ei toimi" -kommenttiin, joten vapaus päättää ja miettiä toista osapuolta oli hyvä ratkaisu tekstin kannalta. (Ikuisena Hermansy-fanina rupesin miettimään mahdollisuutta Pansysta! :-D)

Sanoinkin tuolla jo aiemmin, että itse Hermionen osuus jäi vähäiseksi, vaikka hän olikin päähenkilö. Olisin mielelläni kuullut enemmän itse Hermionesta ja kuinka hahmo on joutunut tuohon tilanteeseen. Lyhyeen tekstiin olit kuitenkin sovittanut tilanteen siinämielessä osuvasti, että aukot jäivät lukijan vastuulle, eivätkä katkaisseet lukukokemusta. Tekstissä oli myös pieniä yksityiskohtia, joista pidin. Tykkään yksityiskohtaisesta kuvailusta, jos se ei mene liiallisuuksiin ja siinä mielessä oli onnistuttu:

Lainaus
Untuvapeitto on pudonnut mäntylattialle
Tällaisia yksityiskohtia siis tarkoitan. Et kirjoittanut tylsästi vain lattia vaan nimenomaan kyseessä on mäntylattia. Juuri tuon tyylisistä yksityiskohdista pidän ja niitä oli ripoteltu tekstiin sopivasti. En tiedä, teitkö sen tarkoituksella vai ajatusvirtana, mutta pellavaverhot, untuvapeitto, mäntylattia ovat pieniä yksityiskohtia, jotka luovat tekstiin elävyyttä.

Pidin myös lopusta, jossa kuvaat tekoa hetken mielijohteeksi humalassa. Se on ehkä sellainen piilohermione-juttu, koska kyseessä on nimenomaan humalasta johtunut harkitsemattomuus. Lopetus tunnen putoavani myös tulee yhdistetyksi otsikkoon. Ihmettelin tosin sitä, miksi pudotus on otsikossa kaunis? Se ei sovi tekstiin. On kuolemaa, krapulaa, oksentamista ja humalaisen harkitsematon itsemurha - kaunis ei kuvaa tekstiä, että ehkä siksi otsikko ei napannut minuun, enkä löytänyt sellaista yhteyttä siitä tekstiin. Mutta kuitenkin. Mukava tuplaraapale! Kirjoita ihmeessä lisää HP-ficcejä ja miksei muutakin! :)


//Jeremy kiilas!
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Elliellie

  • Vieras
Kiitosta kommenteista! Tuli paljon kehitysideoita jatkoa ajatelen :) Ja nimi muuten ON harhaan johtava, kieltämättä...

Sofiesque

  • Vieras
Kolmas tulokaspiiriläinen tällä terve!

Itse en kovin usein lue parituksettomia ficcejä (tai olihan tässäkin periaatteessa paritus, mutta kuitenkin pienessä osassa), joten tää oli virkistävää luettavaa. Ja kaikuilen täällä edellisiä kommentteja siinä, että sulla on tosi kiva kirjoitustyyli, josta lukisin mielelläni lisää. Teksti on korutonta, mutta se toimii. Virkkeet on lyhyitä, mutta mun mielestä se sopii hyvin tän mittaiseen ficciin - jos kyseessä olis pitempi one-shot tai jatkis niin se saattais haitata silmää ja luoda töksähtävän vaikutelman.

Oon samaa mieltä Odoshin kanssa siitä, että olisin jotenkin taivannut tähän enemmän sitä tuttua Hermionea. En tarkoita semmoista Hermionea, joka olis juonut päänsä täyteen ja tehnyt itsarin kun sai huonon arvosanan pistarista, mutta nyt päähenkilön identiteetti jäi vähän vajaaksi. Tuntuu, että kyseessä olis voinut olla melkein kuka vaan, mutta nimeksi oli laitettu Hermione.

Samoin olisin kaipaillut enemmän taustoja ja pohjustusta sille, miksi Hermione oli ajautunut rappiolle ja päätyi tekemään niin lopullisen ratkaisun (vaikka tässä alkoholillakin oli roolinsa). Nyt se ero ja eksän kuolema jäi vähän laimeanpuoleiseksi motiiviksi, koska mun mielestä pelkät toteamukset asioiden laidasta ei ihan riittäneet vakuuttamaan lukijaa siitä Hermionen epätoivosta.

Muttamutta, tyylillisesti pidin ficistä kovasti ja musta sulla on ihan selvästi lahjoja kirjoittajana. Erityisesti tykkäsin näistä kohdista:

Lainaus
Tämä on sitä rappiota.

Potenssiin miljoona.

En tiedä, oliko toi tarkoitettu vitsikkääksi, mutta tässä kohtaa vähän jopa naurahdin. Hyvä esimerkki siitä, että näinkin masentavassa ficissä voi olla sitä huumoria, jos sen toteuttaa oikein ilman, että tekstin tunnelma kärsii.

Lainaus
Sinne on hyvin, hyvin pitkä, jäiseen kiveen loppuva matka.

Itse oon suuri toiston ystävä, kun sitä käytetään säästeliäästi ja tehokeinona. Lisäksi tykkäsin tosta "jäiseen kiveen loppuva" -kuvauksesta, mutta sitä en osaa sen kummemmin selittää. Jokin siinä vaan kolahti.

Tästä on vielä ihan pakko nipottaa:

Lainaus
Untuvapeitto on pudonnut mäntylattialle, ja kaatanut vesilasin, joka on levitellyt sisältöään pitkin huonetta.

Ja-sanan edestä pilkku pois, koska untuvapeitto on tekijänä sekä putoamisessa että vesilasin kaatamisessa. Samoin mun mielestä tästä kannattais ehkä napsia toi pilkku, vaikka periaatteessa ymmärrän ton idean, että yritetään tietyllä tavalla laittaa tuska + suru ja viha vastakkain:

Lainaus
Tunnen samaan aikaan suunnatonta tuskaa ja surua, ja suunnatonta vihaa.

Mutta siis, tyylilliset ja teknilliset asiat on sinänsä kunnossa, mutta kiinnittäisin vielä tulevaisuudessa enemmän huomiota siihen hahmojen sisäiseen maailmaan, tunteisiin ja motiiveihin. :) Tervetuloa finiin, jään kyllä seurailemaan mielenkiinnolla, millaisia tekstejä saat aikaan tulevaisuudessa!

Yökulkija

  • ***
  • Viestejä: 538
    • Rainbowned
Tulokaspiirin kautta minäkin tänne eksyin.

Täällä on pohdittu Hermionea tekemässä itsemurhaa, mutta itse tulkitsin sen enemmän vahingoksi. Tyyppi oli humalassa, avasi ikkunan ja hupsis. Tykkään siitä, kun Hermionesta näytetään se pimeämpi puoli ja pidin erityisesti tuosta Doloresin lainaamasta rappiokohdasta.

Pidän ficin lyhyistä virkkeistä, eikä eleettömyys häirinnyt minua yhtään. Päinvastoin. Taustoittamista olisi voinut olla vähän lisää, ja ehkä Hermioneakin. Toimii kyllä näinkin. Tykkäsin pienistä yksityiskohdista kuten kaatuneesta vesilasista. Kaiken kaikkiaan kiva pieni fic. :)

Haruka

  • Taskukokoinen
  • ***
  • Viestejä: 1 115
  • Ava by mustapisara
    • Mietteitä musiikista
Tulokaspiiristä myös hyvää iltaa.

Pitää tunnustaa, että luen ja kommentoin harvemmin HP-fandomin ficcejä, mutta joitain olen eksynyt lueskelemaan toisinaan haasteiden kautta...

Muut tätä kommentoineet ovatkin jo pohtineet melko paljon tätä tekstiä, joten itsekin kannan korteni kekoon.

Lyhyiden tekstien kirjoittaminen on varmaan sieltä helpoimmasta päästä, etenkin, jos osaa tiivistää asian riittävän hyvin ja jättää tulkinnanvaraa. Tuosta alun kuvailusta pidin hyvin paljon, mutta tämä teksti jäi muilta tekijöiltään hieman keskeneräiseksi.
 
Kaipasin tässä tosiaan enemmän merkkejä Hermionesta niin kuin muutkin, hänen luonteenpiirteistään, jotka oli tosiaan sivuutettu eikä kertojasta olisi saanut selvää, kuka se on, ellei sitä olisi alkuvaiheessa ja tuossa yhdessä repliikissä mainittu.

Yökulkijan tavoin tulkitsin itsekin tuon Hermionen itsemurhan vahingoksi, koska Hermione ei ole mielestäni hahmona niin heikko kuin olit hänet tässä kuvaillut. Mutta eihän ihmissuhteen päättyminen ole koskaan helppo aihe käsitellä, ei etenkään yksin.

Mutta kaiken kaikkiaan tykkäsin tästä tekstistä ja toivon, että jatkat kirjoittamista, koska sulla on selkeästi lahjoja kehittää itseäsi.

-Haruka